Nimi: Suuri salaisuus
Kirjoittaja: Enkeliprinsessa (©) Maria
Genre: Draama, Romantiikka, Jännitys (kai tässä ainakin noita kolmea on)
Ikäraja: K-11 (tietenkin omalla vastuulla saa nuoremmat lukea. Mut varoitettu on..)

Päähenkilöt:
*Piper Halliwell
*Phoebe Halliwell
*Paige Matthews
*Chris Perry
*Mary Sue (Sandra Carter)

Muut henkilöt:
*Leo
*Mary Sue (Michael Donohue)
*+ yllätys henkilöitä

Paritukset:
*Phoebe & Jason
*Paige & Richard
*Piper & Michael
*Chris & Sandra


A/N: Elikkä siis ensimmäinen asia, tämä on ensimmäinen ficcini, joten toivon ettette ihan kokonaan tyrmää/jyrää minua. Toivon kuitenkin palautetta.
Tämä on jonkinlainen novelli ja se alkaa 5. ja 6. tuotantokausien väliltä, jostain..
Mutta asiaan.

Piper käveli portaat alas ja sen jälkeen olohuoneeseen. "Sain vihdoinkin Wyattin nukkumaan", Piper sanoi, hymyillen väsyneesti. Olohuoneessa olivat Paige ja Phoebe, jotka katsoivat Piperia. Oli ilta ja pimeä oli jo laskeutunut. "Ehkä sinun pitäisi antaa meidän auttaa Wyattin hoidossa..", Phoebe sanoi katsottuaan Piperiin. Hän myös aisti empaatin voimillaan Piperin väsymyksen, vaikkei hänen olisi pitänyt, - koska Chrishän oli antanut heille jotain rohtoa, jonka avulla hänen ei enää pitäisi aistia siskojensa tuntemuksia - mutta hän ei näyttänyt sitä ulospäin, jottei joutuisi riitelemään sisariensa kanssa jälleen kerran siitä asiasta.

"No, onhan minulla lastenhoitaja apuna", Piper sanoi ja istuutui sohvalle heidän keskelleen. "Piper, et kutsu häntä aina apuun..", Paige sanoi katsoen sisartaan, hymyillen samalla myötätuntoisesti. "Olemme Phoeben kanssa huomanneet, että suurimman osan ajastasi hoidat Wyattia itse. Antaisit meidän auttaa sinua..", Paige lisäsi. Piper katsoi molempia sisariaan. "Leo auttaa..", Piper yritti vielä vastustella, ajatellen kuitenkin; 'He ovat aivan oikeassa..' Phoebe kuitenkin aisti Piperin ajatuksen tuomat tunteet. 'Miksi aistin nyt hänen tunteitaan.. Ovatko ne niin voimakkaita että tämä johtuu siitä??', Phoebe ajatteli itsekseen. "Piper, anna meidän auttaa sinua! Me rakastamme sinua ja sinä tiedät, että olemme aivan oikeassa..", Phoebe sanoi hymyillen. Ennen kuin Piper kerkesi vastata sisarilleen mitään, ovikello soi. Kaikki kolme hätkähtivät. He eivät odottaneet ketään, eivät tähän aikaan. Piper katsoi sisariaan ja sanoi: "Minä käyn katsomassa kuka se on.. Istukaa te vain, ja miettikää jotain erittäin pahaa pääni menoksi..", Hän hymyili sanottuaan näin, ja Paige ja Phoebe tiesivät hänen vain vitsailevan. Piper kääntyi, käveli ulko-ovelle ja avasi sen.

"Mitä..", hän aloitti, mutta ovella ei ollutkaan ketään ja hän luuli ensin jonkun naapurin lapsen pilailleen taas. Sitten hän katsoi alas ja näki nuoren naisen, joka näytti siltä, kuin lauma demoneja olisi hyökännyt tämän kimppuun, makaavan kartanon kuistilla. "Paige, Phoebe! Äkkiä, tulkaa tänne!", Piper huusi sisarilleen. Hetken kuluttua Paige ja Phoebe juoksivat olohuoneesta ovelle. "Mitä nyt?!", he kysyivät yhtä aikaa, kunnes huomasivat nuoren naisen kuistilla. He olivat aivan sanattomia, mutta Piperilla oli jo ohjat käsissään. "Phoebe, kutsu Leo ja Chris. Paige, välky hänet olohuoneeseen", Piper sanoi ja lähti takaisin olohuoneeseen. Phoebe rupesi kutsumaan Piperin ex-miestä, joka myös oli ollut heidän Valontuojansa, mutta joka oli nyt yksi Vanhimmista, hän kutsui myös heidän uutta Valontuojaansa, kävellen samalla takaisin olohuoneeseen. "Leo! Chris! Missä himputissa te olette?! Me tarvitsemme teitä!", Samaan aikaan Paige välkkyi naisen kanssa olohuoneen sohvalle.

"Mitähän hänelle on tapahtunut?", Paige kysyi sisariltaan, jotka tulivat olohuoneeseen juuri samalla hetkellä, kun hän ilmestyi olohuoneeseen naisen kanssa. "Hän ainakin näyttää siltä, kuin lauma demoneja olisi hyökännyt hänen kimppuunsa", Piper sanoi katsoen naista säälivästi. "Paige, kokeilitko onko hän vielä hengissä?", Phoebe kysyi. "Juu, hengittää, mutta ei ole vain tajuissaan", Paige vastasi. "Leo! Chris!", Piper huudahti. Chris ja Leo välkkyivät Lumottujen kartanon olohuoneeseen. "Mikä teillä on hätänä?!", he kysyivät yhtä aikaa. Sitten he huomasivat naisen. "Kuka hän on?", Leo kysyi. "Emme tiedä. Chris, jos vaikka sinä parantaisit hänet, voisimme silloin saada selville kuka hän on ja miksi hän oli tuupertunut kuistillemme..", Phoebe sanoi ja katsoi miehiä. Chris näytti Paigelle, että tämä siirtyisi pois naisen luota. Kun Paige oli siirtynyt, Chris kyykistyi naisen vierelle. Chris laittoi kätensä ensin naisen rintakehän yläpuolelle, jossa oli iso haava. Haava umpeutui viidessä sekunnissa. Sen jälkeen hän laittoi kätensä naisen pään yläpuolelle, jossa oli myöskin jonkin verran ruhjeita, mutta ne olivat pieniä ja niitä oli monta.

Ruhjeetkin parantuivat hetkessä. Mustelmat tosin jäivät. "Tein kaiken voitavan", Chris sanoi ja katsoi Lumottuja. "Nyt voimme vain odottaa hänen heräämistään..", hän lisäsi ja katsoi Leosta takaisin naiseen. "No, minä lähden nyt Richardin luokse, lupasin mennä hänen luokseen yöksi.. Ja hei, minähän asun siellä nyt, niin minun kuuluukin olla siellä yöt..", Paige sanoi hymyillen ja poistui paikalta välkkyen. "Minunkin on mentävä, Jason odottaa minua hotellilla…", Phoebe sanoi, käveli eteiseen, etsi eteisen pöydältä auton avaimensa ja käveli ulko-ovelle. "Ilmoittakaa, jos hän herää ennen, kuin tulen takaisin", Phoebe sanoi, avasi ulko-oven ja hetken kuluttua hänkin oli poissa. Piper katsoi Leoa ja Chrisiä. "Minunkin on mentävä, treffit Michaelin kanssa, jotka melkein unohdin..", Piper sanoi ja katsoi miehistä sohvalla makaavaan naiseen. "Minun on mentävä takaisin muiden Vanhimpien luokse.. Mutta voin ottaa Wyattin mukaani", Leo sanoi. "Ja minäkö jään tämän tuntemattoman naisen luokse?!", Chris kysyi hämmentyneenä ja katsoi Piperista Leoon. "Chris, Phoebe ja Paige lähtivät jo, ja minäkin menen, en voi perua treffejäni.. Ja Leo, olisi ihanaa, jos voisit ottaa Wyattin mukaasi", Piper sanoi hymyillen ja lähti ulos Kartanosta.

"Pysy naisen luona, Chris, hän voi tarvita suojelua. Nähdään myöhemmin!", Leo sanoi ja välkkyi yläkertaan, otti Wyattin syliinsä ja välkkyi muiden Vanhimpien luokse. "Tosi kiva! Minulla ei tietenkään ole mitään muuta menoa! No, ainakin tyttö on kaunis, vaikkakin on mustelmilla..", Chris sanoi hymyillen, katsottuaan tarkemmin sohvalla makaavaa nuorta naista.

*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

LUKU 2

"Missä minä olen?", nuori nainen kysyi, herätessään seuraavana aamuna. Chris havahtui. Hän oli valvonut naisen vierellä koko yön, odottaen, että nainen heräisi. Chris oli nukahtanut aamulla hetkeksi, mutta nyt hän katsoi nojatuolista, jossa istui, naista. "Olet Lumottujen Kartanossa. Lumotut löysivät sinut kuistiltaan aika pahassa kunnossa..", Chris vastasi naiselle. "Lumottujen luona?! Pääsin siis kuitenkin tänne..", nainen vastasi hymyillen hiukan vaikeasti kasvoillaan olevien mustelmien takia. "Minä olen Chris, Chris Perry, Lumottujen Valontuoja", Chris sanoi hymyillen ja jäi odottamaan, josko nainenkin esittelisi itsensä. "Sandra, Sandra Carter", nainen sanoi katsoen nyt ensimmäistä kertaa kunnolla Chrisiä, huomaten, että mies oli suurin piirtein samanikäinen kuin hän itse. "Luulin, että Lumottujen Valontuoja on.. hmm.. no hiukan vanhempi.. kuin sinä olet..", Sandra sanoi hämmästyneenä. "Et ole tainnut seurata Taikamaailman tapahtumia hetkeen.. Tai Lumottujen elämää..", Chris vastasi ihmetellen Sandran tietämättömyyttä. 'Kaunis nimi, kauniilla naisella..', hän ajatteli samalla. "Leo Wyatt oli Lumottujen Valontuoja, kunnes hänestä tuli Vanhin. Sitten minusta tehtiin heidän Valontuojansa", Chris lisäsi. "Ahaa.. Olen tosiaan ollut hiukan irrallaan kaikesta taikuuteen liittyvästä.. Olen kuitenkin noita, niin kuin olet jo todennut..", Sandra sanoi yrittäen jälleen hymyillä, siinä kuitenkaan onnistumatta.

"Tietenkin. Sanomattakin selvää", Chris sanoi ja hymyili Sandralle. "Ainakin minulle..", hän lisäsi hiukan hiljempaa, mutta Sandra kuuli sen ja punastui hiukan, vaikka olikin aika mustelmilla. "Mutta haluaisitko, Sandra, kertoa mitä sinulle tapahtui? Olit, hmm.. aika huonossa kunnossa, kun Lumotut löysivät sinut kuistiltaan..", Chris kysyi vaihtaen nopeasti puheenaihetta, tajutessaan, että Sandra oli kuullut mitä hän aikaisemmin sanoi lähinnä itselleen. "No, kolme jotain demonia hiukan höykytti minua…", Sandra sanoi lyhyesti sulkien silmänsä hetkeksi. "Eikö Valontuojasi tullut auttamaan sinua?", Chris kysyi hämmästyneenä. Sandra aukaisi silmänsä. "Ei minulla mitään Valontuojaa ole", Sandra sanoi katsoen kattoon ja maaten edelleen sohvalla. "Mitä?", Chris kysyi ja katsoi Sandraa ihmeissään. "Katsos, kun en ole käyttänyt voimiani ainakaan seitsemään vuoteen.. Kukaan muu ei tiennyt noituudestani ja voimistani, kuin minä ja Vanhimmat. Ja päätimme yhdessä, etten tarvitse Valontuojaa.. Tai oikeastaan en suostunut ottamaan sellaista, jottei minua löydettäisi..", Sandra sanoi katsoen Chrisiin. "Ettet tarvitse!? Miksi et ole käyttänyt voimiasi?", Chris kysyi ja katsoi edelleen Sandraa. "Seitsemän vuotta sitten tapahtui jotain kamalaa, jonka takia en halunnut enää käyttää voimiani..", Sandra sanoi ja yksi kyynel vierähti hänen poskelleen. Chris katsoi naista ihmeissään.

"Anteeksi uteluni, mutta mitä silloin tapahtui?", Chris kysyi kiinnostuneena. "No.. olin silloin 16 vuotias.. Olin juuri ollut elokuvissa ystävieni kanssa. Palasin kotiin ja löysin äitini, joka on siis noita, taistelemasta jonkin demonin kanssa. Halusin auttaa äitiäni ja tähtäsin demonia tulipallolla, tulipallojen kehittäminen on siis yksi voimistani, ja kun heitin tulipallon, demoni väisti viime hetkellä, kuin olisi tiennyt minun olevan siellä ja heittävän häntä tulipallolla… Ja tulipallo osuikin suoraan äitiini.. Tapoin siis oman äitini.. Silloin päätin, etten ikinä enää käyttäisi voimiani..", Sandra sanoi ja nyt kyyneleet virtasivat tulvana hänen silmistään. "Pelkäsin niin kovasti, että tappaisin jonkun muunkin minulle rakkaan henkilön…", hän lisäsi. "Olen pahoillani kokemastasi..", Chris sanoi ja katsoi häntä kyynelistä kimaltuneilla silmillään. Hän pyyhkäisi silmiään, jottei Sandra näkisi hänen kyynelehtivän. 'En edes tunne tuota naista, ja silti suren hänen puolestaan näinkin paljon.. Mutta sen ymmärtää, jos joutuu itse kokemaan samaa.. Tavalla tai toisella..', Chris ajatteli itsekseen. "Kiitos, Chris", Sandra sanoi hymyillen. "Mutta tänään kuitenkin käytit voimiasi?", Chris jatkoi ja katsoi kysyvästi Sandraa. "Niin, tänään käytin voimiani ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen", Sandra vastasi.

"Kerro niistä kolmesta demonista, jotka hyökkäsivät kimppuusi? Tiedätkö mitä ne olivat?", Chris kysyi. "En tiedä mitä ne olivat.. Ehkä jonkin kultin jäseniä, kuitenkin samoja ne olivat kuin sekin demoni jonka tapasin 7 vuotta sitten.. Mutta ulkonäöstä muistan sen, että he olivat mustia.. kokonaan mustia..", Sandra sanoi muistellen kohtaamiensa demonien ulkonäköä. "Heillä oli jotain ihmeellisiä sinisiä koukeroita ihossaan, siis joka puolella kehoaan.. Tai oikeastaan niissä kohdissa mitkä minä näin, kriittisimmät kohdat olivat.. hmm.. peitossa…", Sandra sanoi punastellen hiukan, vaikka edelleen mustelmat olivat tietysti hänen kasvoillaan ja näin ollen punastuminen ei kunnolla näkynyt, mutta Chris huomasi sen taas. "Pitää tarkistaa Varjojen Kirjasta..", Chris sanoi miettien. "Entä sanoivatko ne mitään?", hän kysyi vielä perään. Sandra sulki silmänsä ja yritti muistella. "Kyllä, kyllä ne jotain sanoivat.. Jos muistan oikein, ja en ole kauhean väärässä, ne puhuivat latinaa..", Sandra sanoi aukaisten silmänsä ja katsoi Chrisiin. "Ne sanoivat jotain sen kaltaista, että olen petturi ja jonkun tytön kuuluisi olla kuollut.. Niin ja minä en aikaisemmin ole ollut niiden kanssa tekemisissä, paitsi kun yritin ainoastaan heittää tulipallolla yhtä silloin, kun...", Sandra lisäsi nyyhkäisten. "Osaat latinaa?", Chris kysyi hämmästyen ja vaihtaen puheenaihetta, jotta Sandra rauhoittuisi..

"Kyllä, olen opiskellut pienestä tytöstä lähtien.. Tosin en ole opiskellut enkä puhunut latinaa pariin vuoteen.. Mutta luulen, että ne sanoivat suurin piirtein noin..", Sandra vastasi ja yritti nousta, mutta joka paikkaa särki, eikä hän pystynyt nousemaan. "Ahaa.. Pärjäätkö pari sekuntia yksiksesi? Käyn hakemassa vain Varjojen Kirjan ullakolta", Chris sanoi, katsoi Sandraa ja nousi samalla ylös nojatuolista. "Ethän varmasti jätä minua tänne yksin? Pelkään, että ne demonit tulevat vielä perääni..", Sandra sanoi pelokkaana. Chris käveli Sandran luokse, otti tämän käden varovaisesti omaansa ja sanoi hymyillen ja katsoen naista silmiin; "Sandra, lupaan sinulle, että suojelen sinua! Sinun ei tarvitse pelätä mitään, suojelen sinua aina.. Muista se!" "Ethän viivy kauan?", Sandra kysyi punastellen hiukan Chrisin sanoja. "Kaksi sekuntia, korkeintaan viisi…", Chris sanoi hymyillen ja välkkyi ullakolle.

Sandra laski kätensä alas ja sulki silmänsä. Hetken kuluttua hän kuuli, kun Chris välkkyi takaisin ullakolta. Sandra avasi silmänsä. "No niin, mitään ei tapahtunut.. Olet kunnossa.. tai siis.. No kyllä sinä tiedät mitä minä tarkoitan", Chris sanoi Sandralle ja hymyili. "Ja tässä on Varjojen Kirja. Ja nyt meidän täytyy etsiä täältä ne demonit, jotka hyökkäsivät kimppuusi", hän lisäsi katsoen Sandraa silmiin.

"Hei, tyttö on herännyt!", kuului ääni ja he molemmat katsoivat äänen suuntaan. Phoebe oli juuri tullut takaisin *kotiin*. "Chris, sinun piti ilmoittaa, kun hän herää..", Phoebe sanoi katsoen muka vihaisesti Chrisiä. "No vastahan hän heräsi, ja lupasin olla hänen kanssaan, joten en voinut kuin odottaa, että te tulette kotiin!", Chris vastasi ja katsoi Phoebestä Sandraan. 'Olisihan tietenkin ollut muitakin keinoja, mutta kai mies saa hetken olla kahden kauniin naisen kanssa..?', Chris ajatteli itsekseen. "Yksi Lumotuista?", Sandra kysyi tässä välissä ja yritti nousta hiukan ylemmäs. "Aivan oikein. Olen Phoebe Halliwell. Ja tyttö rakas, älä nyt nouse, parempi kuin pysyt makuullasi. Olet aika mustelmilla..", Phoebe sanoi hymyillen hiukan.

"Niinpä taidan olla.. Ja minä olen Sandra Carter. Noita, jonka kimppuun hyökkäsi kolme demonia…", Sandra sanoi yrittäen jälleen kerran hymyillä, tuskaisin seurauksin. Kaikki kolme olivat hetken hiljaa. Sitten Paige välkkyi ja Piper astui ulko-ovesta paikalle, aivan yhtä aikaa. "Aah, ja mattimyöhäiset ovat rakkaat sisareni Piper Halliwell ja Paige Matthews", Phoebe sanoi katsottuaan ensin sisariaan ja sen jälkeen Sandraan. Sandra oli juuri esittelemässä itseään, mutta Phoebe kerkesi ensin ja siitä Sandra oli todella kiitollinen, hän ei olisi millään enää jaksanut. "Tämä on siis Sandra Carter ja hänen kimppuunsa hyökkäsi kolme demonia, aivan kuten epäilitkin Piper!", Phoebe sanoi iloisesti. "Ja hän on noita..", hän lisäsi kun näki sisariensa ilmeet. "Ja empaatin voimillani aistin, että hyvä sellainen", hän lisäsi. Sandra katsoi jokaista sisarta vuorotellen ja sen jälkeen Chrisiin. "Joko löysit ne demonit?", Sandra kysyi häneltä. "Äh, niin monta sivua, joilta etsiä.. Kyllä kai oikea sivu kohta löytyy", Chris sanoi kohottaen katseensa Varjojen Kirjasta Sandraan.

Sandra hymyili. "No ehkä sinun pitäisi, Chris, jatkaa etsimistä. Sandra, tahtoisitko jotain?", Piper sanoi ja katsoi Chrisistä Sandraan. "No, jos voisin saada lasin vettä.. Ehkä pari voileipää.. Mutta en kylläkään tahdo olla taakkana teille..", Sandra vastasi katsoen Piperia ja hänen silmänsäkin hymyilivät. "Sandra, Sandra.. Et sinä tietenkään ole taakkana meille..", Paige sanoi ja hymyili Sandralle. "Pari voileipää ja vesilasi tulossa..", Piper sanoi ja lähti siltä seisomalta keittiöön. Chris käänteli Varjojen Kirjan sivuja. Muut eivät osanneet sanoa mitään enää, mutta Phoebe ja Paige istahtivat nojatuoleille, jotka olivat vielä vapaina. Yhtäkkiä Chris pysähtyi, hän ei enää selannut sivuja. "Olen aika varma, että löysin kohtaamasi demonit, Sandra..", Chris sanoi ja katsoi Sandraan, joka edelleen makasi sohvalla, mutta kohotti katseensa nyt Chrisiin, kun tämä puhui hänelle. "Mutta tietenkin sinun täytyy varmistaa..", Chris lisäsi, nousi ylös ja käveli Sandran luokse ja kyykistyi sohvan viereen.

Ennen kuin Chris ehti kysyä Sandralta mitään, Sandra vastasi: "Näitä ne olivat..", ja katsoi Varjojen Kirjasta Chrisiin kauhun kiille silmissään, kuin demoni sivulla olisi voinut hyökätä hänen kimppuunsa. "Eli demonit olivat Raxa -demoneja, jonkinlainen kultti ja niitä taitaa olla enemmänkin kuin vain kolme..", Chris sanoi, jotta muutkin kuulisivat mitä demonit olivat. 'En kai vain ole ihastumassa tähän naiseen..', Chris ajatteli katsellessaan Sandraa.

*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

Yhtäkkiä Leo välkkyi hänen ja Piperin pojan Wyattin kanssa Taivaasta, jossa Vanhimmat ovat, keittiöön, jossa Piper oli valmistamassa Sandralle aamupalaa. "Tässä Piper.. Hän ikävöi sinua..", Leo sanoi antaen Wyattin Piperille. "Hei Wyatt! Oliko hauskaa isän kanssa?", Piper leperteli pojalleen hymyillen. Wyatt hymyili äidilleen onnellisena.

"Hei, oletkin jo herännyt, Sandra..", Leo sanoi kun oli kävellyt olohuoneeseen ja huomasi Sandran heränneen. "Minä olen Leo..", hän lisäsi vielä hymyillen. Sandra ei enää jaksanut yrittää hymyillä, koska se teki liian kipeää. "Sinä olet se Piperin, Phoeben ja Paigen entinen Valontuoja.. Niin ja unohtamatta Prueta…", Sandra sanoi katsoen Leoa. "Anteeksi, että otin sen esiin..", hän lisäsi nopeasti katsoen Paigeen ja Phoebeen, jotka pyörittivät heti päitään sen merkiksi, ettei se haitannut. "Mutta mistä tiesit nimeni?", Sandra kysyi, ennen kuin tajusi. "No, olenhan yksi Vanhimmista.. Muut kertoivat sinun tapauksestasi.. Ja mietimme asioita pitkään ja tulimme siihen tulokseen, että sinulle määrätään Valontuoja. Halusit tai et.. Sellaisen sinä kuitenkin tarvitset nyt. Ja koska joku on jo luvannut suojella sinua, hän on sinun Valontuojasi", Leo sanoi katsoen Sandraa.

"Ja se tarkoittaa sinua, Chris..", hän lisäsi kääntäen katseensa Chrisiin. "Mutta..", Chris aloitti, mutta erehtyi katsomaan Sandraa, jonka kasvoilla oli hätäännys. 'Olen korviani myöten rakastunut, tiedän sen.. Kunhan vain Phoebe ei taas aistisi tunteitani, niin kuin viimeksi Biancan kanssa.. Se on noloa.. Ja Valontuoja ei saisi rakastua suojattiinsa..', Chris ajatteli. 'Mutta minä tosiaan lupasin hänelle, ja aionpa pitääkin sen lupauksen..', hän lisäsi ajatuksissaan. "Tietenkin.. Ja niin kuin jo sanoit, lupasin hänelle jo.. lupasin sinulle Sandra.. Ja aion pitää lupaukseni..", Chris sanoi katsoen ensin Leoon ja sitten hymyillen Sandraan. Sandra näytti jo helpottuneemmalta. Sitten Piper tuli ja laski Wyattin leikkikehäänsä ja palasi keittiöön, josta kuitenkin hetken kuluttua palasi olohuoneeseen tarjottimen kanssa.

"Ajattelin vähän tuhdimpaa aamupalaa kuin sinä, Sandra..", Piper sanoi hymyillen kantaessaan tarjottimen vaivalloisesti istumaan nousseen Sandran syliin. "Etkä sinä ole taakkana..", hän lisäsi, kun näki Sandran ilmeen. "Eli paahtoleipää, munia, tuoremehua, pekonia ja lasi vettä..", Piper selitti osoittaen jokaista ruokalajia. "Ja jos et jaksa syödä tai juoda kaikkea, ei tarvitse ahtaa, voit huoletta jättää..", Piper lisäsi hymyillen. "Hei, ei hän sentään sinun lapsesi ole..", Chris sanoi, selvästi loukkaantuneena Piperin käytöksestä Sandraa kohtaan. Sandra ei kuitenkaan välittänyt, hän piti äiti hahmoista, totta kai kun oli omansa menettänyt 15-vuotiaana juuri siinä iässä, kun hän äiti olisi eniten tarvinnut. Siltikin hän oli äitinsä kuoleman jälkeen asunut yksinään. Kokonaiset seitsemän vuotta hän oli elänyt yksin, ja huomasi Piperin aiheuttaneen hänessä ikävän, ikävän joka hiipi nyt hänen sydämeensä, koska tajusi ettei hänellä todellakaan enää koskaan olisi äitiä. 'Voi luoja…', Sandra ajatteli.

Piper katsoi Chrisiä vihaisesti. "Hei, ei se mitään. Pidän ihmisistä, jotka ovat äidillisiä ja isällisiä.. Itse kun olen varttunut kokonaan ilman isää.. Ja äitini menetin 7 vuotta sitten..", Sandra sanoi ja pari kyyneltä vierähti hänen poskilleen. Chris pelkäsi, että Sandra alkaisi taas itkeä, ja että hän olisi se joka sen aiheutti. Mutta Sandra kokosikin itsensä ja rupesi pienin haukuin syömään voileipiään, kananmunia ja joi päälle tuoremehua.

Kun Sandra söi aamiaistaan, muut eivät oikein tienneet mitä sanoisivat, tekisivät tai miten päin olisivat. Piper nosti Wyattin, joka ojenteli käsiään äitiään kohti, syliinsä leikkikeihästä, Leo käveli Piperin ja Wyattin luo ja rupesi leikkimään Wyattin kanssa, hänen ollessaan Piperin sylissä. Paige istahti nojatuoliin ja Phoebe samaisen nojatuolin käsinojalle. Ainoastaan Chris seisoi paikallaan katsoen Sandraa. 'Kuinka hän voi olla niin kaunis? Äh, Chris, sinun täytyy lopettaa tuollaisten kysyminen ja ajatteleminen..', Chris ajatteli ja naurahti itselleen. 'Luoja, auta minua..', hän lisäsi ajatuksissaan.

"Kiitoksia aamiaisesta. Ja kiitos, Piper kun jaksoit laittaa sen minulle. Tunnen itseni jotenkin.. hmm.. no, en tunne itseäni enää niin heikoksi kuin hetki sitten.. Mitä sinä teit?", Sandra sanoi ja katsoi Piperia, kun oli saanut aamiaisensa päätökseen.

"Ole hyvä..", Piper sanoi hymyillen ja kääntyi katsomaan Sandraa, Wyatt sylissään. Kaikki muutkin katsoivat nyt Sandraa. Muutkin kuin ainoastaan Chris. "Mitäkö tein.. Tein pienen rohdon, joka vahvistaa.. Lisäsin sitä mehuusi.. Olen pahoillani, etten kertonut, mutta en ollut varma mitä mieltä olisit ollut siitä", Piper sanoi edelleen hymyillen. Wyatt katsoi ensin äitiään, sitten isäänsä, tämän jälkeen Chrisiä ja lopuksi Sandraa. Yhtäkkiä Wyatt välkkyi pois Piperin sylistä. "Mitä..?!", Piper aloitti hädissään, mutta huomasi sitten, että hänen pieni poikansa oli välkkynyt Sandran syliin. "Hei, miksi poikanne minun syliini välkkyi?!", Sandra kysyi hölmönä. Piper käveli Sandran, Chrisin (, joka edelleen seisoi sen sohvan vieressä jolla Sandra tällä hetkellä istui) ja Wyattin luokse. "En yhtään tiedä..", Piper sanoi. Wyatt huomasi äitinsä lähestyvän ja tarrautui kiinni Sandraan. "Wyatt, tulehan nyt äidin syliin..", Piper sanoi ja yritti ottaa Wyattin syliinsä. Wyatt kuitenkin tarrautui paremmin kiinni Sandraan. "Äh, parempi jos annat hänen hetken olla sylissäni, Piper..", Sandra sanoi hymyillen, kun tajusi, että Wyatt halusi olla hänen sylissään. "Hyvä on. Mutta oletko aivan varma?", Piper sanoi katsoen, ehkä hiukan mustasukkaisena, kun hänen rakas pieni poikansa leikki heidän toisaalta vieläkin tuntemattoman vieraansa kanssa. 'Wyatt on liiankin tuttavallinen.. Ei Wyatt yleensä näin tee.. Ihan kuin.. kuin.. Wyatt tuntisi Sandran..', Piper ajatteli. Sitten hän tajusi jotain. "Äh, ei siitä ole vaivaa, rakastan lapsia.. Kunhan ne eivät ole omiani, ainakaan pariin vuoteen..", Sandra vastasi ja naurahti, samalla kun katsoi Wyattia ja leikki tämän kanssa. 'Wyatt… Miten minusta tuntuu, kuin olisin tavannut sinut aikaisemminkin.. Mutta eihän se ole mahdollista..', Sandra ajatteli.

"Chris, minulla on sinulle asiaa. Sinulle myös, Leo", Piper sanoi pitäen ajatuksensa ja katseensa Sandrassa ja Wyattissa. Phoebe ja Paige olivat nousemassa myös. "Ei, te voitte jäädä Sandran ja Wyattin seuraksi", Piper sanoi hiukan irvistäen heille, vaikka yrittikin hymyillä. Phoebe ja Paige katsoivat pettyneinä ja hiukan ärtyneinä Piperia. "Wyatt, ei.. Älä ota sitä.. Se on tärkeä minulle..", Sandra sanoi Piperin, Leon ja Chrisin kadottua keittiöön. Phoebe ja Paige vilkaisivat naista ja siskonpoikaansa. Wyatt oli ottanut käteensä Sandran kaulakorun ja tutkinut sitä, mutta kun Sandra oli surullisella äänellä sanonut äskeisen, Wyatt laski korun käsistään. Phoebe ja Paige katsoivat kummastuneina. He itse eivät koskaan saaneet Wyattia tottelemaan samalla tavalla kuin tämä vieras nainen, johon he vasta olivat tutustuneet eivätkä oikeastaan tienneet paljoa naisesta. Hekin ihmettelivät kuinka Wyatt luottaa tähän tuntemattomaan naiseen tällä tavalla.

"Chris, tunnetko sinä Sandraa entuudestaan? Nyt olisi oikea aika kertoa jos tunnet!", Piper sanoi päästyään Leon ja Chrisin kanssa keittiöön. Molemmat miehet katsoivat Piperia kummissaan. "En tunne.. En todellakaan tunne. Kuinka niin?", Chris sanoi ja katsoi äitiään. 'Kunpa tietäisit, että sinut minä tunnen, parhaiten kuin ketään muuta, olenhan kasvanut sisälläsi..', Chris ajatteli. 'Vielä ei kuitenkaan, valitan äiti, oikea aika kertoa sinulle..', hän lisäsi ajatuksissaan. "Mitä sinä ajat takaa, Piper?", Leo puuttui ja katsoi kummastuneena Piperia. "Ettekö huomanneet, kuinka Wyatt välkkyi Sandran syliin?", Piper sanoi ja pyöräytti silmiään. "Niin, entä sitten?", molemmat miehet sanoivat yhteen ääneen. "Oletteko te todellakin noin tyhmiä vai esitättekö vain?", Piper kivahti. Chris vavahti, koska ei ollut hirveästi vielä tottunut äitinsä kivahteluihin, niitä kun hän ei ollut todistanut, ainakaan tulevaisuudessa. Leo katsoi liikahtamatta Piperia. "Tiedätte hyvin, että Wyatt ei koskaan luota ihmisiin noin nopeasti! Eihän Wyatt vielä luota Chrisiinkään, ainakaan täysin.. Ja nyt hän välkkyi sylistäni Sandran syliin", Piper jatkoi kun kumpikaan miehistä ei vastannut mitään. "No onhan se ehkä hiukan kummallista, mutta olemme varmistaneet, että hänestä ei ole meille harmia.. Ja sitä paitsi, miten se liittyy siihen, että tunnenko minä häntä?!", Chris sanoi ennen kuin tajusi kaiken mitä Piper ajoi takaa. Leo katsoi hölmistyneenä molempia. "Ettekö te todellakaan huomanneet.. Minulla ainakin tuli sellainen tunne, vahva tunne, että Wyatt tuntee, tai oikeastaan tulee tuntemaan hänet tulevaisuudessa", Piper sanoi itsevarmasti. Nyt Leokin näytti miettivän. 'Luulisi, että Leo olisi tajunnut mitä tarkoitan, ennen Chrisiä..', Piper ajatteli, kun huomasi, että Chris oli tajunnut ennen Leoa, hänen entistä ja ensimmäistä aviomiestään, mitä hän oli tarkoittanut.

Yhtäkkiä he kuulivat kolinaa olohuoneesta. Kaikki kolme ryntäsivät, ajatuksissaan Wyatt ja Sandra, olohuoneeseen, näkivät että Sandra yritti suojella Wyattia nurkassa, joka oli lähimpänä heitä ja että Phoebe ja Paige taistelivat parin demonin kanssa. "Raxa-demoneja…", Sandra huudahti kyynelehtien, samalla, kun suojasi Wyattia ja heitti Paigen ja Phoeben välistä kahdella tulipallolla demoneita.

Piper, Leo ja Chris katsoivat Sandraa ja Wyattia. Sen jälkeen Phoebea ja Paigea sekä kahta Raxa -demonia. Piper sai ajatuksensa kasaan ja yritti pysäyttää demonit. Hän ei onnistunut. "Piper, pysäyttäminen tai räjäyttäminen ei auta niihin!", Chris huudahti Piperin vierellä. Piper katsoi Chrisiä hätääntyneenä. Leo havahtui nopeasti, juoksi Sandran ja Wyattin luokse ja sanoi: "Anna Wyatt minulle, vien hänet turvaan, ehkä te kaikki yhdessä pärjäätte niille!", Sandra katsoi Leoa. 'Voi kun se olisi niin yksinkertaista.. Minusta vain tuntuu, ettei Wyatt tahdo jättää minua tänne...', Sandra ajatteli itsekseen. Sitten Sandra vilkaisi Phoeben ja Paigen suuntaan. Piper oli juuri juossut heidän avukseen, Chrisin kanssa. Hän näki, että he olivat jäämässä jo alakynteen. Hänen olisi autettava heitä. 'Minun syyni, että nuo ovat täällä.. Minuthan ne selvästi haluavat..', Sandra ajatteli taas. "Wyatt, sinun täytyy mennä isäsi mukaan..", Sandra sanoi katsoen Wyattia silmiin, suukotti tätä otsalle ja ojensi hänet Leolle. Wyatt rauhallisena mukanaan, Leo välkkyi Taivaaseen, muiden Vanhimpien luokse.

"Haluamme ainoastaan hänet! Annatte naisen, ettekä joudu itse kärsimään!!", Raxat huusivat yhteen ääneen ja ampuivat nuolia, tulipalloja ja sylkivät tulta, kun Sandra juoksi muiden rinnalle ja heitti ensimmäisen tulipallon, joka hipaisi toisen Raxan käsivartta. "Hah! Koska Lumotut olisivat luovuttaneet yhtään viatonta, ilman taistelua?!", Paige sähähti demoneille. "Ne alkavat väsyä..", Chris kuiskasi Lumotuille ja Sandralle. "Kuinka niin?", Sandra kuiskasi samalla kun heitti taas tulipallon, joka tällä kertaa meni ohi. "Luuletko, että ne muuten rupeaisivat puhumaan, ja ilmoittaisivat, että jos annamme sinut, meidän ei tarvitse kärsiä..", Chris sanoi samalla, kun heitti puukon, jonka oli ottanut aikaisemmin pöydältä. "Me palaamme!", Raxat huusivat taas yhteen ääneen ja katosivat kuin tuhka tuuleen.

"Oletko kunnossa?", Chris kysyi Sandralta. Sandra katsoi Chrisiä. Sandran poskelle vieri kyyneleitä. "Luulen...", hän ehti sanoa, mutta pyörtyi sitten. "Katsokaa..", Phoebe osoitti Sandran jalkaa. Kaikki muut olivat säästyneet naarmuitta, paitsi Sandra. Hänen jalkaansa oli osunut tulipallo. "LEO!!", Piper huudahti. Leo välkkyi Wyattin kanssa takaisin. Hän huomasi mistä oli kyse ja ojensi Wyattin Piperille ja ryntäsi Sandran luo, sanoen samalla: "Joko taas...", Leo nosti ensin Sandran sohvalle ja paransi sen jälkeen Sandran jalan, johon ei jäänyt minkäänlaista jälkeä. "Ja nyt meidän on pakko ainoastaan odottaa, että hän virkoaa..", Leo sanoi. "Minun on pakko mennä takaisin.. Meidän Vanhimpien täytyy keskustella muutamasta asiasta..", Leo sanoi ja ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, hän välkkyi takaisin Taivaaseen.

Wyatt tarrasi kiinni Piperista, kuin ilmoittaen, ettei koskaan ollut pelännyt äitinsä puolesta enemmän, kuin nyt. Chris huomasi sen ja ajatteli; 'Kunpa minäkin voisin, äiti, näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua ja haluaisin halata sinua ja kertoa kuinka paljon aina pelkään puolestasi...' Piper rauhoitteli Wyattia. Kun Wyatt oli hiukan rauhoittunut, hän katsoi äidistään Sandraan ja takaisin äitiinsä. "Minä vien Wyattin päiväunille ja taidan itsekin mennä hiukan loikoilemaan", Piper sanoi ja suuteli poikaansa otsalle ja kääntyi ympäri, käveli portaille ja yläkertaan, vei Wyattin omaan sänkyynsä, nukutti hänet ja sen jälkeen painui itse omaan sänkyynsä.

Hetki Piperin lähdettyä yläkertaan Phoebe ilmoitti: "Taidan minäkin mennä pitkäkseni hetkeksi..", ja kääntyi kannoillaan. "Phoebe odota, minäkin tulen..", Paige sanoi ja ryntäsi Phoeben mukaan.

"Ja minä jään Sandran luokse..", Chris sanoi ja istahti lähimpään nojatuoliin ja sulki silmänsä.

*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

Kaikki olivat väsyneitä demonien vierailun jälkeen. Lumotut nukkuivat puolitoista tuntia, Chris tunnin ja Wyatt ja Sandra pisimpään, eli noin 3 tuntia. Chris heräsi ensimmäisenä. Hän katsoi nukkuvaa Sandraa. 'Oikeasti, kuinka joku voi olla noin kaunis..?', hän ajatteli. 'Luoja, en voi ajatella näin.. Ja mitä jos hän ei pidä minusta.. Ja minä elättelisin turhaan toiveita hänestä ja minusta, meistä.. yhdessä.. Luoja!', hän lisäsi ja tunsi pistoksen sydämessään. Hän oli oikeasti rakastunut. Hän oli rakastunut uudestaan, vaikka oli vannonut Biancan kuoleman jälkeen, ettei rakastuisi, ettei antaisi itsensä rakastua uudestaan. Koska se olisi liian tuskallista, jos uudellekin rakkaalle kävisi esimerkiksi samoin kuin Biancalle. Puoli tuntia Chris vain tuijotti nukkuvaa Sandraa ja näki välillä päässään kuvia itsestään suutelemassa Sandraa, itsestään hyväilemässä Sandraa sekä välillä kuvia, joissa Sandra katsoo häntä hiukan kieroon ja ilmoittaa, ettei tunne mitään tätä kohtaan, ettei halua suhdetta Chrisin kanssa. Kun tämä ajatuskuva tulee hänen päähänsä toisen kerran, hän pyörittää päätään ja yrittää poistaa kuvan ajatuksistaan. 'Tämän ajatteleminen vain satuttaa..', Chris ajatteli. Kun hän oli puoli tuntia tuijottanut Sandraa ja pähkäillyt ajatuksiensa ja ajatuskuvien kanssa, hän kuuli yläkerrasta askeleita ja kuiskauksia. Chris välkkyi yläkertaan.

Kun Chris välkkyi yläkerran käytävälle, hän huomasi, että Lumotut olivat myös heränneet ja kaikki olivat nyt hänen äitinsä huoneessa. Chris päätti nopeasti vilkaista Wyattin huoneeseen. Hän avasi oven hiljaa ja varovasti ja kurkisti sisään. Hän näki Wyattin nukkuvan rauhallisesti omassa sängyssään. 'Yhtä rauhallisesti kuin Sandra', Chris ajatteli. 'Ai, niin.. Äitihän puhui jotain Sandrasta ja Wyattista.. Kuin he tuntisivat toisensa.. Se oli kyllä omituisen näköistä.. Pakko myöntää..', hän lisäsi samalla ajatuksissaan, kun muisti mistä hänen äitinsä oli halunnut keskustella, ennen kuin he olivat kuulleet kolinaa olohuoneesta.

*~*

Samaan aikaan
"Missä tyttö on?!", salaperäinen varjoissa viihtyvä hahmo huusi ja raivosi demoneille. Kaksi Raxaa, samat, jotka aikaisemmin olivat olleet Lumottujen kartanolla, katsoivat hahmoa peloissaan, mutta yrittivät seistä suorassa. "Me.. He.. Hän..", demonit yrittivät sanoa. "MITÄ?!", hahmo raivostui. 'Miten olen voinut törmätä tuollaisiin idiootteihin.. Tiesin, että olisi pitänyt mennä jonkun muun tai joidenkin muiden demonien juttusille.. Eihän tuollaisten idioottien kanssa työskentelystä tule mitään!', hahmo ajatteli. Raxat katsoivat hahmoa ja yrittivät uudestaan. "Hän oli Lumottujen luona..", ne sanoivat yhteen ääneen. "He eivät luovuttaneet häntä ilman taistelua.. Eivätkä aio luovuttaa..", demonit jatkoivat.

"TÄYTYYKÖ TÄÄLLÄ KAIKKI TEHDÄ ITSE?!?!", hahmo jylisi. Demonit säikähtivät ja luikkivat pakoon kauimmaisiin koloihin, jotka kotiluolastostaan löysivät. Hahmo naurahti ivallisesti. Raxojen johtaja ilmestyi hahmon eteen, ja kumarsi nöyränä sekä suuteli hahmon jalkaa. "Olen pahoillani niiden kahden typeryksen puolesta", demoni sanoi. "Olisi pitänyt lähettää parhaat mieheni. Meidän olisi pitänyt tietää, että tyttö hakee turvaa Lumotuilta", demoni lisäsi. "Niin.. En minäkään sitä tullut ajatelleeksi.. Tyttö on viisaampi kuin muistinkaan.. Ja toivottavasti ette ole unohtaneet, että hän on myös mahtava ja voimakas, niin kuin Lumotutkin.. Ja jos Lumotut suojelevat Valontuojan ja sen Vanhimman kanssa tyttöä, me emme ikinä pärjää heille..", hahmo sanoi ja katsoi Raxojen johtajaa. Sitten hän vilkaisi ympärilleen. Muut Raxat keskustelivat kuiskaten keskenään, eikä kukaan tuntunut kiinnittävän heihin huomiota. 'Ääliöt luulevat etten minä huomaa, kuinka he koko ajan seuraavat minua, sanomisiani ja tekemisiäni..', hahmo ajatteli ja naurahti jälleen ivallisesti.

"En ole unohtanut, että hän on voimakas ja mahtava. Mitä meidän pitäisi nyt tehdä?", demoni sanoi ja katsoi hahmoa ja pyysi sitten kädellä näyttäen tätä istuutumaan tuoliin. Raxa-johtaja oli loihtinut esiin kaksi tuolia. "Hmm.. Meidän täytyy kehittää jokin suunnitelma ennen kuin hyökkäämme.. Ja meidän pitää saada hänet pois niiden Lumottujen luota.. Hänen täytyy olla yksin, myöskin ilman sitä Valontuojaa..", hahmo vastasi mietteliäänä.

 *~*

Ja jälleen samaan aikaan, Lumottujen Kartanolla
"Piper, huomasitko sinä..?", Phoebe ja Paige aloittivat, mutta Piper heilautti kättään. "Tiedän jo, mitä aiotte kysyä.. Ja kyllä, huomasin Sandran vaikutuksen Wyattiin.. Olin juuri kysymässä Chrisiltä, sattuuko tämä tuntemaan Sandraa, kun kuulimme meteliä olohuoneesta.. Enkä ehtinyt saada vastausta häneltä.. Ainakaan kunnollista.. Kun oli sitä demonien kanssa taistelua ja muuta.. Kyllähän tekin varmaan huomasitte..?", Piper sanoi ja naurahti hiukan. Phoebe ja Paige katsoivat toisiaan ja sitten Piperiin. Kumpikaan ei kuitenkaan hymyillyt. Heillä oli mitään sanomattomat ilmeet. "No se oli tarkoitettu vitsiksi..", Piper sanoi, muttei kuitenkaan hymyillyt, koska sisarensa olivat niin ilmeettömiä. "Luuletko sitten, että Chris voisi tuntea hänet..? Luuletko, että Sandra on tulevaisuudesta? Ja että hän on jotenkin ollut Wyattin seurassa tai elämässä?", Phoebe ja Paige kysyivät yhteen ääneen. Piper katsoi hymyillen siskojaan. 'Voi, että minä rakastan teitä.. Rakastan teitä todella paljon..', hän ajatteli katsellessaan siskojaan.

"Se on varma, että minä en tiedä mitään. Se mitä luulen, on toinen juttu.. No kyllä minä sen melko varmasti ainakin tiedän, että Sandra ja Wyatt tuntevat toisensa.. Wyatt ei ole koskaan ennen käyttäytynyt noin tuntemattomia kohtaan", Piper sanoi lopulta ääneen. Phoebe ja Paige katsoivat Piperia ja Piper katsoi heitä.

Siinä samassa Chris astui huoneeseen. "Hei..", Chris sanoi ja jäi seisomaan oven lähelle. "Hei.. Nukuitko sinä ollenkaan?", Piper kysyi Chrisiltä. Chris ainoastaan nyökkäsi. "Hei, istu tuohon tuolille..", Piper lisäsi ja osoitti tuolia joka oli peilipöydän ääressä. Chris otti tuolin ja siirsi sen lähemmäs äitinsä sänkyä. "Muistatko mitä kysyin sinulta, ennen kuin huomasimme, että Sandraa ahdistelleet demonit hyökkäsivät..?", Piper sanoi suoraan, kun ei keksinyt mitään muutakaan millä jatkaa. Phoebe ja Paige katsoivat ensin Piperia ja sitten Phoebea. 'Voi, ei.. Phoebehän voisi kertoa Piperille, että olen hänen poikansa.. Siis Piperin..', Chris ajatteli, muistaessaan, että Phoebe tiesi jo hänen salaisuutensa. 'Miksi minä nyt yhtäkkiä tuota rupesin ajattelemaan..', hän lisäsi ajatuksissaan. "Chris..", Piper herätti miehen ajatuksistaan. "Tiedän kyllä, että vastasit jotain.. Mutta meidän täytyy olla varmoja.. En saanut sinulta mielestäni kunnollista vastausta..", Piper jatkoi. "Ä...lä viitsi, Piper.. Kyllähän minä vastasin.. Ja se on totta.. En tunne Sandraa entuudestaan, enkä voi käsittää kuinka Wyattkaan tuntisi. Eli toisin sanoen, kuinka hän voisi olla tulevaisuudesta, Piper?", Chris totesi. Phoebe katsoi Chrisiä. Hän oli huomannut, että Chris oli melkein kutsunut Piperia äidiksi. "Sitähän sinä ajat takaa, eikö?", Chris lisäsi, ja yritti pitää katseensa äidissään, ja yritti olla vilkaisematta Phoebe-tätiään. 'Hän selvästi huomasi, minkä virheen olin tekemäisilläni..', Chris ajatteli.

"Ja olet varma, ettet tunne häntä?" Piper varmisti sivuuttaen Chrisin muut sanomiset. "Kyllä olen.." Chris sanoi. 'Äiti...' hän lisäsi ajatuksissaan. "No, ehkä Sandra ei itsekään tiedä.." Piper aloitti. "Tiedä mitä?" Paige kysyi katsoen vuoroin Piperia ja vuoroin Chrisiä. Phoebe katsoi Chrisiin ja Chris puolestaan äitiinsä. "Että on oikeasti tulevaisuudesta.. Sinähän et, Phoebe, saanut mitään kummallisia viboja empaatin voimillasi?" Piper sanoi ja katsoi Phoebeen. "En.. Hän on yhtä hyvä kuin minäkin.." Phoebe sanoi ajattelematta sen kummemmin. "Hyvä.." Piper sanoi. Paige kuitenkin näytti miettivän jotain. "Mitä sinä mietit?" Piper kysyi. "Phoebe sanoi, yhtä hyvä kuin hänkin.." Paige sanoi, edelleen ajatuksiinsa uppoutuneena. "Et, Phoebe, sanonut esimerkiksi, yhtä hyvä kuin me. Valitsit sanoiksesi, että hän on juuri yhtä hyvä kuin sinä..", Paige lisäsi. Kaikki katsoivat Paigea. "Mitä ajat takaa..?", Phoebe kysyi lopulta. "Sinähän olet ainut meistä, joka on syntynyt kartanossa?", Paige kysyi sitten hymyillen. "Kyllä, mutta en tajua kuinka se liittyy tähän asiaan ja Sandraan..", Phoebe sanoi, ja muut nyökyttelivät, tarkoittaen olevansa yhtä hakoteillä kuin Phoebekin.

"Ja kartano on viiden elementin keskipisteessä, eli tuli, vesi, maa, puu ja metalli ovat yhtä kaukana toisistaan. Ja tämähän taas tarkoitti sitä, että kartano on hyödyksi sekä pahalle että hyvälle. Riippuu kumman hallussa se on..", Paige sanoi hymyillen enemmän, koska vihdoinkin tiesi jotain. Muut nyökyttelivät. "Ja koska Phoebe on ainut, joka siis kartanossa on syntynyt, hän on myös ainut, joka voi olla sekä paha että hyvä.. Eikö niin?", Paige lisäsi. Muut katsoivat ensin Paigea kuin eivät tietäisi mitä ajatella. Kaikki kolme kuitenkin nyökkäsivät. "No niin.. Vihdoinkin pääsemme siis siihen asiani pointtiin.. Eli jos Phoebe kerran tunsi, että Sandra on yhtä hyvä kuin hän, eikä yhtä hyvä kuin me kaikki.. Niin eikö se tarkoita sitä, että myös Sandra voi olla sekä paha että hyvä.. Toisin sanoen oman valintansa mukaan..", Paige kysyi. "Mutta, Paige, kuinka se voisi olla mahdollista.. Sandra ei ole syntynyt Kartanossa!", Piper ja Phoebe sanoivat yhtä aikaa. Paige huokaisi ja katsoi Chrisiä. 'Kai sinä edes tajusit mitä tarkoitin..', Paige yritti viestittää katseellaan Chrisille.

"Luulen, että Paige tarkoitti, että Sandran jompikumpi vanhempi voi olla demoni..", Chris sanoi lopulta tajuten täsmälleen mitä Paige oli tarkoittanut. "Niin tai siis on.. Ja eikös Sandra kertonut äitinsä olevan noita?", Paige kysyi. "Joten hänen isänsä täytyy olla demoni..", Chris sanoi ja huokaisi. Chris nousi, laittoi tuolin takaisin peilipöydän eteen ja käveli ovelle sanomatta enää sanaakaan. Lumotut katselivat hänen peräänsä. Lopulta hekin nousivat ja lähtivät sanaakaan sanomatta, omien ajatuksiensa pyörteissä, kohti keittiötä.

*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

'Miten se voi olla mahdollista...?', Chris ajatteli kävellessään alakertaan äitinsä huoneesta. 'Toisaalta, ihmettelinkin kuinka hänellä voi olla voimana tulipallojen kehittäminen... Miksen voinut tajuta sitä...', hän lisäsi vihaisena itselleen. Chris tuli portaiden juurelle. Hän jatkoi olohuoneeseen ja näki, että Sandra nukkui vielä. 'Mutta ehkä hän ei tiedä sitä itsekään...', Chris ajatteli yhtäkkiä istuutuessaan nojatuoliin Sandraa vastapäätä. 'Niin sen on oltava, hän ei itsekään tiedä olevansa puoliksi demoni ja puoliksi noita.. Mutta kuinka hänen äitinsä on säilyttänyt kaiken omana tietonaan.. Ja kuinka Sandra ei ole tajunnut voimissaan jotain hämärää...', hän lisäsi vielä ajatuksissaan.

"Chris taitaa olla poissa tolaltaan..?", Phoebe kuiskasi kävellessään sisartensa kanssa portaat alakertaan ja keittiöön. "Kuinka niin?", Piper kysyi, myöskin kuiskaten ja katsoi Phoebea kävellessään tämän vieressä. "Phoebe on tainnut empaatin voimillaan aistia sen minkä minä olen nähnyt Chrisistä", Paige sanoi, kun he olivat saapuneet keittiöön. "Ai minkä?", Piper sanoi edelleen ihmeissään. "Oletko, Piper, sokea??", Phoebe kysyi ja sekä hän, että Paige, katsoivat Piperia, pyöritellen samalla päitään. "Tietenkin sen, että Chris on ihastunut Sandraan!", he sanoivat yhteen ääneen katsellen, samalla Piperia. 'Ja tiedän melkeinpä miltä hänestä tuntuu..', Phoebe ajatteli muistellessaan Colea. Hänen sydäntään kirpaisi. \'Kunpa Cole ei olisi muuttunut pahaksi... Kaipaan niin häntä..', hän lisäsi. Piper katsoi heihin. "Jaa.. En olekaan huomannut.. Ehkä tässä on ollut liikaa hässäkkää.. Demoneita, Wyatt, Leo ja kaikkea muuta.. Vai, että ihastunut..", Piper sanoi ja ihmetteli kuinka tyhmältä hän mahtoi vaikuttaa. No Phoebellä oli empaatin voima, jolla hän saattoi aistia Chrisin voimakkaat tunteet, mutta Paigella ei ollut empaatin voimaa. Hän tunsi itsensä todella tyhmäksi.

"Ehkä meidän ei kannata mainita hänelle mitään.. Minusta tuntuu, että hän pitää sitä nolona..", Phoebe sanoi ja katsoi sisariaan. Piper ja Paige nyökkäsivät.
"Mitä ruokaa tehtäisiin?", Piper kysyi vaihtaen puheenaihetta. "Jotain hyvää.. Kuten esimerkiksi spaghettia ja pastakastiketta?", Paige sanoi katsoen Piperiin koiranpentu ilmeen kera. "No tämän kerran saat juuri sitä mitä haluat.. Autatteko?", Piper sanoi naurahtaen. 'Sandrahan ei välttämättä edes tiedä olevansa puoliksi demoni ja puoliksi noita..', Lumotut ajattelivat kaikki yhtäkkiä yhtä aikaa. He kuitenkin jatkoivat vain ruoanlaittoa, eivätkä näyttäneet ulospäin ajatelleensa jotain muuta kuin yhteistä aikaa ja ruoanlaittoa.

 *~*

Toisaalla
"Tiedämmekö me mitään keinoa, millä houkutella tyttö pois Lumottujen ja sen typerän Valontuojansa luota.. Valontuojan, joka hänelle määrättiin teidän töppäilyjen takia..\", salaperäinen, varjoissa viihtyvä hahmomme sanoi katsoen Raxa-johtajaa. \"Tiedusteluyksikkömme on tarkkailemassa Lumottujen Kartanoa.. Heillä ei ole ollut vielä mitään uutta kerrottavaa.. Olen todella pahoillani, teidän julmuutenne...", demoni sanoi ja kumarsi hahmolle. "Äh.. Minun pitäisi tuntea tyttö läpikotaisin.. Ja siltikin unohdin kuinka voimakas hän on... hmm.. Jätä minut rauhaan, jotta saan miettiä toimintasuunnitelmaa.. Tule heti kertomaan, kun tiedusteluyksikkösi palaa!", hahmo sanoi ja käänsi katseensa demonien päälliköstä omien käsiensä pitkiin kynsiin.

'Idiootit.. Täytyykö minun nyt oikeasti lähteä itse hakemaan tyttöä..? En haluaisi vaivautua.. En välitä törmätä Lumottuihin.. Kuitenkin he karkottavat demonit ja viholliset.. Ovat karkottaneet melkein kaikki, jotka ovat heihin törmänneet..', hahmo ajatteli katsellen edelleen pitkiä kynsiään. 'Ja sitä paitsi.. hehän ovat jo tavanneet minut... aah, mutta se olikin tulevaisuudessa... Eihän sillä silloin mitään väliä ole... Paitsi, jos heidän poikansa tunnisti Sandran... Eikö se silloin tarkoita, että hekin voivat tunnistaa minut.. ääh..', hän lisäsi ajatuksissaan sekä heilautti vasenta kättään oikean käden sormien päällä ja hänen kyntensä muuttivat väriään myrkynvihreiksi. Hahmo toisti saman vasemman käden sormien päällä. 'Parempi..', hän katsoi kynsiään ja hymyili ivallisesti. Juoni Sandran nappaamiseksi oli alkanut kehittyä hänen ilkeässä mielessään.

 *~*

Kartanolla
Sandra heräsi täsmälleen samaan aikaan kuin Wyatt. "Äh..", Sandra ähkäisi herätessään ja noustessaan istumaan. Parin sekunnin päästä Wyatt oli välkkynyt Sandran syliin. "Ai hei, Wyatt..", Sandra sanoi ja hymyili Wyattille. Chris seurasi heitä ilmeettömin kasvoin. Sandra nosti katseensa Wyattista Chrisiin. Kun hän huomasi Chrisin tuijottavan, hän käänsi katseensa nopeasti ja punastui. Wyatt jokelteli iloisesti Sandralle. 'Voiko olla mahdollista, että näin oikein.. Onko.. onko hän mustasukkainen Wyattille, pienelle vauvalle..', Sandra ajatteli. Hän katsoi uudestaan Chrisiä. 'Kyllä... hän on.. mutta onko siinä jotain muutakin kuin mustasukkaisuutta...', hän lisäsi ajatuksissaan.

"Hei, oletkin herännyt.. Ai, taasko Wyatt välkkyi syliisi?", Piper sanoi tullessaan hakemaan Chrisiä ja Sandraa syömään. Piper tunsi mustasukkaisuuden pistoksen. 'Hän on minun poikani, ei sinun..', Piperin päässä pyöri. 'Eihän se ole hänen vikansa jos sinun poikasi välkkyy hänen syliinsä..', toinen ääni sanoi hänen päässään. 'Äh.. typerähän minä olen kun ajattelen tällaisia...', Piper ajatteli ja käveli Sandran luokse. Wyatt katsoi äitiään, joka yritti ottaa häntä syliin, ja Wyatt yritti pitää Sandrasta lujemmin kiinni. "Me valmistimme Phoeben ja Paigen kanssa ruokaa.. Paige välttämättä halusi spaghettia ja pastakastiketta..", Piper sanoi naurahtaen ja yritti kiskoa poikaansa Sandralta. "Kuulostaa hyvältä..", Sandra sanoi Piperille. "Wyatt, päästä irti.. Meillä on aikaa leikkiä... Nyt minulla on kauhea nälkä.. Jooko, Wyatt?", hän lisäsi katsoen Wyattiin. Wyatt päästi heti irti ja Piper otti hänet syliinsä.

Sandra lähti seuraamaan Piperia ruokailuhuoneeseen, mutta yhtäkkiä Chris vetäisi hänet takaisin. "Meidän täytyy keskustella.", Chris sanoi ja katsoi Sandran kirkkaan sinisiin silmiin.

Sandra katsoi takaisin Chrisin silmiin. "Mitä oikein tarkoitat? Onko jokin hätänä?", Sandra lopulta kysyi. "Hätänä.. No luultavasti.. Mennään jonnekin muualle, jonnekin missä voimme jutella rauhassa.. Ilman muita..", Chris sanoi, katsoen melkeinpä vihaisesti Sandraa ja Sandra pelästyi. "Mutta meidän piti mennä syömään..", hän kuiskasi. Chris ei sanonut enää muuta, vaan välkkyi pois Lumottujen Kartanosta.

"Missä me oikein olemme?", Sandra kysyi hädissään, kun Chris välkkyi jonnekin huoneeseen, jossa Sandra ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Chris katsoi Sandraa. 'Jos hän tietääkin siitä, ja on koko ajan juonitellut meitä vastaan.. Äh, kuinka minä aina joudun tällaisiin tilanteisiin.. olen niin rakastunut häneen..', Chris ajatteli ja pudisti päätään. "Olemme paikassa, josta kukaan ei voi tulla meitä hakemaan tai häiritsemään..", Chris kuitenkin sanoi ääneen, samalla kun taikavoimillaan "lukitsi" huoneen, jottei kukaan, edes Valontuoja, eli lähinnä Lumotut Paigen avulla, voisi tulla häiritsemään heitä. Hän ei halunnut, että Lumotut pilaisivat hänen tilaisuutensa puhua Sandran kanssa kahden, siitä mitä hän ja Lumotut olivat päätelleet, ja jos Sandra olisi tietämätön asiasta ja syytön, hän halusi rauhassa puhua Sandran kanssa tunteistaan, silläkin uhalla, että Sandra torjuisi hänet. 'Minun on yritettävä.. Mutta aluksi..', Chris ajatteli, kun oli tehnyt huoneen sellaiseksi, ettei kukaan muu päässyt sinne.

 *~*

Kartanolla
"No minne he nyt häipyivät?", Piper sanoi katsoessaan taakseen, kun oli kuullut välkkymisen äänen. Paige ja Phoebe katsoivat Piperia istuessaan ruokapöydässä. "Mitä sanoit?", he kysyivät yhteen ääneen. "Sanoin, että mihin he häipyivät. Sanoin, että olemme tehneet ruokaa, ja että olisi tarkoitus syödä yhdessä.. Mutta kuulin kun he välkkyivät jonnekin..", Piper sanoi ja kääntyi katsomaan siskojaan. "Hän halusi keskustella Sandran kanssa.. Ehkä hän ei yksinkertaisesti pystynyt odottamaan..", Phoebe sanoi muistaessaan mitä oli aistinut, kun Chris oli poistunut aikaisemmin Piperin huoneesta.

"Mutta emmekö olisi voineet syödä ja keskustella sen jälkeen yhdessä.. Ties mitä hän nyt tekee äkkipikaisuudessaan.. Sandrahan ei välttämättä tiedä itse tästä mitään.. Voi kun Wyatt osaisi jo keskustella kanssamme.. Ehkä hän voisi kertoa Sandrasta..", Piper sanoi ja katsoi poikaansa, joka oli hänen sylissään. "Paige yritetään seurata heitä..", Piper sanoi ja katsoi sisartaan. "Hyvä on..", Paige sanoi nousten ylös. Phoebe nousi myös. Paige otti sisariaan käsistä kiinni ja Piper piti Wyattia sylissään toisella kädellä. Paige sulki silmänsä ja yritti välkkyä ajatellen Chrisiä.

"Mitään ei tapahtunut..", Piper sanoi hädissään ja Paige aukaisi silmänsä ja näki, että he olivat edelleen Kartanossa. Paige sulki silmänsä uudelleen ja yritti välkkyä. Vieläkään ei tapahtunut mitään. "Ei onnistu.", Paige sanoi lopulta pettyneenä. "Wyatt, missä Sandra on? Välky Sandran luokse..", Piper sanoi pojalleen. Wyatt katsoi äitiään ja pojan kasvoilla oli hämmentynyt ilme. "Äidin mieliksi...", Piper lisäsi. Wyatt sulki silmänsä ja nyrpisti nenää. Poika avasi silmät. Mitään ei ollut tapahtunut.

"Piper, Chris ei halua meitä sinne missä he ovat.. Hän on lukinnut meidät ulkopuolelle..", Phoebe sanoi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen. "Kokeillaan etsiä hänet.. Etsinkristallilla..", Piper sanoi ja lähti kävelemään portaille, jotta pääsisi ullakolle. "Ei auta.. Annetaan Chrisin hoitaa se, mitä hänen täytyy tehdä.. Hän ei selvästikään halua meitä häiritsemään, Piper.", Paige sanoi ja Piper pysähtyi ensimmäiselle portaalle. "Kuinka te voitte sanoa noin?!", Piper huudahti. "Te tiedätte kuinka äkkipikainen Chris on.. Meidän täytyy..", Piper sanoi, mutta tajusi, että oli turhaa yrittää selittää sisarillensa mitään, koska he olivat niin jääräpäisiä.

"Piper, minusta tuntuu, että Chrisillä on jotain muutakin asiaa kuin vain siitä mistä keskustelimme aikaisemmin hänen kanssaan..", Phoebe sanoi ja hymyili. "Mitä..", Piper sanoi, kuin ei olisi tajunnut mitä Phoebe tarkoitti. "Tiedäthän, Piper.. Hän taitaa haluta keskustella siitä toisestakin asiasta, jonka me tajusimme, ja josta keskustelimme kolmisin..", Paige sanoi hänkin hymyillen. "Ai tunteistaan Sandraa kohtaan?!", Piper sanoi järkyttyneenä. "No niistä juuri, Piper", Phoebe ja Paige sanoivat yhteen ääneen. "Ja mitä kamalaa siinä olisi..?", Paige lisäsi vielä. "No miettikää itsekin.. Jos Sandra antaa hänelle rukkaset, kuinka luulette, että hän tulee hoitamaan työnsä Valontuojanamme?!?", Piper huudahti ja ajatteli: 'Kuinka he voivat olla noin tyhmiä??'

"Murehditaan sitä sitten, mutta syödään nyt.", Paige sanoi ja käveli Piperin ja Wyattin luokse, otti Piperia kädestä kiinni ja ohjasi hänet ruokapöydän ääreen. "Minusta kyllä tuntuu, ettei Sandra anna hänelle rukkasia, jos Chris vain kertoo tunteistaan..", Phoebe sanoi ja hymyili sisarilleen, jotka katsoivat häntä.

 *~*

 Samaan aikaan jossain aivan muualla
Raxojen johtaja demoni katseli ympärilleen hermostuneesti. Salaperäinen hahmo oli höykyttänyt häntä, koska hänen tiedusteluyksiköstään ei ollut kuulunut mitään pitkään aikaan. Demoni johtaja oli melkein hermoromahduksen partaalla. Yhtäkkiä hän näki kun kolme Raxa-demonia häilyi paikalle. Hänen tiedusteluyksikkönsä oli saapunut. Hän kiirehti Raxojen luokse. "Uutisia?!", hän demonien johtaja karjaisi. Raxat katselivat päällikköään. "Valontuoja välkkyi jonnekin tytön kanssa. Ja Lumotut eivät pääse heidän luokseen, koska Valontuoja on estänyt heidän pääsyn.", Raxat totesivat yhteen ääneen. "Minne he välkkyivät?", päällikkö kysyi rauhoittuen kuullessaan tästä yllättävästä käänteestä. "Emme vielä tiedä.", yksi demoneista sanoi. "No mitä te sitten siinä kaikki teette? Lähtekää etsimään heitä!", päällikkö karjaisi uudestaan.

Raxojen päällikkö juoksi salaperäisen hahmon luokse. "Teidän salaperäisyytenne..", päällikkö aloitti. "Niin, mitä asiaa?", hahmo sanoi ja kääntyi tuolillaan, jotta näki päällikön. "Tiedusteluyksikköni ilmoitti juuri, että Valontuoja on välkkynyt jonnekin tytön kanssa ja estänyt Lumottujen pääsyn sinne!", demonien päällikkö sanoi. "Ihanko totta?", hahmo sanoi ja hymyili ilkeää hymyään. "En tosin ajatellut törmääväni Valontuojaan, mutta parempi sekin kuin Lumotut..", hän lisäsi. "Mutta tiedusteluyksikköni lähti juuri äsken ottamaan vielä selvää siitä mihin he menivät..", Raxa-johtaja sanoi hiukan pelokkaasti. Se pelkäsi hahmon rankaisevan tai huutavan tämän takia.. Mutta hahmo ei huutanutkaan, eikä rankaissut häntä, vaan hymyili vain ilkeästi ja salaperäisesti.

"Ei se mitään.. Kunhan he löytävät heidät, ennen kuin he palaavat Kartanolle Lumottujen luokse..", hahmo sanoi ja kääntyi poispäin demonien päälliköstä. Raxa-johtaja katsoi parhaaksi poistua paikalta. 'Aah, vihdoinkin Sandra.. Vihdoinkin, saan sinut takaisin.. Tulet varmasti yllättymään, kun tapaat minut.. Mutta valitettavasti minun täytyy tuhota Valontuojasi..', hahmo ajatteli ja nauroi ivallisesti.

 *~*

Samaan aikaan Chrisin ja Sandran luona
"Mitä sinä teit?", Sandra kysyi kun huomasi, että Chris oli lopettanut taikomisen. "No, sanotaan vaikka, että lukitsin huoneen.. Kukaan muu ei pääse tänne, edes välkkymällä..", Chris sanoi ja katsoi Sandraa. 'Pysy nyt rauhallisena..', Chris sanoi itselleen ajatuksissaan. "Miksi? Miksi toit minut tänne?", Sandra kysyi. "Sinä pelotat minua..", Sandra lisäsi. "Koska en halua, että meitä häiritään.. Ja toin sinut tänne, koska haluan jutella kanssasi parista asiasta..", Chris vastasi. "Ja todellakin haluan vain keskustella, joten ole kiltti äläkä pelkää..", hän lisäsi heltyen hiukan.

"Hyvä on.. No, mistä haluat jutella?", Sandra sanoi ja katsoi kysyvästi Chrisiin, edelleen varuillaan. "En oikein tiedä mistä aloittaisin..", Chris vastasi. "No aloita vaikka siitä, että miksi tunnut olevan niin vihainen ja välttelevä...", Sandra sanoi hiljaa, mutta kuitenkin niin, että Chris juuri ja juuri kuuli sen. Chris katsoi Sandraa ja käänsi katseensa huoneen seinille. Tämä oli Chrisin toinen lempipaikka johon hän halusi tulla kun halusi olla rauhassa. Toinenhan oli sama kuin Leonkin, San Franciscon silta. Tämä oli kuitenkin parempi, koska tänne tullessaan, hän pystyy estämään muiden pääsyn tänne.

"No, asia on niin, että me juttelimme Lumottujen kanssa..", Chris aloitti tuijottaen edelleen seiniä. Sandra katsoi ilmeenkään värähtämättä Chrisiin. "No voisin ensin kertoa, kun et ole pitkään aikaan oikein ollut sidoksissa taikamaailmaan, ainakaan omien sanojesi mukaan, niin jos kertoisin siis Lumottujen voimista.. Eli siis Paigen voimat ovat samanlaisia kuin minun, eli hän on puoliksi Valontuoja ja puoliksi noita. Hän pystyy välkkymään, kutsumaan esineitä mainitsemalla niiden nimen ja heittämään esimerkiksi sillä esineellä demonia tai vihollista.", hän jatkoi ja piti pienen tauon. "Phoeben voimat ovat näyt, levitoiminen ja empaatin kyky. Tiedäthän empaatin?", Chris kysyi ja katsoi vihdoin Sandraa silmiin. Sandra nyökkäsi. "Ja äi.. Piperin voimat ovat molekyylien pysäytys ja räjäytys.", Chris jatkoi. "Ja tällä siis halusin tuoda esille lähinnä Phoeben voimat. Hänellä on empaatin kyky, joten hän voi aistia muiden tunteita..", hän lisäsi heti perään. Sandra katsoi ihmeissään tätä.

"Mitä sitten? Ei minulla ole mitään salattavaa. Ja luulin jo todistaneeni olevani teidän puolellanne.. Wyattkinhan pitää minusta, kuin tuntisi minut ennestään..", Sandra sanoi lopulta, kun Chris ei vielä jatkanut enempää.

"Niinhän sinä olet sanonut.. Ja se on totta, ettei Wyatt luota ihmisiin, jotka ovat pahoja.. Mutta kaikki tämä on niin kummallista..", Chris sanoi ja katsoi Sandran silmiin. Sandra katsoi takaisin. "Ja se miksi halusin kertoa Phoeben voimista, siitä että hänellä on empaatin kyky, on yksinkertaisesti, tai oikeastaan aika monimutkaisesti se, että Phoebe aisti sinun olevan hyvä..", Chris jatkoi. "Niin.. Sitähän minä olen sanonut!", Sandra sanoi ja pyöräytti silmiään. "Älä pyörittele silmiäsi, siinä ei ollut kaikki.. Phoebe sanoi sinun olevan aivan yhtä hyvä kuin on itsekin.. Hän ei sanonut sinun olevan yhtä hyvä kuin me muut..", Chris sanoi ja kääntyi nopeasti ympäri, sillä kyynel vierähti hänen silmäkulmastaan, eikä hän halunnut Sandran näkevän sitä. "Ja mitä se tarkoittaa...?", Sandra kysyi hiljaa. Hän oli peloissaan, koska ei tiennyt mitä odottaa. Hän ei edes tajunnut mitä Chris ajoi takaa. 'Etkö voisi puhua suoraan.. En jaksa kauaa tätä kiertelyä ja kaartelua..', Sandra ajatteli.

"Koska Phoebe ainut, joka on syntynyt Kartanossa, joka tiedettävästi sijaitsee 5 elementin keskipisteessä, eli tuli, vesi, maa, puu ja metalli ovat yhtä kaukana toisistaan, joten Kartano on hyödyksi sekä pahalle että hyvälle, riippuen kumman puolen hallussa se on, Phoebe voi olla sekä hyvä että paha, oman valintansa mukaan..", Chris sanoi ja kääntyi katsomaan Sandraa, mutta ennen kääntymistään pyyhkäisi silmiään. "Niin, vielä tajuan kyllä asian pointin, mutta en tajua kuinka se liittyy minuun", Sandra sanoi ja siirsi painoa jalalta toiselle hermostuen siitä, mitä saattaisi kuulla tältä pojalta, joka toisaalta tuntui tutulta, kuin isommalta pojalta johon hän on pienenä tyttönä ollut ihastunut, mutta poika on nähnyt vain jonkun toisen. 'Mutta kuinka se voisi olla mahdollista.. Entä kuinka voi olla mahdollista, että Wyatt tuntisi minut.. Minusta on tosin alkanut tuntua aivan samalta.. Kuin.. kuin hän olisi toinen poika johon olen ihastunut hänen jälkeensä..', Sandra ajatteli ja vilkaisi Chrisiä. 'Ei, ei ihastunut vaan rakastunut.. Mutta kuinka se voisi olla mahdollista, kuinka olisin joskus voinut olla rakastunut Wyattiin..', Sandra lisäsi ajatuksissaan.

"Se liittyy sinuun sillä tavalla, että Phoebe sanoi sinun olevan yhtä hyvä kuin hän itse.. Joten sen täytyy tarkoittaa, että myös sinä voit olla hyvä tai paha, oman valintasi mukaan..", Chris sanoi katsoen syvälle Sandran silmiin. "Mutta vaikka se olisikin totta, niin enhän minä ole edes syntynyt Kartanossa. ENKÄ ole Lumottukaan..", Sandra sanoi epäuskoisena. "Et ole syntynyt Kartanossa, se on totta.. Etkä myöskään ole Lumottu.. Etkös maininnut kerran, että äitisi on noita? Tai siis oli..", Chris sanoi ja katsoi Sandraa kysyvästi.

"Kyllä, äitini oli noita..", Sandra sanoi hiljaa ja kyynel vierähti hänen poskelleen, muistaessaan äitiään. "Joten kaiken tämän täytyy tarkoittaa, että isäsi..", Chris aloitti, mutta ei jatkanutkaan loppuun. "Isästäni en tiedä mitään. Koskaan en ole häntä tavannut.. Kuinka sinä voisit hänestä tietää jotain?", Sandra vaati saada tietää. "No me päättelimme, siis Lumotut ja minä, että isäsi täytyy olla.. no demoni.. Se selittäisi miten voit olla yhtä hyvä kuin Phoebe..", Chris lopulta sanoi.

 *~*

Samaan aikaan
'Kuinka oikeasti olen voinut alkaa yhteistyöhön näiden idioottien kanssa!', salaperäinen hahmo ajatteli itsekseen ja katseli myrkynvihreitä kynsiään. "Anteeksi..", Raxa demonien johtaja katkaisi hahmon ajatukset. "Niin?", hahmo kääntyi tuolissaan ja katsoi demoni johtajaa. "Tiedusteluyksikköni löysi tytön ja Valontuojan.", demoni sanoi ja odotti lisäohjeita. "Löysitte?!", hahmo huudahti ja hänen silmänsä suurenivat ja niissä näkyi hänen innostuksensa. "Missä he ovat?!", hahmo lisäsi.

"Eräällä talolla, keskellä metsää.. Ei Amerikassa, vaan Suomessa. Jokin Valontuojan lempipaikka..", demoni johtaja sanoi. "Mutta kuten aikaisemmin sanoin, hän on teljennyt kaikilta pääsyn sinne, kukaan ei pysty välkkymään tai häilymään sinne..", demoni lisäsi. "Hmm.. miettimäni suunnitelma on turha nyt.. Mutta nyt meidän ei siis auta muu kuin odotella, jotta Valontuoja poistaa taikansa.. Sitten häilymme, te vahingoitatte Valontuojaa, oikeastaan, Valontuojalla ei tee mitään.. Tehdään näin, että te tapatte Valontuojan ja minä otan tytön. Sen jälkeen tiemme eroavat, tietenkin ensin maksan ansaitsemanne palkkion, jos kaikki menee oikein..", hahmo sanoi ja hymyili pirullisesti. "Lähetän sanan tiedusteluyksikölleni..", demoni johtaja sanoi. "Ei.. Me menemme sinne missä tiedusteluyksikkösi on, jotta varmasti pääsemme ajoissa paikalle", hahmo sanoi ja nousi ylös. "Onko tiedusteluyksikkösi koulutettu taistelemaan?", hän lisäsi ja katsoi demonia. "Tietenkin!", demoni päällikkö totesi. "Hyvä. Lähdemmekö?", hahmo sanoi ja katsoi demonia kysyvästi ja ojensi kätensä. "Kyllä", demoni hymyili ja tarttui hahmon käteen ja he häilyivät Suomeen, lähelle taloa, jossa Chris ja Sandra keskustelivat, Raxa -demonien tiedusteluyksikön luokse.

 *~*

Kartanolla
"Wyatt, rauhoitu..", Piper sanoi jo kolmannen kerran pienelle pojalleen, joka oli aivan levottomana. Kuin tämä olisi aavistanut jotain pahaa tapahtuvan. "Wyatt..", Piper yritti. Mutta Wyatt ei suostunut kuuntelemaan äitiään eikä rauhoittumaan. Wyatt yritti välkkyä noin viiden minuutin välein ja Piper rupesi hermostumaan.

"Mikä hänellä on?", Phoebe ja Paige kysyivät yhtä aikaa. \"En tiedä.. Mutta vaikuttaa aivan siltä kuin hän vieläkin yrittäisi välkkyä Chrisin ja Sandran luokse.. Ja minusta tuntuu, että Wyatt aistii, että jotain pahaa on tapahtumassa, kenties Sandralle, koska hän on yrittänyt välkkyä viiden minuutin välein..\", Piper sanoi huolestuneena.

Phoebe ja Paige vilkaisivat toisiaan. "Mutta heille ei voi tapahtua mitään, kunhan Chris ei poista lukitsemistaikaansa", Paige sanoi lopulta. "Niin, mutta entä sen jälkeen.. Sen jälkeen he ovat maalitauluja ja he eivät edes tiedä jos joku yrittää, vaikka tappaa heidät..", Piper sanoi ja katsoi Wyattia, joka oli jälleen yrittänyt välkkyä, onnistumatta siinä kuitenkaan. "Piper, me emme voi kuitenkaan tehdä mitään, ennen kuin Chris poistaa taikansa..", Phoebe sanoi myötätuntoisena ja vilkaisi Wyattia, joka näytti luovuttaneen välkkymisen suhteen.

*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

"En haluaisi sanoa tätä ja masentaa sinua... Mutta oletko koskaan ajatellut voimiasi?", Chris sanoi ja tunsi kuinka hänen silmänsä kostuivat. 'Voi Luoja.. Olen tullut äitiini.. Mutta todella toivon olevani oikeassa Sandrasta.. Minun täytyy olla oikeassa.. Kunpa saisin tämän päätökseen, jotta saan hänet syleilyyni..', hän ajatteli. Chris punastui hiukan ja käänsi päänsä, jotta Sandra ei näkisi.

"Voimiani.. En ole.. Kuinka niin?", Sandra kysyi hämmästyneenä. "Huomasin Kartanolla, että osaat luoda tulipalloja.. Se on demoninen voima.. Sinulla voi myös olla muita demonisia voimia..", Chris sanoi ja käänsi katseensa takaisin Sandraan, kun oli rauhoittunut. 'Demoni.. Puolidemoni.. Minä..', Sandra ajatteli. Ja tajusi, että Chris on oikeassa, aivan oikeassa. 'Olen puolidemoni.. Noidilla ei ole voimanaan tulipallojen kehittäminen..', hän lisäsi ajatuksissaan.

Yhtäkkiä Sandran silmät alkoivat hehkua ja hän tunsi kiehuvansa raivosta. Chris huomasi myös tämän. "Sandra, rauhoitu.. Sinulla ei ole mitään hätää.. Tiedän, että sinä olet vihainen ja raivoissasi, mutta äitisi on kuollut, isästäsi et ole koskaan kuullutkaan.. Ja minä olen ainoastaan nyt vierelläsi, siis lähelläsi.. Olen viaton siihen, että sinä et tiennyt kuka olet.. Tai mikä olet..", Chris sanoi rauhallisesti ja toivoi että nainen rauhoittuisi. Sandra kuitenkin tunsi raivonsa nousevan pintaan yhä enemmän ja enemmän. Hän tunsi halua satuttaa jota kuta. Hän tunsi sokeutuvansa raivosta. Kunnes yhtäkkiä kohdisti silmänsä Chrisiin ja tämän kasvoilla olevaan ilmeeseen. Chris katsoi häntä surullisena. Sandra tunsi rauhoittuvansa, hänen näkönsä palasi kunnolliseksi ja raivo laantui. 'Luoja.. Taidan oikeasti olla rakastunut..', hän ajatteli katsellessaan helpottuneen näköistä Chrisiä.

"Tule, istutaan alas.", Chris sanoi ja viittoi Sandraa tulemaan sohvan rämälle, joka oli huoneen nurkassa. Sandra käveli sohvalle, aivan kuten Chriskin oli kävellyt. Chris antoi Sandran istua ensin ja istuutui sitten naisen viereen. Chris ei ollut varma uskaltaisiko kysyä Sandralta tämän elämästä ja voimista ja kaikesta muusta, josta halusi tietää. "Haluaisitko puhua..?", Chris aloitti ja katsoi Sandran profiilia. Sandra käänsi päänsä ja katsoi Chrisiä. Hänen ilmeensä oli hämmentynyt ja sekava. 'En voi uskoa, ettei äitini koskaan kertonut minulle.. Minullahan voi olla muitakin voimia.. Minusta voi tulla paha... Tunsin jo äsken, kuinka olin muuntautumassa.. Jos joku saa minut raivoisaksi, minusta tulee paha...', Sandra ajatteli samalla kun katseli Chrisin kysyviä kasvoja. Chris nosti kätensä Sandran harteille, lohduttaakseen naista.

"En voi uskoa, etten koskaan tajunnut.. Etten tajunnut, olevani demoni..", Sandra aloitti. "Puolidemoni..", Chris huomautti väliin. "Puolidemoni, aivan niin.. En tajunnut.. No minä olen aina osannut luoda tulipalloja. Vauvasta saakka. Äiti aina sanoikin, että pienenä hajotin monta kirjahyllyä tulipalloillani..", Sandra jatkoi ja tunsi raivon taas pulpahtavan. "Toinen voimani on näyt. Näyt sain 5-vuotiaana.. Näen sekä menneeseen, nykyiseen että tulevaan.. Ensimmäisen kerran näin tulevan 5-vuotiaana kun kosketin ystävääni. Ystäväni oli ikäiseni tyttö ja näin, että joku raiskaaja murhaaja ensin raiskasi hänet ja sen jälkeen vielä murhasi hänet..", Sandra sanoi ja kyynel valui hänen poskelleen.

Chris katsoi naista, ja ojensi kätensä pyyhkäisten hänen poskeaan, nähdessään kyyneleen tämän poskella. Sandra katsoi hymyillen Chrisiin. "Kolmas voimani on telekinesia. Sen sain 10-vuotiaana. Muistan vain olleeni niin raivoissani, että hajotin yhden äitini kalliista maljakoista, pelkällä ajatuksella.. Maljakko vain tipahti lattialle.. Äitini oli kyllä sen jälkeen vihaisempi ja paljon enemmän raivoissaan kuin minä..", Sandra jatkoi katsoessaan edelleen Chrisiin ja hymyili.


"Muista voimista en tiedä..", Sandra sanoi oltuaan hetken hiljaa. Chris siirsi kätensä Sandran käden päälle, joka oli naisen sylissä. "Uskoisin, että sinulla on vielä yksi voima.. yksi demoninen voima..", Chris sanoi ja katsoi Sandraa, hymyilemättä. "Mutta tätä aikaisemmin minulla ei ole ollut muita voimia kuin tulipallot, näyt ja telekinesia.. Voiko minulle tulla vielä yksi voima yhtäkkiä..?", Sandra sanoi ja katsoi hämmästyneenä Chrisiä.

 *~*

Kartanolla
"Kuinka heillä voi kestää näin kauan..?", Piper sanoi ja katsoi sisariaan. "Hei, tyttö saa kuulla olevansa puolidemoni! Totta kai siinä jonkin aikaa menee...", Paige muistutti Piperia. "Sekä jos he tunnustavat rakkautensa toisillensa..", Phoebe lisäsi hymyillen. "Wyattkin näyttää rauhoittuneen, mikset sinäkin.. Poikasi sentään tajuaa, ettei pääse heidän luokseen, ja että heillä menee hetkinen. Mikset sinä voi tajuta sitä?", Phoebe sanoi katsoen Piperista Wyattiin ja sitten takaisin Piperiin.

"Koska.. Chris on Valontuojamme, me tarvitsemme häntä.. Ja jos tuo demoni, siis puolidemoni tappaa hänet.. Voi Luoja, missä liemessä olemmekaan..", Piper sanoi ja pyöräytti silmiään epäuskoisena, siitä etteivät hänen sisarensa voineet nähdä asiaa, kuten hänkin. "Paitsi, että puolidemonimme on myös puoliksi noita.. Ja tähän mennessä hän on ollut hyvä.. Ja Wyatt on myös tytön puolella... Joten tähän mennessä voimme uskoa ainoastaan, että Sandra on hyvä. Niin kauan kunnes toisin todistetaan..", Paige sanoi ja katsoi merkitsevästi Piperia.

Wyatt välkkyi leikkikehästään Piperin syliin. "Sitä paitsi, et ollut äsken tuota mieltä.. Olit mielestäni Sandran puolella.. Uskoit, että heidän kimppuunsa voidaan hyökätä..", Phoebe sanoi katsoen Piperia ja Wyattia, kun Piper halasi rakasta poikaansa.

"Niin, entä sitten.. Tajusin vain juuri, että tyttöhän on puolidemoni.. Joten hän voi muuttua demoniksi, millainen demoni ikinä onkaan, sitäkään emme tiedä, ja tappaa meidän Valontuojamme...", Piper sanoi ja suukotti Wyattia otsalle. Wyatt hykerteli iloisesti. Kuitenkin poika yritti jälleen välkkyä. Onnistumatta kuitenkaan yrityksessään. "Nii-in.. Se on totta.. Mutta en usko, että sitä tapahtuu.. Rakkaus on niin suuri voima.. Kyllä heidän rakkautensa voittaa hänen pahan puolensa", Phoebe sanoi hymyillen unelmoivasti.

"Sisko rakas.. Et taida muistaa erästä puolidemonia, nimeltä Cole, joka tunnetaan myös Belthazorina?!", Piper muistutti Phoebea ja Phoeben hymy katosi. Piper hymyili voitonriemuisena. "Mutta.. se on eri asia.. Hänet.. hänet.. häntä riepoteltiin pahan ja hyvän välillä..", Phoebe sanoi muistaen selvästi kuinka oli osallistunut Colen, hänen elämänsä rakkauden, karkottamiseen. Hänen oli vieläkin ikävä Colea. Vaikka hänellä oli uusi mies, uusi rakkauden kohde, silti hänen sisällään oli tyhjä paikka, joka kuului Colelle. "Hän oli välillä hyvä, välillä paha. Mistä tiedämme oliko hän koskaan hyvä? Oliko hän koskaan oikeasti meidän puolellamme?!", Piper kysyi vaativasti ja Phoebe nielaisi kuuluvasti.

"Minä tiedän..", Phoebe sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Se riittää minulle..", Paige sanoi ja kosketti molempien sisarpuoliensa käsivarsia. "Lopetetaan tappeleminen ja riiteleminen keskenämme, ja autetaan mieluummin Chrisiä ja Sandraa. Autetaan Sandraa olemaan hyvä", hän lisäsi ja katsoi merkitsevästi, mutta hymyillen molempia sisarpuoliaan. Wyatt tuntui ymmärtävän, mitä Paige oli sanonut, koska tämä nyökytteli ja kiskoi äitinsä paitaa rinnuksista.

Yhtäkkiä Kartanon ovelta kuului ovikellon ääni. "No kuka siellä nyt tähän aikaan on?", Paige sanoi ja vilkaisi kelloaan, joka näytti varttia vaille seitsemän, illalla. "Minä menen, mutta rauhoittukaa te. Ei puhetta siitä, että Sandra ja Cole ovat puolidemoneita eikä mistään heihin liittyvästä.. Puhukaa mieluummin vaikka Wyattista..", Paige sanoi ja katsoi muka vihaisesti Piperista Phoebeen. "Wyatt, seuraa, että he tottelevat Paige-tätiä, jooko?", Paige sanoi ja katsoi hymyillen Phoebestä Wyattiin ja silitti pienen pojan hiuksia samalla, kun tämä hymyili tädilleen merkitsevästi. "Voi, olet niin viisas..", Paige sanoi hymyillen sekä pörröttäen vielä Wyattin hiuksia. Samaan aikaan ovikello soi uudestaan.

Paige kääntyi ympäri ja käveli ovelle. Hän tarttui kahvaan ja aukaisi heidän rakkaan kotikartanonsa suuren ulko-oven. "Hei, Paige!", kuului heti kun hän oli avannut oven. Paige hymyili nähdessään Richardin. "Ai, hei muru!", Paige vastasi hunajaisesti ja venytti muru sanaa. Hän kapsahti Richardin kaulaan. "Kylläpäs sinä olet nyt.. hmm.. Viehkeä tänään..", Richard sanoi hymyillen. 'Voi Luoja, kuinka kaunis hän onkaan.. Olen ollut taas liian pitkään erossa hänestä', hän ajatteli katsellessaan Paigea, kun tämä irrottautui hänestä. Hän tunsi miehisyytensä kovenevan ja punastui ajatellessaan, että Paige saattaisi huomata sen.

 *~*

Chrisin ja Sandran luona
"Luulisin, että sinulla on vielä yksi demoninen voima.. Uinuva sellainen..", Chris sanoi ja katsoi vieressään istuvaa naista. 'Tiedän voivani luottaa sinuun.. Näinkin sen omin silmin.. Enää on jäljellä yksi asia.. tämän jälkeen..', hän kuitenkin ajatteli itsekseen. "Uinuva voima.. Kuinka se sitten saadaan aktiiviseksi? Tai en edes tiedä haluanko toista aktiivista demonista voimaa.. Tämä ensimmäinenkin tappoi äitini.. MITÄ jos sillä toisella voimallani tapan jonkun toisen minulle rakkaan ihmisen..?", Sandra kysyi hiljaa painottaen sanaa mitä. Samalla hän katsoi takaisin Chrisiin, yrittäen viestittää tälle, että tämä oli se rakas ihminen, jota hän tarkoitti.

"En tiedä.. Jos hyvin käy, viimeinen voimasi uinuu aina.. Eli jos sinusta ei tule pahaa, jos demonipuolesi ei koskaan tule "esiin".. Ja jos huonosti käy, se voi tulla esiin ilman yrittämistä, tai silloin kun olet oikein raivoissasi.. Mutta silloinkin se tarkoittaa sitä, näkemäni perusteella, että jos sinut saadaan oikein raivoisaksi, sinun demonipuolesi tulee aktiiviseksi.", Chris sanoi ja katsoi edelleen Sandraa, kohdistaen katseensa tämän silmiin. Sandra käänsi kiusaantuneena päänsä, mutta Chris nosti kätensä ja käänsi naisen kasvot itseensä päin. 'Voi Luoja.. Mitä hän oikein..', Sandra ajatteli, mutta ajatus katkesi, koska hän tunsi yhtäkkiä miehen huulet omillaan.

'Luoja, hän maistuu ja tuoksuu niin hyvälle.', Chris ajatteli suudellessaan Sandraa. Hän yritti olla mahdollisimman hellä, ja odotti koko ajan, hetkeä jolloin nainen työntäisi hänet läheltään ja läimäyttäisi häntä poskelle kämmenellään. Mutta hetkeä ei tullut. Hän kiitti Jumalaa siitä.

Noin viiden minuutin jälkeen he irrottautuivat toisistaan. Kumpikaan ei kuitenkaan sanonut mitään, mutta Chrisin suu loksahti auki kun Sandra hävisi hetkeksi ja ilmestyi sen jälkeen uudestaan hänen viereensä. "Mitä nyt?", Sandra kysyi nähdessään Chrisin tuijottavan häntä suu auki. "Sinä.. sinä.. katosit..", Chris änkytti. "Katosin, miten niin katosin..?", Sandra kysyi ihmeissään. "Sinä katosit hetkeksi..", Chris sanoi uudestaan edelleen hämmentyneenä tapahtuneesta. "Toinen demoninen voimasi taitaa olla häilyminen.. Ja voimakas tunne reaktio aiheutti sen..", hän lisäsi ja katsoi Sandraa hymyillen. 'Hänellä on sittenkin tunteita minua kohtaan..', Chris ajatteli ja hänen sisällään oli niin iloinen ja helpottunut tunne, ettei hän melkein saanut pidettyä sitä sisällään.

"Häilyminen.. Ihanko totta.. Häilyinkö minä?", Sandra kysyi iloiten. 'Nythän minun on helppo liikkua paikasta toiseen..', Sandra ajatteli ja nuhteli heti itseään; 'Tyhmä minä.. En voi heti ajatella tuollaisia..' "Kyllä. Sinä todellakin häilyit.", Chris sanoi ja hymyili nähdessään Sandran iloisuuden. "Mutta muista, että se on demoninen voima. Ehkä sen käyttäminen voi muuttaa sinut demoniksi, demoniksi, joka sinun isäsikin oli.."

"Äh.. Jos muuttuisin voimien käyttämisellä demoniksi, olisin jo muuttunut..", Sandra sanoi ja näytti kieltään Chrisille. \"Niin.. Hyvä pointti", Chris sanoi ja naurahti Sandralle. Hän otti Sandran kädet omiinsa. "Unohdetaanko hetkeksi voimat, demonit ja kaikki muu..", Chris sanoi ja katsoi suoraan Sandran silmiin. "Hyvä on.. Oliko sinulla jotain muuta mielessä?", Sandra sanoi punastellen, mutta silti hymyillen.

"No ajattelin, tunnustaa jotain, sekä kysyä sinulta jotain..", Chris sanoi ja punastui lievästi. "Ahaa..", Sandra sanoi, arvaten sen liittyvän jotenkin heidän suudelmaansa sekä heidän tunteisiinsa. "Minä pidän sinusta, Sandra. Todella paljon", Chris sanoi lopulta, hetken hiljaisuuden jälkeen. "Ja en ole joka hetki tapaamisesi jälkeen ollut varma sinun tunteistasi.. Sinusta on ollut vaikea ottaa selvää..", hän lisäsi ja kosketti Sandran poskea. "Olen aina kuvitellut, että minua on yhtä helppo lukea kuin avointa kirjaa..", Sandra sanoi katsoen talon ikkunasta ulos. "Mutta, jos et ole vielä tajunnut, niin kyllä minäkin pidän sinusta.. Luulen, että olen rakastumassa sinuun..", hän lisäsi ja käänsi katseensa Chrisiin. "Oikeastiko..?", Chris kysyi varovasti, ja katsoi Sandraa silmiin. "Ihan oikeasti..", nainen sanoi ja hymyili. "Tosin minulla on sellainen tunne kuin olisin aina rakastanut sinua.. Mutta sehän on mahdotonta..", Sandra lisäsi.

"Jollet ole tulevaisuudesta, josta minä olen, niin kyllä, se on mahdotonta..", Chris sanoi naurahtaen. "Ja minusta tuntuu myös siltä kuin olisin rakastumassa sinuun..", Chris sanoi käheästi. "No.. en ole oikein varma mistä minä olen…", Sandra kuiskasi. 'Hän on myös siis rakastumassa minuun..', hän ajatteli hymyillen. He olivat hetken hiljaa ja katsoivat toisiaan silmiin. "Voisitko mitenkään kuvitella olevasi kanssani? Tarkoitan siis, seurustella..", Chris sanoi lopulta ja hänestä tuntui kuin painava kivi olisi pudonnut hänen sydämeltään. "Sinun kanssasi?", Sandra sanoi ilmeettömänä. Chris katsoi Sandraa ja säikähti, että tyttö ei oikeasti pitänytkään hänestä niin paljon, kuin oli väittänyt. "Tietenkin.. Olisin maailman onnellisin, jos vain tahdot sitä oikeasti…", Sandra lopulta sanoi. Chris huokaisi helpotuksesta ja suuteli Sandraa.

"Tiesitkö, että olet todella romanttinen..?", Sandra sanoi naurahtaen, kun he irrottautuivat suudelmasta ja nousivat ylös sohvan rämältä. "Ai kuinka niin..?", Chris kysyi hämmentyneenä ja katsahti naista. 'Kutsummekohan me nyt toisiamme poika- ja tyttöystäväksi..', Chris ajatteli itsekseen. "No kun olet varmasti tätä jo kauemmin suunnitellut.. Tunteidesi tunnustamista siis.. Ja toit minut tällaiseen paikkaan siitä kuulemaan.. Yleensä ihmiset kertovat tällaisista asioista ravintolassa tai jossain suihkulähteellä..", Sandra sanoi ja nauroi iloisesti. "No, minä en olekaan kuten muut ihmiset.. Olen sitä paitsi puoliksi Valontuoja ja puoliksi noita.. Ja halusin vain paikan, jota moni ei tiedä, sekä paikan jonka tunnen ennestään.. En siihen hätään keksinyt muuta..", Chris sanoi hölmistyneenä. 'Hänen naurunsa on niin kaunis ja sointuva..', hän ajatteli. "Hölmö.. Se on sinussa suloista.. Enkä minä tarvitse muita ihmisiä.. Juuri kaikki tämä tekee sinusta ihanan.. Sinä et tee mitään sinulle mieluista, sellaisessa paikassa, josta et itse pidä.. Muistakin olla aina tuollainen", Sandra sanoi hymyillen, ja suukotti Chrisiä.

"Valmis lähtemään?", Chris kysyi katsoen Sandraa hymyillen. "Olen..", nainen vastasi ja hymyili. He suutelivat vielä kerran kiihkeästi. Tämän jälkeen Chris rupesi mumisemaan loitsujaan sekä huitomaan käsillään. Hän purki "suojamuuria". "Noin.. Nyt voimme mennä..", Chris sanoi hetken kuluttua.

 *~*

Samaan aikaan ulkopuolella

"Valontuoja purki loitsunsa!", tiedusteluyksikön demoni tuli ilmoittamaan Raxojen johtajalle ja salaperäiselle hahmolle, joka oli johtajan seurassa, ja joka johti koko operaatiota.

"Typerykset! Nyt äkkiä ennen kuin Valontuoja vie tytön mennessään!", hahmo huudahti ja he välkkyivät rakennuksen sisään.

*~*

Rakennuksen sisällä

"Mikä se oli?", Sandra kysyi. He olivat juuri olleet lähdössä, mutta jokin omituinen ääni kuului heidän takaansa. "Joku häilyi..", Chris sanoi kääntyen ympäri. Myös Sandra kääntyi ympäri. He kohtasivat joukon demoneita.

"Mitä..", Chris aloitti, mutta hänen lauseensa jäi kesken, koska hänen vieressään oleva Sandra huudahti tunnistaessaan hahmon, joka oli demonien keskellä: "ÄITI!?"

*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

7. LUKU

 

Chris katsoi vieressään olevaa naista ihmeissään. "Kuinka niin äiti?", hän kysyi Sandralta ja käänsi katseensa naiseen, jota Sandra oli kutsunut äidiksi. Nainen näytti kauniilta, melkein yhtä kauniilta kuin tyttärensä, hän näytti myöskin aika nuorelta. 'Liian hyvin säilynyt.. Hänen on pakko olla vähintään 37 vuotias ja hän näyttää paljon nuoremmalta..', Chris ajatteli. 'Hänen on pakko käyttää jotain rohtoa tai loitsua, jotta pysyy noin nuoren näköisenä.. Aivan kuin kaksikymmentä vuotias nainen..', hän lisäsi ajatuksissaan.

"Hän on minun äitini.. Kuulit oikein. Äiti, jonka piti olla kuollut..", Sandra kuiskasi Chrisille. "Älä sano enempää.. Minun on pakko..", hän lisäsi, selvästi ajatuksissaan.

"Äiti... Kuinka tämä voi olla mahdollista.. Sinä kuolit..", Sandra sanoi kovaan ääneen, tuskaa äänessään. "Minä itse näin sen.. Minä tapoin sinut..", hän lisäsi, kyyneleiden valuessa pitkin hänen poskiaan. Chris ojensi kätensä pyyhkiäkseen kyyneleet, mutta Sandra heilautti kädellään pojan käden pois. Hän ei kaivannut kenenkään kosketusta. Chris tunsi piston sydämessään, vaikka hetki sitten se oli ollut pakahtua onnesta.

'Kuinka äiti voi olla elossa.. Kukaan ei voi tulipallosta selvitä..', Sandra ajatteli. Nainen nauroi. Ilkeää ja ivallista naurua. "Luuletko tosiaan, senkin typerä pikkunoita, voivasi tappaa minut? Niin helposti. Tulipallolla tai ei, mutta luuletko, että voisin kuolla niin helposti..", nainen sanoi nauraen edelleen. "Selena..", Raxojen johtaja sanoi. Nainen kääntyi katsomaan johtajaa. "Niin", Selenan ääni oli hyinen ja kolkko. "Eikö meidän pitäisi mennä, ennen kuin Valontuojan perhe tulee?", johtaja kuiskasi Selenan korvaan, tosin hiukan vaivalloisesti, koska tämän täytyi kurottautua varpailleen, Selena oli niin paljon pidempi kuin hän, eikä vaivautunut kumartumaan.

"Aivan. Olet aivan oikeassa. Sandra, tulehan, nyt me lähdemme", Selena sanoi ja katsoi ilkeästi hymyillen tytärtään. "Ei, en minä sinun mukaasi lähde!", Sandra huusi ja tunsi raivon kasvavan jo toisen kerran tämän samaisen päivän aikana. Selena ei hämmästynyt Sandran reaktiosta. Selena heilautti kättään. Kaksi Raxa-demonia hyökkäsi Chrisin kimppuun ja pidätteli tätä.

Chris yritti taistella vastaan ja jopa välkkyä pois heidän ulottuviltaan, mutta välkkyminen ei onnistunut. Chris ei tajunnut minkä takia. Ja vastaan taisteleminen loppui lyhyeen kun hän huomasi kolmannen Raxan, jolla oli Valonviejän myrkyllinen nuoli kädessään.

"Joko sinä tulet kiltisti mukaani, tai sitten sinun rakkaalle Valontuojallesi käy ikävästi", Selena sanoi ja naurahti ilkeästi ja ironisesti. Sandra katsoi kuinka Raxat pitelivät Chrisiä, ja kuinka yksi niistä piteli Valonviejän nuolta kädessään lähellä Chrisiä ja katsoi nuoreen naiseen, hymyillen ilkeästi. "EI!", Sandra huudahti. Raivo kuohahti hänen sisällään, mutta laski nopeasti. "Minä tulen, mutta häntä ei saa satuttaa!", Sandra sanoi ja katsoi äitiään, jota oli joskus rakastanut.

Chris katsoi rakastamaansa naista. Hänen sydämensä jätti väliin pari lyöntiä. 'Hän välittää sittenkin minusta..', mies ajatteli ja hymy nousi vääjäämättä hänen kasvoilleen. "Sandra, älä minusta välitä..", Chris sanoi. Sandra kääntyi katsomaan Chrisiä. Chris huomasi, että kyyneleet valuivat Sandran poskille. "Minun on pakko..", Sandra ainoastaan kuiskasi ja kääntyi takaisin katsoen äitiinsä.

Selena ojensi kätensä. Sandra käveli naisen luo ja otti tämän kädestä kiinni. "Chrisiä ei saa satuttaa", Sandra sanoi katsoen äitiään, vihan täyteisin silmin. "Tai en tule", hän lisäsi. "Ei tietenkään, rakkaani", Selena sanoi hymyillen, aidosti tällä kertaa. Sandra häilyi Selenan kanssa pois rakennuksesta, pois Suomesta. Pari Raxaa häilyi heidän jälkeensä. Johtaja katsoi Raxaa, jolla oli Valonviejän nuoli. "Tiedät, mitä tehdä", se sanoi merkitsevästi. Raxa nyökkäsi ja kääntyi Chrisiä kohti.

Johtaja häilyi muiden perään. Raxat pitivät vielä Chrisistä kiinni. Se, jolla oli nuoli, katseli Chrisiä, sen jälkeen nuolta. Hän siirsi uudestaan katseensa Chrisiin, ja Chris tajusi, mitä tämä aikoi, huolimatta siitä mitä Sandra oli pyytänyt. Raxa iski nuolen Chrisiin, jätti sen hänen rintaansa ja häilyi kahden muun kanssa pois. Jättäen Chrisin yksin kuolemaan.

 

*~*

Kartanolla

"Kuinka kauan heillä oikein vielä kestää..?!", Piper sanoi kyllästyneenä. "Aivan varmasti Chris kohta purkaa loitsunsa ja he tulevat", Phoebe yritti lohduttaa sisartaan. Paige leikki Wyattin kanssa lattialla, mutta katsoi kuitenkin siskoaan, jota Phoebe juuri halasi. 'Voi kun he jo tulisivat, Piperhan on aivan hermona..', hän ajatteli katsellen edelleen siskojaan.

"Hei, missä Wyatt on?!", Piper sanoi yhtäkkiä. Paige katsoi vierelleen, ollen varma, että Piper yritti laskea leikkiä, mutta kun hän kääntyi, hän ei nähnyt enää sisarenpoikaansa. "Chrisin on täytynyt purkaa loitsunsa ja Wyatt välkkyi heidän luoksensa..", Phoebe sanoi ensimmäisenä.

"Paige, välky meidät äkkiä Wyattin luokse!", Piper huudahti ja kaikki kampesivat ylös. Piper ja Phoebe sohvalta sekä Paige lattialta. Nyt he seisoivat olohuoneen lattialla ja Paige otti molempia sisariaan käsistä kiinni ja välkkyi heidät pois kartanosta, ajatellen kuitenkin Chrisiä.

 *~*

Chrisin luona

Lumotut ovat hetkeä myöhemmin talossa, johon demonit jättivät hänet kuolemaan. "Wyatt!", Piper huudahti, kun näki poikansa, joka istui Chrisin vieressä. Hän juoksi ja otti tämän syliinsä. Phoebe ja Paige katsoivat kauhuissaan Chrisiä. "Valonviejän nuoli!", Paige huudahti ja Piper katsahti pojastaan vieressään makaavaan Valontuojaan.

"Voi ei.. Paige pystytkö parantamaan hänet?", hän katsoi kysyvästi sisarpuoltansa. "Voinhan kokeilla mutten usko..", Paige sanoi hiukan surullisesti ja ryntäsi Chrisin luokse, irrotti nuolen tämän rinnasta ja heitti sen pois. Sitten Paige ojensi kätensä, sulki silmänsä, ajatteli kuinka hänen energiansa kulkisi hänen käsiensä kautta hänen sisarenpoikaansa. 'Piperin tulisi tietää.. Poikahan voi vaikka kuolla, ja mitä jos Leo ja Piper eivät koskaan palaa yhteen..', hän ajatteli, aukaisi silmänsä ja katsahti Phoebeen. Phoebe tajusi mitä tämä ajatteli. "Piper.. Sinun pitäisi tietää eräs asia..", Phoebe aloitti, mutta Piper huitaisi kädellään. "Se voi odottaa.. Onnistuuko Paige?", hän kysyi, mutta odottamatta vastausta huudahti yhtäkkiä: "LEO!!", Samassa Leo ilmestyi paikalle.

Tämä katseli ensin hämmentyneenä ympärilleen. Kunnes hänen katseensa osui Chrisiin. "Mitä hänelle on tapahtunut?", mies kysyi samalla kun käveli tämän luokse ja ojensi kätensä ja paransi pojan Paigen kanssa. "Valonviejän nuoli..", Paige sanoi osoittaen nuolta, joka oli kauimmaisessa nurkassa. "Se oli hänen rinnassaan..", hän lisäsi ja katsoi surullisesti Leoa. Leo katsoi ensin nuolta ja sitten takaisin Chrisiin.

"Mitä tapahtui?!", Chris sanoi heikosti ja avasi silmänsä. Paige ja Leo olivat onnistuneet parantamaan hänet. "Missä Sandra?", Chris lisäsi nopeasti. 'Voi ei! Selena, Sandran äiti.. Ja Raxat.. Valonviejän nuoli…', Chris ajatteli ja katsoi nopeasti rintaansa. "Sinulla ei ole enää hätää, Chris.. Minä poistin sen, ja yhdessä Leon kanssa paransimme sinut.. Onneksi me ehdimme ajoissa tänne, ja pystyimme vielä pelastamaan sinut..", Paige sanoi, huomatessaan Chrisin tuijottavan rintaansa. "Mutta siitä mitä on tapahtunut ja missä Sandra on, emme tiedä..", Phoebe vastasi pojan ensimmäisiin kysymyksiin. "Toivoimme sinun kertovan..", Piper jatkoi ja katsoi Chrisiä vakavana. 'Aivan varmasti se oli se kiittämätön puolidemoni, joka hyökkäsi Valontuojamme kimppuun..', hän ajatteli samalla.

"Niin..", Chris sanoi, katsoen poispäin äidistään. "Minä kuitenkin muistan jo mitä tapahtui.. Ja tiedän, että te kaikki ajattelette, että Sandra on tämän takana.. Mutta hän ei ole.. Ne Raxa -demonit löysivät meidät.. Tulivat heti, kun olin purkanut suojaustaikani", Chris jatkoi ja kyynel valui hänen silmäkulmastaan, kun hän ajatteli Sandraa. 'Kuinka saatoin olla niin tyhmä ja epäilin häntä.. Tiedän kuitenkin sydämessäni, ettei hänellä ole mitään tekemistä tämän kaiken kanssa..', poika ajatteli.

"Ja heidän mukanaan oli joku..", Chris jatkoi, pyyhkäisten silmiään. "Kuka?", muut kysyivät yhteen ääneen. "Sandran äiti.. Noita nimeltä Selena..", Chris sanoi katsoen ensin äitiään pitkään ja sitten lyhyen hetken muitakin. "Sandran äiti?!", muut huudahtivat yhteen ääneen. "Oletko varma..? Hänhän kuoli.. Seitsemän vuotta sitten.. Vai valehteliko Sandra meille?", Piper sai sanottua ensimmäisenä. "Ei.. Sandra ei valehdellut meille.. Hän oikeasti luuli tappaneensa äitinsä.. Mutta tämä oli huijannut tytärtään..", Chris selitti surullisena. 'Ehkä on parempi kertoa äidille, kuka oikeasti olen.. En pidä tästä salailusta.. Ja olen jo niin monta kertaa meinannut paljastaa itseni.. Ehkä on aika..', hän ajatteli itsekseen ja katsoi äitiinsä. "Piper, voisinko puhua hetken kahden kanssasi?", Chris sanoi keräten samalla rohkeutta, jotta voisi kertoa äidilleen todellisen henkilöllisyytensä.

"Tietenkin Chris..", Piper hymyili hyväntahtoisesti. 'Hän todennäköisesti haluaa keskustella kanssani suhteestaan ja tunteistaan Sandraan..', nainen ajatteli ja katsoi Chrisiä. Chris vilkaisi Phoebeä ja Paigea, jotka tajusivat heti mistä tämä halusi puhua Piperin kanssa. "Mitä jos me muut menisimme jo Kartanolle, ja te tulisitte sitten perästä?", Paige sanoi ja katsoi ensin Piperia ja Chrisiä, ja sitten Phoebeä ja Leoa. "Hyvä idea, Paige. Minä voisin ottaa Wyattin, Piper..", Phoebe sanoi ja ojensi kätensä. Piper hymyili sisarilleen ja antoi Wyattin Phoebelle.

"Minä taidan mennä ylös, jos kukaan ei tarvitse minua..", Leo tokaisi ja sai vastaukseksi myönteistä muminaa. Hän välkkyi Taivaaseen muiden Vanhimpien luokse, mutta ennen kuin tämä katosi Piper näki ex-miehensä hymyilevän ja katsovan rakastavasti häntä kohti. Sitten mies oli poissa. 'Äh, minä varmaan kuvittelin..', Piper ajatteli.

Paige tarttui Phoebeä, jonka sylissä jokelteli iloisesti Wyatt, kädestä. "Nähdään myöhemmin!", Phoebe ja Paige hihkaisivat yhteen ääneen ja Paige välkkyi heidät kartanolle. Nyt Chris oli kahden äitinsä kanssa. "Mistä halusitkaan keskustella, Chris?", Piper kysyi hymyillen. 'Chris, nyt kerrot hänelle, että olet hänen lapsensa!', Chris sanoi ajatuksissaan itselleen.

"Tuota.. olen salannut teiltä jotain.. Jotain itseeni liittyvää.. Tosin Phoebe sai sen selville, ja sitten Paigekin sai tietää.. Mutta sinä ja Leo ette tiedä vielä..", Chris aloitti ja vilkaisi äitiään. "No kyllä minäkin sen tiedän, että olet ihastunut Sandraan, tyhmäkin sen näkee..", Piper sanoi hymyillen tietäväisesti. "Niin no.. Tuota se ei itse asiassa ollut se asiani.. Vaikka se on totta.. Me päätimme ruveta seurustelemaan.. Mutta nyt sekin on mahdotonta.. Koska en usko, että hänen äitinsä haluaa vain viettää aikaa tyttärensä kanssa.. Ja yrittää saada menettämiään vuosia takaisin.. Luulen, että hän joko yrittää käännyttää Sandran pahan puolelle.. Onhan hän puolidemoni. Tai sitten hän aikoo murhata oman tyttärensä..", Chris vastasi. 'Äh, minun on pakko vain tunnustaa, eikä vain surra Sandraa.. Kuitenkin teen myöhemmin kaikkeni pelastaakseni hänet..', hän kuitenkin ajatteli.

"Sehän on ihanaa.. Ja te tulette vielä seurustelemaan, kunhan pelastamme yhdessä Sandran ensin..", Piper sanoi hymyillen lämpimästi. "Oliko sinulla vielä jotain, vai voimmeko palata jo Kartanolle?", hän lisäsi. "Se, miksi halusin oikeasti keskustella kanssasi.. No.. minä olen sinun poikasi!", Chris sanoi nopeasti ja odotti äitinsä reaktiota.

"MITÄ!?", Piper sanoi hölmistyneenä. 'Mitä tuo poika oikein selittää..', Piper ajatteli itsekseen. 'Tiesin, että hän hermostuisi eikä uskoisi minua.', Chris puolestaan ajatteli. "Löitkö sinä pääsi? Vai aiheuttiko Valonviejän nuolen myrkky sinulle hallusinaatioita?!?", Piper huudahti ja nosti kätensä Valontuojan otsalle. "Piper, minä olen poikasi. Sinun on pakko uskoa. Olen oikeasti puoliksi noita ja puoliksi Valontuoja. Sinä ja Leo olette vanhempiani. Wyatt on isoveljeni, vaikka onkin hassua, kun Wyatt on vielä vauva.. Olen tullut tulevaisuudesta, koska minun täytyy pelastaa isoveljeni muuttumasta pahaksi.. Yritän muuttaa tulevaisuutta.. Mutta en voi kertoa kaikkea.. Olen jo nyt kertonut ihan liikaa..", Chris sanoi hengittämättä. Kun hän oli saanut tämän sanottua, hän henkäisi happea kunnolla, ja sai yskäkohtauksen.

Piper iski Chrisiä pari kertaa selkään, ei kuitenkaan mitenkään lujasti, mutta niin, että Chris lopetti yskimisen. Chris katsoi äitiään. "Mutta sinä et voi olla.. Leo ja minä.. Me olemme eronneet, emmekä varmasti tule yhteen palaamaan.. Joten kuinka sinä voisit syntyä.. kuinka siis voisit olla poikani..", Piper sanoi ja Chris huomasi, että tämä näytti aivan siltä kuin olisi pyörtymäisillään. Chris tarttui äitinsä kädestä kiinni ja talutti tämän nurkassa olevalle sohvalle, jolla oli aikaisemmin istunut Sandran kanssa.

*~*

Alamaailmassa

Sandra katseli ympärilleen. 'Tämän on pakko olla noiden inhottavien demonien koti..', hän ajatteli. Selena katsoi tytärtään ja hymyili ilkeästi. "Tyttö kulta, me emme jää tänne..", nainen sanoi. "Selena..", Raxojen johtaja sanoi katsoen merkitsevästi Sandran äitiä. Sandra katseli heitä hämmentyneenä, hänellä ei ollut aavistustakaan mitä nyt tulisi tapahtumaan. "Ah, aivan niin. Tässä palkkionne..", Selena sanoi kolkosti ja ojensi jonkin pussukan johtajalle. "Sen pitäisi kattaa koko tämä operaatio, alusta asti", nainen lisäsi. Sandra katsoi, kun pussukka vaihtoi omistajaa ja hämmentyi äitinsä sanoista entistä enemmän.

"Ja nyt Sandra, me lähdemme", Selena sanoi nopeasti ja ojensi kätensä, jotta Sandra voisi häilyä heidät pois. Yhtäkkiä Sandra jäykistyi, hänellä oli paha aavistus. Hän näki kolme demonia, ne kaksi, jotka olivat pitäneet kiinni Chrisistä ja sen yhden, jolla oli ollut Valonviejän myrkkynuoli. Ne palasivat sieltä talolta, jossa he olivat kaikki olleet aikaisemmin. Sandra näki kuinka ne virnuilivat keskenään ilkeästi, ja puhuivat jotain latinaksi, mutta Sandra ei saanut selvää siitä, koska he olivat liian kaukana.

"Chris.. Onko Chris kunnossa?", Sandra sanoi kääntyen katsomaan äitiään. Selena katsoi tytärtään hymyillen, kuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunut. "Valontuoja poikaystäväsi on kunnossa..", hän sanoi ja otti nopeasti Sandraa kädestä kiinni. "Häily meidät kotiin, Sandra!", hän sanoi ja katsoi Sandraa vakavana, mutta ilkeä hymy kasvoillaan. Sandra tunsi piston sydämessään, hänen äitinsä aivan varmasti valehteli hänelle, mutta hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajatella heidän entistä kotiaan. Hän sulki silmänsä ja häilyi, äitinsä kanssa.

 *~*

Chrisin ja Piperin luona mökissä

Chris katsoi äitiään, joka oli todella hämmentynyt, kun hän oli kertonut olevansa Piperin poika. "Tiedän, että sitä on vaikea uskoa.. Mutta minä puhun totta.. vaikka olenkin salannut sen, kuka todellisuudessa olen, ja vähän muutakin.. Puhun siltikin totta..", hän sanoi ja Piper nosti katseensa sylissään olevista käsistä Chrisin kasvoihin. Hän katsoi poikaansa silmiin, ja vaikkei oikein vieläkään uskonut tätä, näki, että Chris puhui totta. 'Silmäsi ovat niin rehellisen näköiset..', Piper ajatteli itsekseen katsoen edelleen Chrisiä.

"No, sinulla on Leon silmät ja minun kasvonpiirteitä..", Piper lopulta sanoi hymyillen ja otti Chrisin halaukseen. "Uskot siis minua..?", Chris sanoi, yrittäen samalla siirtää äitinsä hiuksia sivuun, jottei joutuisi syömään niitä. "Tottakai uskon.. Et kai sinä sentään tällaisella asialla leikkisi..", Piper sanoi ja irrottautui Chrisistä. Hän katsoi Chrisiä uusin silmin, kuin äiti katsoo poikaansa, mutta hämmentyneenä. "Vaikka on minun edelleenkin vaikea uskoa sitä..", hän lisäsi, kuitenkin hymyillen.

"No, hyvä on.. Jos kerron sinulle jotain, mitä edes sisaresi, eli siis minun tätini, eivät tiedä, uskoisitko sitten? Tosissasi..?", Chris kysyi ja katsoi äitiään silmiin. "Mitä sinä muka voisit tietää, jota Phoebe ja Paige eivät tiedä? Vaikka olisitkin poikani…", Piper naurahti ja katsoi Chrisiä, joka loukkaantui hiukan äitinsä sanoista. "No tiedän esimerkiksi, että nuorempana sinulla oli kauhea salaisuus, jota et kertonut edes Phoebelle tai Pruelle, etkä ole vieläkään kertonut kenellekään..", Chris aloitti ja katsoi Piperia odottaen tämän reaktiota.

'Mitä… En ole kertonut kenellekään siitä..', Piper ajatteli kauhuissaan, mutta ei näyttänyt sitä ulospäin. "No kerro, jos kerran tiedät jotain..", hän sanoi rauhallisesti, sydän pamppaillen. Chris katsoi äitiään ja vastasi; "Salaisuutesi, joka omasta mielestäsi oli kauhea, ja ehkä sen seurauskin.. No, sinä kerroit parhaalle ystävällesi Bethille, kun olitte viisitoista vuotiaita, olleesi kerran tytön kanssa.. Siis sekstaillut…", Chris sanoi yrittäen työntää mielestään pois kuvaa äitiään jonkun tytön kanssa. "Mutta Beth ei ollutkaan niin hyvä ystävä kuin luulit, vaan hän kertoi koko koululle, ja kaikki mollasivat ja muistuttelivat sinua asiasta, aina kun kuljit koulun käytävillä..", Piper katsoi kauhuissaan nuorta miestä vierellään.

"Tuota eivät tiedä edes sisareni.. He olivat silloin muualla, eivätkä koskaan saaneet kuulla..", hän sanoi hiljaa ja laski katseensa, mutta otti Chrisin käden käteensä. "Nyt uskon, että olet poikani.. Kenellekään muulle en olisi tuollaista kertonut, edes tulevaisuudessa..", Piper lisäsi ja katsoi takaisin Chrisiin. Chris hymyili äidilleen ja sanoi: "Hei.. Älä murehdi.. En kerro kenellekään.. Ja sitä paitsi melkein kaikki kokeilevat, ainakin tytöt, toisen tytön kanssa hieman jotain muuta kuin ystävyyttä.. Tiedät itsekin sen olevan joillekin seksuaalisuutensa löytämistä.."

"Meidän on paras lähteä, jotta löydämme tyttöystäväsi..", Piper sanoi hymyillen ja halasi poikaansa. "Aah, aivan", Chris sanoi muistaen Sandran, ja hänen sydäntään riipaisi ajatella mitä kaikkea tämä joutui kokemaan. 'Tietääköhän hän edes, että hänen äitinsä rikkoi lupauksensa..', Chris ajatteli itsekseen, nousten ylös sohvalta. Myös Piper nousi. Chris ojensi kätensä äidilleen ja tämä tarttui siihen ja Chris välkkyi heidät takaisin Kartanolle.

 

*~*

Sandran kotona

Sandra avasi silmänsä ja katseli ympärilleen. Hänen lapsuudenkotinsa oli täsmälleen samanlainen kuin silloin kun hän oli lähtenyt pakoon. Ja nyt hän sai huomata, että hänen oma äitinsä oli paha, valehtelija ja että tämä ei ollut oikeasti kuollut. 'Voi luoja, kuinka vihaankaan tuota valehtelevaa narttua!', Sandra ajatteli ja vilkaisi äitiään. Hän tunsi samassa kuinka viha jälleen kerran kuohahti hänen sisällään, mutta hän ei antanut sille yliotetta.

"Älä kuule, katso minua tuolla tavalla senkin typerä kakara..", Selena sanoi ilkeästi, huomatessaan tyttärensä vihaisen katseen. "Sinun pitäisi olla kiitollinen, kiitollinen kaikesta, mitä olen sinun vuoksesi tehnyt!", hän naurahti ja katsoi tytärtään hullun kiilto silmissään.

"Kiitollinen!!", Sandra huudahti vihaisesti. Hän tunsi, kuinka tällä kertaa raivo nousi pintaan, mutta hän tyynnytti raivonsa. "Sinä tapoit Chrisin, ja minun pitäisi olla kiitollinen sinulle?!", hän lisäsi hieman rauhallisemmin, mutta edelleen vihaisena. "Aah, olisihan minun pitänyt arvata, että sinä otat heti rakkaan Valontuojasi esille.. Se Halliwellin kakara onkin aina ollut rakkain puheenaiheesi, kunnes hän tapasi Biancan, ja alkoi seurustelemaan hänen kanssaan, ja sinä löysit lohduttajaksesi sen toisen kakaran, Wyattko hänen isoveljensä nimi nyt oli..", Selena sanoi ivallisesti ja naurahti ilkeästi.

Sandra katsoi äitiään ja hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi. "Mistä sinä oikein puhut?!", hän sanoi hiljaa, kuitenkin jo aavistaen mitä tuleman piti, ja mistä hänen aikaisemmat tunteensa olivat johtuneet. "Aivan, unohdin kokonaan muistiloitsun, jonka tein sinulle.. Samahan minun on kaikki elämästäsi, meidän elämästämme kertoa.. Et sinä kuitenkaan täältä elävänä tai hyvänä lähde pois. Sinun on kuitenkin valittava joko kuolema tai kumppanuus minun kanssani, tietenkin sinun demonipuolesi kanssa teen sen suhteen.. Toivottavasti olet edes perinyt isältäsi jotain..", Selena sanoi ja nauroi päälle ilkeästi. Sandran korviin nauru kuulosti narahtelevalta. Hän katsoi äitiään, joka kokosi itsensä, lopetti nauramisen, mutta piti ilkeän ja kylmän hymynsä, oikeastaan virneen, kasvoillaan.

"Kultaseni, " Selena aloitti ivallisesti, "me emme ole tästä ajasta. Me olemme tulevaisuudesta", hän lisäsi ja hänen virneensä muuttui ilkeämmäksi ja kylmemmäksi. Sandra katsoi äitiään aivan vitivalkoisena. Nuori nainen oli aivan sanaton, ja odotti vain enemmän tietoa, mutta aavisti jo loput. "Minä sain sinut Bezamar -nimisen demonin kanssa. Olen sukuni ainut paha noita, ainut noita, joka on veljeillyt pahan kanssa, ainut, joka on saanut demonin kanssa lapsen..", Selena jatkoi kylmästi ja totuudenmukaisesti. Ei hänellä enää olisi mitään salattavaa tyttäreltään, koska joka tapauksessa tämä kuolisi tai muuttuisi Bezamar –demoniksi. Sandra katsoi edelleen äitiään valkoisena ja sanattomana. Hänen vatsaansa alkoi koskea kaikki tämä, minkä hänen äitinsä oli poistanut Sandran muistista. Mutta nainen ei antanut sen häiritä, vaan odotti, että äiti, jota hän ei enää tuntenut - jota kohtaan hän ei enää tuntenut muuta, kuin vihaa - jatkaisi.

"Koko Carterin suku käänsi meille selkämme, oikeastaan kuitenkin minulle, koska eivät he sinua syyttäneet, sinä olit vain viaton lapsi, joka syntyi suvun mustan lampaan pahan kanssa veljeilyn tuloksena.. He ottivat sinut aina vastaan.. Sait oman Valontuojan ja kaikkea.. Mutta minä en hyväksynyt sitä, käskin Vanhimpien ja Valontuojien painua helvettiin, minun lapseni ei heitä tarvitse.. He jättivät meidät rauhaan, tosin isäsi oli pehmenemässä, hänestä alkoi tulla hyvä, sinun takiasi..", Selena selitti ja piti hetken taukoa. Nuorelta näyttävä nainen otti taikasauvansa taskustaan ja taikoi olohuoneen pöydälle kahvipannun ja kaksi kuppia, sekä maitopurnukan ja sokerikipon. Selena kaatoi kahvia kuppeihin. Hän kaatoi itselleen myös maitoa, sekä laittoi lusikallisen hienoa sokeria.

"No, kuitenkin elimme kaikessa rauhassa, sukumme vihatessa lähinnä minua.. Sitten tulit siihen ikään, että sinut oli lähetettävä taikakouluun opiskelemaan.. No Vanhimmat tietenkin tarjosivat kaikesta huolimatta paikkaa taikakoulussa, joka oli meitä lähimpänä.. Rehtorina oli tämä.. hmm.. yksi Lumotuista.. Paige Halliwell, sehän se oli.. No, päätin kuitenkin, että ehkä olisi parasta lähettää sinut sinne, sinusta olisi voinut olla hyötyä, jos olisimme hyökänneet sinne.. Minä ja kanssani liittoutuneet demonit tietenkin.. Raxat olivat yksi kanssani liittoutuneista demonilahkoista..", nainen jatkoi ja hörppäsi kahviaan. Kuunnellessaan Sandra oli edelleen aivan valkoinen. Hän oli ottanut kahvikuppinsa, laittanut maitoa ja kaksi lusikallista sokeria. Hän otti kulauksen kahvistaan ja poltti kielensä, muttei välittänyt siitä. Hän pystyi ainoastaan ajattelemaan kaikkea tätä äidin kertomaa. Hän tiesi aavistuksiensa toteutuvan kohta.

"Mutta koulussa tapasit Chris ja Wyatt Halliwellin, tiedäthän sen Lumotun, jonka nimi on Piper, hänen ja sen Leon, Valontuojan ja nykyisen Vanhimman, pojat..", Selena jatkoi hymyillen ilkeästi ja hörppäsi taas kahviaan. "Kyllä minä tiedän!!", Sandra sai sanottua vihaisesti, muttei sanonut enempää. Selena katsoi tytärtään, kuin tämä olisi ollut yksi hänen pahimmista vihamiehistään. Nainen ei ollut odottanut keskeyttämistä. "Tutustuit heihin. Heistä tuli sinun parhaita ystäviäsi.. Mutta sinä olit ihastunut Chrisiin, vaikket sinä sitä hänelle uskaltanutkaan tunnustaa. Sinä ja Chris olitte samalla luokalla, kun taas Wyatt oli ylemmällä luokalla, hänhän on kolme vuotta Chrisiä vanhempi. Te kolme olitte erottamattomat..", Selena jatkoi ivallisesti kertomustaan. Sandra henkäisi syvään, ja yritti muistella näitä asioita, joita hänen äitinsä kertoi, mutta hän ei muistanut. 'Mahtaa olla hyvä muistiloitsu…', Sandra ajatteli ivallisesti ja katsoi äitiään vihaisesti.

"Mutta kun sinä olit ihastunut Chrisiin, Wyatt oli ihastunut sinuun.. Olit hänen mielestään niin kiehtova, vaikka olitkin kolme vuotta nuorempi.. Mutta hän tyytyi olemaan ainoastaan ystäväsi, toinen parhaista ystävistäsi, vaikka hän huomasi sinun olevan ihastunut hänen veljeensä. Sitten eräänä kauniina päivänä, kun olitte 14-vuotiaita, teidän kouluunne tuli uusi oppilas, Bianca Phoenix, johon Chris ihastui ja lopulta alkoi seurustella sen hempukan kanssa.. Sinä suorastaan sorruit siitä, ja sen huomasivat kaikki muut läheisistäsi, paitsi Chris itse, hän huomasi, että olit ehkä hiukan masentunut, muttei ajatellut sen johtuvan hänestä ja Biancasta.. Niin ja tietenkin Wyatt kuului heihin, jotka huomasivat, että olit murtunut ja masentunut Chrisin ja Biancan suhteesta.. Hän lohdutti sinua, sanoi sinulle, että sinun piti olla kärsivällinen ja uskoa, että se oikea ei ole Chris. Että Se Oikea tulee kohdallesi, kun et sitä huomaa ja ajattele..", Selena jatkoi, sivuuttaen tyttärensä vihaisen katseen. Sandra katsoi sanattomana äitiään. 'Tiesin sen..', hän ajatteli. 'Aavistinkin tunteideni olevan totta, että tunnen heidät jostain.. Mutta että tällaista..', hän lisäsi itselleen ajatuksissaan.

"Lopulta tajusit, että Wyatt on sinulle tärkeämpi kuin ystävä, huomasit rakastuneesi häneen, ja huomasit ensimmäistä kertaa, että hän oli ihastunut sinuun, ja tajusit hänen olleen aina.. Sinä ja Chris olitte edelleen parhaita ystäviä, mutta sinä ja Wyatt rupesitte seurustelemaan, ja olit onnellisempi kuin koskaan. Myös Chris huomasi masentuneisuutesi kadonneen ja elämän valosi loistavan, ja kerroit hänelle rakastavasi Wyattia ja tämän rakastavan sinua.. Chris oli innoissaan ja todella iloinen yllättävästä, mutta kaikkien mielestä selvästä uutisesta", Selena jatkoi, edelleen ivallisesti ja kolkosti, sekä kylmästi hymyillen.

"Mutta kun olin 15-vuotias, olimme jo täällä, koska siitä asti muistan kaiken tähän päivään saakka..", Sandra sai vihdoin sanottua ja odotti mitä hänen äitinsä kertoisi seuraavaksi. "Olin juuri tulossa siihen, senkin kiittämätön nulikka", Selena lohkaisi ilkeästi. "Minä en kestänyt sinua, enkä isääsi, olitte aivan liian hyviä, ja minulla oli muita suunnitelmia sinua varten.. Joten taioin sinut kaksi kuukautta ennen 16-vuotis syntymäpäivääsi tajuttomaksi, toin sinut tänne menneisyyteen, salassa isältäsi tietenkin, tein sinulle muistiloitsun, joka vei kaikki muistosi tulevaisuudesta, mutta antoi tilalle uusia muistoja, tehtyjä muistoja, jotka sopivat tänne menneisyyteen. Elimme rauhassa siihen asti, kunnes täytit 16-vuotta.. Sinä aloit muistaa asioita tulevaisuudesta ja menit Vanhimpien puheille.. Tein sinulle uuden muistiloitsun, paremman kuin edellinen oli, kiristin Vanhimpia tekemään kanssani sopimuksen, tapoin yhden Vanhimmista, jotta he tietäisivät minun olevan tosissani.. Näin saimme elää rauhassa.. Mutta en edelleenkään saanut sinusta pahaa.. Sinä olit aivan liian hyvä..", Selena jatkoi ja sylkäisi viimeisen lauseen ulos, kuin olisi myrkkyä niellyt.

"Joten menin Raxojen luokse, tietenkin tulevaisuudesta oli lähtenyt pari Raxaa kanssani, joten yhteistyömme jatkui täällä menneisyydessä.. Sain suostuteltua heidät murhaamaan sinut, mutta sinun piti mennä möhlimään ja luulit tappaneesi minut, lähdit karkuun ja sen jälkeen olen yrittänyt löytää sinua.. Olet mahtavampi kuin Lumotut yhteensä, tosin olet samalla tasolla Wyattin kanssa, joka ei ole minulle tosin yllätys.. Tajusin nyt, että kiristämällä sinua, saisin sinut liittoutumaan kanssani, tietenkin liittoudun ainoastaan demoni –puolesi kanssa.. Tai jos et vieläkään ryhdy pahaksi, silloin ainoa vaihtoehto on kuolema.. Ja tällä kertaa minä hoitelen sinut itse, yksikään Raxa tai edes Halliwellien perheenjäsen, ei sotke suunnitelmaani..", Selena lopetti ja odotti Sandran reaktiota.

"Sinä olet inhottavin ja julmin olento, jonka olen koskaan tavannut!!", Sandra huusi raivoisasti äidilleen, nousten samalla seisomaan. "Et ole edes ihminen enää!! Etkä todellakaan äitini! Äitini oli aivan erilainen, minulle äitini on kuollut!!", hän jatkoi ja raivo vain kasvoi hänen sisällään. Selena katseli hymyillen tytärtään. "Jatka vain..", hän sanoi ja katseli Sandraa. "MINÄ EN LIITTOUDU SINUN KANSSASI, MINUSTA EI TULE PAHAA!!", Sandra huusi ja tunsi kuinka raivo vain kasvoi, eikä hän pystynyt enää kontrolloimaan sitä. Se ei laantunut, vaikka Sandra kuinka yritti. Hän katsoi käsiään, ne olivat muuttuneet punaisiksi. Hän katsoi vaatteitaan, muttei nähnyt kauniita vaatteitaan, vaan mustat nahkavaatteet, mustan korsetin ja mustan minihameen. Hän ei ollut enää Sandra, hän oli Bezamar –demoni.

*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

8 LUKU

Kartanolla

Paige tuijotti etsimiskristallia tylsistyneenä. Hän oli jo puoli tuntia yrittänyt etsiä Sandraa kristallin avulla, mutta tyttöä ei vain löytynyt. Paige nosti katseensa kristallista, pitäen kuitenkin kristallia kädessä, jos Sandra vaikka löytyisikin, ja katsoi sisarenpoikaansa mietteliäänä. Wyatt huomasi tätinsä katseen ja hymyili valloittavasti ja näytti leikkiautoa, jolla leikki. Paige hymyili väsyneesti Wyattille ja siirsi katseensa takaisin kristalliin.

"Rohdot ovat valmiita..", Phoebe sanoi iloisesti tullessaan keittiöstä olohuoneeseen. "Ja mihin me niitä tarvitsemme?", Paige kysyi väsyneenä ja nosti taas katseensa kristallista, katsoen Phoebeä. "No tuota.. Ajattelin, että yksi sitoisi Sandran äidin voimat, ja tein myös pari muuta rohtoa demoneja varten..", Phoebe sanoi, hymyn kadotessa hänen kasvoiltaan, Paigen ilmeen takia. Vaikka se oli väsynyt ilme, se oli myös hitusen vihainen, tai ehkä hän vain näki omiaan. "Et ole tainnut löytää Sandraa..", Phoebe sanoi, vaihtaen puheenaihetta. "No en ole.. Ja tämä alkaa olla tylsää..", Paige sanoi laskien taas katseensa.

Yhtäkkiä he kuulivat kaunista helinää, joka tarkoitti sitä, että joku oli välkkynyt olohuoneeseen. Phoebe kääntyi ympäri ja Paige nosti jälleen kerran katseensa kristallista. "Hei, tulittehan te vihdoin!", Phoebe huudahti iloisesti ja ryntäsi halaamaan sisartaan ja sisarenpoikaansa. "Taisit kertoa hänelle", Paige sanoi, laski kristallin ja ryntäsi myös halaamaan Piperia ja Chrisiä. "Juu..", Chris vastasi hymyillen onnellisena.

"Mitä?! Tekö tiesitte ettekä kertoneet minulle?!", Piper huudahti, muka vihaisena. "No, minä sain tietää neljä kuukautta sitten.. Arvasin vain.. Ja Chris tunnusti sen sitten minulle..", Phoebe vastasi ja katsoi sisartaan. "Ja Phoebe kertoi minulle..", Paige vastasi ja odotti sisarpuolensa reaktiota. "No, ei ole mikään yllätys, että Phoebe on kertonut.. Ihmettelen vain, kuinka hän pystyi olla kertomatta minulle..", Piper sanoi nauraen.

Phoebe ja Paigekin nauroivat, mutta Chris oli aivan hiljaa, eikä nauranut. Näytti kuin hänellä olisi ollut tuskia. Kuin hän alkaisi itkeä. Piper huomasi sen ensimmäisenä, ja lopetti nauramisen. "Hei, mikä on?", Piper sanoi ja halasi poikaansa. 'Tämä on kyllä hassua.. Halaan aikuista poikaani, joka ei ole edes vielä syntynyt..', Piper ajatteli ja päästi irti Chrisistä. Paige ja Phoebekin lopettivat nauramisen ja katsoivat nyt vakavina Chrisiä.

"Sandra.. Oletteko kokonaan unohtaneet hänet..??", Chris sanoi hiljaa ja vilkaisi Lumottuja surullisena. "Hänelle voi tapahtua vaikka mitä, ja te vain nauratte täällä..", hän lisäsi ja harppoi nojatuolille, jossa Paige oli istunut, otti kristallin käteen ja se alkoi uudelleen heilua, etsien Sandraa. Kaikki kolme Lumottua katsoivat nuorta miestä vakavina ja hiljaisina. "Emme tietenkään ole.. Minä olen puolen tunnin ajan etsinyt häntä, mutta hänestä ei ole löytynyt edes hajua..", Paige sanoi hiljaa. "Ja minä tein rohtoja.. Yhden hänen äitiään varten ja pari muuta mahdollisia demoneja varten..", Phoebe lisäsi yhtä hiljaa.

"Chris, kultaseni..", Piper aloitti ja käveli poikansa luokse, istuen tuolin käsinojalle. 'Aivan liian omituista..', hän ajatteli taas, mutta työnsi kaikki tuollaiset ajatukset pois mielestään. "Aivan varmasti löydämme hänet.. Älä huoli..", hän lisäsi hiljaa ja silitti Chrisin hiuksia. Chris nosti katseensa kristallista ja katsoi äitiään. 'Ihan niin kuin aina lapsena..', Chris ajatteli ja hymyili äidilleen.

Yhtäkkiä kristalli pysähtyi. Piper huomasi sen ensimmäisenä, ja hänelle tuli pelon ja ilon sekainen ilme. Chris katsoi äitiään ja huomasi tämän tuijottavan kristallia. Hän siirsi katseensa kristalliin ja huomasi sen pysähtyneen. "Löytyipäs!", Chris huudahti iloisesti ja Phoebe ja Paige nostivat katseensa ja hymyilivät. "Phoebe, ota rohdot. Paige, välky sinä Phoebe tänne, minä välkyn äidin..", Chris jakoi iloisesti ohjeita ja osoitti samalla Paigelle, kartalla näkyvää osoitetta, johon kristalli oli pysähtynyt. Hän nosti sormensa ja Paige käveli kartan luo ja he katsoivat yhdessä osoitteen.

" 3117 16th Street.. Oletteko jo valmiita?", Chris sanoi luettuaan osoitteen. Hän ei odottanut vastauksia, vaan tarttui äitiään kädestä. "Mennään", hän sanoi, katsoi hymyillen äitiään, ja nyökkäsi sitten Paigelle. Paige oli ottanut jo Phoeben käden omaansa. Kaikki neljä välkkyivät yhtä aikaa, odottaen hieman pelokkaina, mitä tuleman piti.

 *~*

Sandran kotona

"Niin sitä pitää..", Selena vastasi omahyväinen ja ilkeä hymy kasvoillaan, katsoessaan kun Sandra muuttui demoniksi. "Oletko valmis ryhtymään yhteistyöhön kanssani?", hän lisäsi naurahtaen. Bezamariksi muuttunut Sandra katseli Selenaa ja repesi nauruun. "Minä, Bezamar, kauhun demoni.. Tuollaisen pikku noidan kanssako yhteistyössä?!", hän sanoi, yllättävän kauniilla äänellä ja nauroi vain enemmän.

Selenan hymy katosi, ja hetken ajan hän näytti erittäin pelokkaalta. Mutta nopeasti nainen kokosi itsensä. "Minun avullani saavuttaisit kaikkea.. Saisit luotua maailman ilman Lumottuja, tai miksei vaikka maailma ilman hyvyyttä?", hän sanoi ja katsoi tytärtään.

"Sinun avullasi.. Minä pystyn siihen aivan itsekin!", Bezamariksi muuttunut Sandra huudahti, ojensi kätensä ja siihen ilmestyi tulipallo. Selena meni aivan vitivalkoiseksi ja Sandra aikoi juuri heittää pallon, kun kuuli takaansa ääntä.

"EI!", kuului iso ja möreä ääni. Sandra kääntyi katsomaan, niin kuin Selenakin. Vaikkakin Selena tunnisti äänen, mutta hän ei voinut uskoa korviaan. Kun Sandra oli kääntynyt hän näki punaisen demonin, jolla oli mustat nahkavaatteet. "Sandra, taistele vastaan! Sinulla on parempi elämä!", miespuolinen Bezamar karjahti. "Sinun elämääsi ei kuulu kauhun demonina olo!", hän lisäsi ja kehitti kämmenelleen tulipallon. "Tämä on sinulle, Selena!", hän sanoi nauraen ja heitti pallon kohti Selenaa.

Selena seisoi vain paikoillaan ja oli aivan valkoinen, kauhusta. Tulipallo osui häneen ja hän paloi huutaen. Jäljelle jäi ainoastaan tuhkaa. Sandra katsoi kummissaan "oikeaa" Bezamaria ja tunsi samassa jotain outoa. 'Minä ajattelen..', tuli ensimmäisenä hänen mieleensä. Hän katsoi käsiään ja näki, että oli taas muuttunut omaksi itsekseen. "Mutta kuinka…", hän sanoi ääneen ja katsoi Bezamaria. "Näit äitisi kuoleman, vihasi taisi haihtua sen mukana..", demoni sanoi ja hymyili. "Oletko sinä..?", Sandra aloitti, mutta kuuli yhtäkkiä kaunista helinää. Hän kääntyi ympäri ja näki Chrisin, Piperin, Phoeben ja Paigen. Phoebe oli jo heittämässä rohtoa Bezamaria kohti. "Ei!", Sandra huudahti ja nappasi rohdon ilmasta. "Hän on isäni!", nuori nainen sanoi vihaisesti. "Mutta hän on demoni..", Phoebe aloitti. Chris viittoi Phoebeä lopettamaan. "Hän pelasti minut äidiltäni.. Hän pelasti minut itseltäni…", Sandra sanoi ja kyyneleitä valui pitkin hänen poskiaan. Chris ryntäsi Sandran luokse ja halasi tätä. "Hän oli muuttunut kauhun demoniksi, siis sellaiseksi kuin minäkin.. Luulen, että hän palasi omaksi itsekseen sen takia, että hänen vihansa haihtui pois, äitinsä kuollessa..", Bezamar sanoi ja osoitti lattialla olevaa tuhkakasaa.

Sandra irrottautui Chrisistä muistaessaan, mitä hänen äitinsä oli kertonut. "Mitä nyt?", Chris sanoi hämmentyneenä. "No.. äitini kertoi minulle jotain, mistä meidän tulee keskustella.. Kaikkien yhdessä..", Sandra sanoi vaivautuneena. "Minun on kyllä mentävä takaisin..", Bezamar sanoi. "Tiedän.. Mutta minun on tultava mukaasi.. Kuulun sinne..", Sandra sanoi hiljaa. Bezamar katsoi tytärtään. "Sinusta on kasvanut todella kaunis nuori nainen.. En ole nähnyt sinua 7 vuoteen, mutta silti sinä et voi tulla mukaani. Sinun täytyy tutkia omaa sydäntäsi, ja tulla myöhemmin", se sanoi ja oli jo aukaisemassa portaalia takaisin tulevaisuuteen.

"Odota..", Sandra sanoi ja Bezamar kääntyi katsomaan tytärtään, jolla edelleen valui kyyneleitä poskille. "Kuinka löysit meidät? Kuinka tiesit meidän olevan menneisyydessä? Ja tässä talossa?", Sandra sanoi. Kaikki muut talossa olijat katsoivat hämmentyneinä Sandraa ja Bezamaria. "Olen etsinyt teitä nämä 7 vuotta, turhaan.. Kunnes Wyatt Halliwell niminen nuori mies tuli puheilleni.. Hän oli löytänyt sinut, täältä menneisyydestä.. ja tiesi, että asutte samassa talossa, kuin me asuimme tulevaisuudessa.. Hän myös kertoi, minkä takia oli etsinyt sinua..", Bezamar sanoi katsoen ensin tytärtään, siirtäen sitten yhtäkkiä katseensa Chrisiin. "Hän kertoi teidän seurustelleen.. Ja hän oli auttamattoman rakastunut sinuun, on edelleen..", demoni jatkoi katsoen edelleen Chrisiä vaikka puhui Sandralle.

"Ja siitä sinä löydät syyn sille, miksi veljesi on sellainen kuin on..", se sanoi Chrisille. "Minun on nyt mentävä.. Tulet kotiin kun olet tutkinut sydäntäsi ja muistat menneisyytesi, joka on heidän tulevaisuutensa..", demoni sanoi, osoittaen Lumottuja ja halasi tytärtään. Sen jälkeen Bezamar aukaisi portaalin tulevaisuuteen, kääntyi vielä kerran hymyilemään tyttärelleen, jonka jälkeen astui portaaliin, joka jäi hetkeksi roikkumaan ilmaan, mutta katosi sitten.

Kaikki viisi olivat aivan hiljaa ja seisoivat paikoillaan, tuijottaen kohtaa, jossa portaali oli ollut. Chris oli ensimmäinen, joka reagoi jotenkin. "Olet tulevaisuudesta!?", hän huudahti ja katsoi Sandraa vihaisesti. "Olit Wyattin tyttöystävä!?", hän lisäsi ja katsoi Sandraa odottaen vastausta. "Minäkin sain tietää sen vasta hetki sitten.. Äitini oli tehnyt jonkin muistiloitsun minulle..", Sandra sanoi hiljaa ja katsoi lattiaan. "Mutta entä sinä?! Sinun olisi pitänyt muistaa minut! Olimme sentään parhaita kavereita.. Sinä, minä ja Wyatt.. Niin sekä se, että aloin seurustella veljesi kanssa.. Kuinka sinä et sanonut mitään?!", Sandra huudahti yhtäkkiä vihaisesti ja nosti katseensa Chrisiin. Chris katsoi hämmentyneenä Sandran tulisiin silmiin. "Mitä?!", Chris sai lopulta sanotuksi.

"Tuota, ehkä olisi parempi jos menisimme Kartanolle..", Piper sanoi ja astui nuorten väliin rauhanomaisesti. "Taitaa olla paljon asioita pohdittavana.. Sekä loitsuja purettavana..", hän lisäsi ja katsoi merkitsevän vakavana ensin poikaansa ja sen jälkeen Sandraa. Sandra rauhoittui ja häilyi pois, samoin teki Chris, paitsi että hän välkkyi. "Äh, nuoret!", Piper sanoi ja katsoi sisariaan. "Paige, välky meidät äkkiä Kartanolle!"

 *~*

Kartanolla

Sandra häilyi Kartanolle, Chris perässään.

"Olet niin uskomaton!", Chris sanoi vihaisesti Sandralle, joka katsoi tätä silmät leiskuen. "Kuinka niin minä?!", Sandra sanoi yhtä vihaisesti. "Minulle on sentään tehty muistiloitsu!! Sinun olisi pitänyt muistaa minut! Jos Wyatt tunnistaa minut jo vauvana, ja jos hän muistaa minut tulevaisuudessakin, ja on etsinyt minua koko sen ajan, mitä olen ollut täällä menneisyydessä!", hän lisäsi kivahtaen.

He kuulivat välkkymisestä tulevaa helinää, mutta eivät kiinnittäneet tulijoihin mitään huomiota. "Minkä minä sille voin etten vain muista!! Ehkä sinä olet loitsinut minut! Tai äitisi!", Chris huudahti, ja he katsoivat toisiaan silmät leiskuen tulta.

"Hei, nyt lopetatte tuon!!", Piper sanoi ja käveli heidän väliinsä. "Ihan totta, tai muuten räjäytän teidät molemmat!", hän lisäsi rauhallisena ja katsoi poikaansa, ja naista johon tämä oli rakastunut. "Mutta äiti..", Chris aloitti. Piper käänsi päänsä takaisin poikaansa päin ja katsoi tätä vihaisesti. Chris nyökkäsi ja istahti sohvalle joka oli aivan tämän takana. Sandrakin tajusi Piperin olevan tosissaan ja istahti lähimpään nojatuoliin, rauhoitellen itseään.

"Minähän sanoin, että meillä on paljon asioita puhuttuvana ja loitsuja purettavana..", Piper aloitti tyynenä, mutta tämän katse oli tuima. 'Kuinka hän pystyy puhumaan niin rauhallisesti, mutta olemaan silti niin tuiman näköinen..', Chris ajatteli, katsellessaan äitiään. Hän siirsi katseensa Sandraan, joka katsoi takaisin, silmät edelleen leiskuen. Chris siirsi katseensa takaisin äitiinsä. "Ja Chris, minä luulen tietäväni, miksi et muista Sandraa..", Piper lisäsi ja katsoi Chrisiä myötätuntoisesti.

"Kuinka sinä voisit tietää..?", Chris aloitti, mutta Piper heilautti kättään, jotta tämä hiljenisi. "Minusta tuntuu, että sinä olet ollut melkein yhtä ahdistunut ja suruissasi Sandran katoamisesta kuin Wyattkin.. Olihan hän paras ystäväsi.. Ja koska en ole Wyattille mahtanut mitään, en ole voinut hänelle tehdä mitään loitsuakaan.. Mutta minusta tuntuu, että sinulle olen tehnyt loitsun.. Luulen, että se on ollut samankaltainen kuin muistiloitsu, jonka Selena teki Sandralle..", Piper sanoi ja yritti hymyillä, mutta ei pystynyt. Sekä Chris, että Sandra, kuten myöskin Phoebe ja Paige, olivat aivan hiljaa, ja sulattelivat kuulemaansa.

"Luulen, että Piper on oikeassa..", Phoebe lopulta sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Sekä Chris, että Sandra rauhoittuivat ja katsoivat odottavasti Lumottuja, vilkaisten kuitenkin välillä salaa toisiaan. "Kiitos, Phoebe.. Phoebe, keksisitkö jotain loitsua, joka poistaisi molempien muistiloitsun..", Piper sanoi ja katsoi sisartaan toiveikkaasti. Muutkin katsoivat nyt Phoebea, joka tunsi, että häntä painostettiin. Hän liikahti hiukan taaksepäin. "No kai minä jonkin voisin tehdä.. Jos saan hiukan aikaa..", Phoebe sanoi ja katsahti sisareensa. "Tietenkin, ei sinulla mitään kiirettä ole..", Piper sanoi ja vilkaisi sen jälkeen Chrisiä ja Sandraa, ja nämä lysähtivät kasaan. He olivat juuri olleet sanomassa, että asialla todellakin oli kiire. 'Voi Luoja.. Tahdonko sittenkään tietää menneisyyttäni..', molemmat ajattelivat. 'Mitä jos hän kuitenkin rakastaa edelleen Wyattia, ja unohtaa kokonaan minut..', Chris lisäsi ajatuksissaan ja vilkaisi Sandraa. 'Mitenhän käy, kun muistiloitsu puretaan.. Olen kuitenkin ollut rakastunut Wyattiin..', Sandra lisäsi ajatuksissaan, vilkaisten Chrisiä. Kun heidän katseensa kohtasivat, molemmat punastuivat ja käänsivät katseensa. Piper hymyili huomattuaan tämän, ja istahti väsyneenä yhteen nojatuoliin.

Phoebe käveli lipastolle ja aukaisi ylimmäisen laatikon. Hän otti kynän ja paperia, ja istahti viimeiseen vapaaseen nojatuoliin. Paige istahti Chrisin viereen, vilkaisten sisarenpoikaansa. 'Näyttääpä hän kärsineeltä..', Paige ajatteli ja silitti tämän kättä. Chris käänsi päänsä ja katsoi tätiään. "Kyllä se siitä..", Paige kuiskasi hymyillen, ja Chriskin hymyili, vaikkei uskonut tätinsä sanoihin.

'Hmm.. Mitähän loitsussa voisi olla..', Phoebe ajatteli pureskellen kynää. 'Muisti loitsulla vaihdettu ja poistettu, ' hän ajatteli ja kirjoitti sen ylös paperille. 'se mikä on poissa, sen haluamme palauttaa..', hän lisäsi ja kirjoitti myöskin sen paperille. Hän katsoi paperia. 'Riittääköhän tämä..', hän ajatteli ja päätti kysyä sitä sisariltaan. "Piper, Paige..", Phoebe sanoi, nousten ylös. Piper ja Paige nousivat ylös ja kävelivät Phoeben luokse. Phoebe näytti lapun heille ja he lukivat sen. Luettuaan, Paige katsahti Piperia, kuin kysyen, mitä mieltä tämä oli. "Tämä saa luvan kelvata..", Piper sanoi hymyillen ja katsoi jälleen kerran poikaansa, jonka jälkeen katsoi myöskin Sandraa.

"Menkää molemmat istumaan tuohon sohvalle, ottakaa varmuuden vuoksi toisianne kädestä kiinni..", Piper sanoi. Sandra nousi nojatuolista ja käveli hitaasti, mutta varmasti sohvan luokse, jolla Chris istui. "Muuten, missä Wyatt on..", Sandra kysyi huomattuaan, ettei pientä poikaa näkynyt missään. "Hän on isänsä kanssa, jätimme hänet Leolle, ennen kuin lähdimme lapsuudenkotiisi..", Piper vastasi hymyillen. Chrisiä ja Sandraa, molempia jännitti aivan kamalasti ja sen huomasivat myös Piper, Paige ja Phoebe. Lumotut kävelivät lähemmäksi sohvaa, kun Sandra oli istahtanut Chrisin viereen ja ottanut tämän käden omaansa. "Muisti loitsulla vaihdettu ja poistettu, se mikä on poissa, sen haluamme palauttaa..", he aloittivat ja katsoivat sohvalla istuvia nuoria. "Muisti loitsulla vaihdettu ja poistettu, se mikä on poissa, sen haluamme palauttaa..", he lausuivat vielä toisen kerran ja katsoivat uudestaan nuoria. Mitään muutosta ei ainakaan heissä näkynyt. "Muisti loitsulla vaihdettu ja poistettu, se mikä on poissa, sen haluamme palauttaa..", he lausuivat loitsun kolmannen ja viimeisen kerran ja hiljenivät. Kaikki kolme katsoivat nuoria ja odottivat jotain näkyvää muutosta. Mutta mitään näkyvää muutosta ei ollut tapahtunut.

"Se ei tainnut toimia..?", Phoebe kysyi Chrisiltä ja Sandralta pettyneenä. "Ei.. Kyllä se toimi, se toimi ehkä liiankin hyvin..", molemmat sanoivat yhteen ääneen pitkän hiljaisuuden jälkeen. Molemmat nousivat ylös ja kavahtivat kauemmas toisistaan. He katsoivat toisiaan silmiin. "Muistan, että olit paras ystäväni.. Muistan sinun seurustelleen Wyattin kanssa. Muistan, että katoamisesi jälkeen olin melkein yhtä murtunut kuin veljeni..", Chris sanoi surullisena. "Muistan nyt myös sinun tehneen minulle muistiloitsun, jotta voisin jatkaa elämääni", hän sanoi katsoen Piperia. "Minähän sanoin..", Piper kuiskasi sisarilleen.

"Minä muistan kaiken entisen..", Sandra aloitti ja istahti takaisin sohvalle. "Olimme parhaimpia ystäviä, sinä, minä ja Wyatt.. Ja kun aloit seurustella Biancan kanssa, minä aloin seurustella Wyattin kanssa.. Ja rakastuimme..", hän jatkoi katsoen surullisena Chrisiä. Chris tuijotti tätä takaisin mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Sandra tunsi kuinka rakkaus Wyattia kohtaan tuli takaisin, Chrisiä kohtaan tuntemansa rakkauden lisäksi.

*******************************************************************************

LOPPU HYVIN, KAIKKI HYVIN?

tarina jatkuu seuraavassa ficissä, nimeltä Menneisyys ja tulevaisuus