Kirjoittaja: Enkeliprinsessa (©)
Genre: Draama, Romantiikka, Jännitys (kai tässäkin ainakin noita kolmea on
Päähenkilöt:
*Mary Sue (Sandra Carter)
*Chris Halliwell - aikuinen
*Wyatt Halliwell - aikuinen
Muut henkilöt:
*Piper Halliwell
*Phoebe Halliwell
*Paige Matthews
*Leo Wyatt
*Wyatt Halliwell (vauva)
*+ ehkä yllätys henkilöitä
Ikäraja: Jatketaan edelleen tätä samaa kuin edellisessäkin, eli K-13 (tietenkin omalla vastuulla saa
nuoremmat lukea smile.gif Mut varoitettu on..)
A/N: Eli tämä ficci on Suuren salaisuuden jatkoficci. Ja tämä kertoo siis Sandran menneisyydestä ja tulevaisuudesta
*********************************************************************
1. LUKU
Sandra Carter istui Halliwellien Kartanossa olohuoneen sohvalla ja katsoi edessään seisovaa Chris Halliwellia itkuisin silmin. Myöskin Lumotut, Piper ja Phoebe Halliwell sekä Paige Matthews olivat olohuoneessa ja katsoivat nuoria sekaisin tuntein, varsinkin Piper, olihan Chris hänen poikansa.
\"Minä rakastin Wyattia.. Rakastaisin vieläkin, jos äitini ei olisi tuonut minua tänne ja tehnyt muistiloitsua. Itse asiassa minä rakastankin, muistiloitsu on \"pyyhitty\", ja muistan kaiken entisen. Eli myöskin rakkauden Wyattia kohtaan.\" Sandra sanoi ja laski katseensa sylissään oleviin käsiinsä. \"Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi sinua.. Opinhan tuntemaan sinut uudestaan, aloitimme tyhjältä pöydältä, tosin molemmat muistiloitsujen alaisina, mutta kuitenkin.\" hän lisäsi.
Chris istahti Sandran vierelle. Nuori mies otti neidon käden käteensä ja toisella kädellä käänsi naisen kasvot itseensä päin. Sandra katsoi Chrisiä ja kyyneleet valuivat jälleen hänen silmistään. Myös Chrisin poskille vierähti muutama kyynel. Kumpikaan ei kuitenkaan kyyneleitään kuivannut. \"Sandra.. Minä menetin Biancan, veljeni takia. Sinun takiasi, isäsi sanojen mukaan. Koska Wyatt on todellakin ollut vihainen ja pahantahtoinen niin kauan kuin muistan, sinun katoamisesi jälkeen..\" Chris kuiskasi ja rykäisi pari kertaa, koska häneltä ei meinannut tulla ääntä.
Sandra katsoi suoraan Chrisin silmiin. \"Voih.. Tämä on niin vaikeaa. Tiedän olleeni rakastunut sinuun, jo ennen kuin sinä ihastuit ja rakastuit Biancaan.. Mutta teidän seurustelunne oli minulle todella vaikeaa.. Ja silti olimme parhaita ystäviä. Sinä, minä ja Wyatt.. Ja Wyatt vain oli siinä, oli huomannut kaiken, huomannut kuinka olin ollut rakastunut sinuun, vaikken sitä kenellekään ollut uskaltanut sanoa. Hän auttoi minua, tuki ja lohdutti, ja lopulta rakastuin häneen, rakastuin veljeesi, joka aina tiesi, koska minulla on vaikeaa.. ja mistä olin surullinen ja mistä iloitsin. Tajusin, että rakkaus Wyattia kohtaan oli aitoa, suurta rakkautta, ja se auttoi meitä molempia eteenpäin..\" Sandra aloitti, katsoen edelleen Chrisiä silmiin. Chris näki hänen silmissään rakkautta, vilpittömyyttä ja surullisuutta. Nuori mies nyökkäsi ja laski katseensa alas.
\"Mutta nyt olen oikeasti rakastunut sinuunkin. Rakastan edelleen Wyattia, kuten olen jo sanonutkin, mutta rakastan myös sinua.. Ja tämä on todella vaikeaa. En osaa päättää, kumpi teistä on se oikea, enkä päätöstä tee ainakaan näin hätiköiden.. Jos valitsen sinut, Wyatt loukkaantuu, ja jos taas valitsen hänet, sinä loukkaannut.. Valitsin kummin tahansa, toinen teistä loukkaantuu. Ja saattaa vaihtaa pahan puolelle. Toivottavasti tajuat, kuinka vaikeaa tämä minulle on.\" Sandra lisäsi hiljaa, ja nosti Chrisin päätä, jotta näkisi miehen silmistä, mitä tämän mielessä liikkui.
\"Chris, Sandra.. Jos jättäisimme asian hetkeksi, molemmat voitte miettiä kaikessa rauhassa itseksenne kaikkia asioita, joita olette kokeneet täällä menneisyydessä, ja asioita, jotka ovat tapahtuneet teidän menneisyydessä, eli toisin sanoen meidän tulevaisuudessamme.\" Piper sanoi rauhallisesti ja katsoi merkitsevästi molempia. Sandra ja Chris käänsivät päänsä ja katsoivat Piperia, sekä Phoebea ja Paigea, kuin tajuten vasta nyt, että heidän lisäkseen huoneessa oli muitakin. Molemmat punastuivat hiukan ja nyökkäsivät Piperille.
\"No niin, mennään ruokailusaliin, te ette ole varmaan ainakaan kahteen päivään syöneet kunnolla. Lämmitän ruoan, joka meidän piti syödä yhdessä, kun te katositte.\" Piper sanoi hymyillen, mutta painotti sanaa, katositte. \"Minä keitän myös kahvit. Piper, eikö sinulla ollut jotain eilen leivottuja pullia?\" Paige sanoi, kuulostaen teennäisen hilpeältä. \"Juu, niitäkin voisi vähän lämmittää..\" Piper sanoi hymyillen. Chris ja Sandra olivat aivan hiljaa, ja hiukan surullisen näköisiä. He nousivat ylös yhtä aikaa ja kävelivät ruokailutilaan, sekä istuivat vierekkäisille tuoleille.
Piper lähti sisariensa kanssa keittiöön ja nuoret jäivät istumaan ruokailutilaan. \"Voi ei, mikä sotku tästä syntyi..\"Piper sanoi hiljaa heidän päästyään keittiöön. Hän otti jääkaapista spaghetti ja pastakastike kipon, laittoi sen mikroon lämpeämään ja kääntyi katsomaan siskojaan. \"Kunpa voisimme auttaa heitä..\" Phoebe ja Paige sanoivat yhteen ääneen. \"Kunpa, mutta emme voi sotkeentua.. Ja en sitä paitsi halua, että kumpikaan pojistani kärsii.\" Piper sanoi ja kyynel vierähti hänen poskelleen. \"Ei meistä kukaan halua, että kumpikaan Chris tai Wyatt kärsii..\" Phoebe sanoi lohduttaen ja käveli sisarensa luokse ja halasi tätä. \"No tule nyt sinäkin.\" Piper sanoi katsoessaan Paigea. Paige käveli sisartensa luokse ja halasivat yhdessä toisiaan.
Mikro kilahti ja Lumotut irroittautuivat toisistaan. Piper otti kaapista viisi lautasta, ja lappoi jokaiselle lautaselle ruokaa. Phoebe otti kaapista viisi lasia ja Paige otti ruokailuvälineet. Piper otti suurimman tarjottimen minkä löysi, laittoi ruokalautaset sille, ja nosti tarjottimen kuin se olisi ollut kevyt kuin höyhen. Hän käveli, pikkusisaret kannoillaan ruokailutilaan, jossa Sandra ja Chris olivat yhä hiljaa ja istuivat paikoillaan. Molemmat nostivat päänsä, kun kuulivat askelia. Heillä oli molemmilla surulliset silmät, joista näki, että he tiesivät niin paljon elämistään, mutta silti niin vähän.
Piper laski tarjottimen ja laittoi nuorten eteen lautaset sekä pöydän päähän, Chrisin viereen lautasen itselleen, ja Chrisiä ja Sandraa vastapäätä, Phoebelle ja Paigelle. Phoebe jakoi jokaiselle lasit, ja Paige ruokailuvälineet, sekä appelsiini tuoremehua, jonka oli ottanut jääkaapista, ennen kuin oli rynnännyt isosiskojensa perään. Kukaan ei sanonut yhtään mitään. Ilmapiiri oli kireä ja todella vaivautunut.
\"Millaista tulevaisuudessa siis on?\" Paige sanoi lopulta, kun ei enää kestänyt olla hiljaa. Hän ei ollut tottunut olemaan hiljaa kuin korkeintaan viisi minuuttia. Chris ja Sandra katsoivat yllättyneinä Paigea. \"Kun Wyatt on ollut vihainen ja murtunut Sandran lähdöstä asti, tulevaisuus ei ole ollut oikein hauska tai valoisa. Kun minä lähdin estämään Wyattin muuttumista pahaksi,\" Chris aloitti ja katsoi Sandraa, kuin lisäten, \'En aavistanut sinun olevan se syy..\', mutta nuori mies ei sanonut sitä kuitenkaan. \"tulevaisuus oli karmea ja synkkä..\" Chris jatkoi ja muut ymmärsivät olla puhumatta enempää samasta aiheesta.
\"Saanko poistua pöydästä?\" Chris sanoi, kun oli tyhjentänyt lautasensa, katsoen Piperia. Se oli hänen vanha tapansa, äitinsä seurassa hän teki aina niin. \"Tietenkin, ei sinun lupaa tarvitse minulta pyytää..\" Piper sanoi, kunnes tajusi, että hänen pojallaanhan voi olla sellainen pinttynyt tapa. \'Onkohan hän tehnyt noin pikkupojasta lähtien..?\' nainen ajatteli itsekseen ja hymyili pojalleen.
\"Kiitos..\" Sandra sanoi hiljaa ja nousi ylös, ja otti lautasen ja lasinsa käteen. \"Jätä vain siihen pöydälle, me viemme ne keittiöön.\" Phoebe sanoi, kun huomasi Sandran olevan menossa keittiöön. Nuori nainen laski astiat käsistään ja nyökkäsi vain nopeasti, kääntyi ympäri ja käveli Chrisin perässä olohuoneeseen.
********************
2. LUKU
Tulevaisuudessa
\"Wyatt Halliwell,\" Bezamar –demoni sanoi hymyillen hyväntahtoisesti. Sandran isä oli avannut portaalin Halliwellien Kartanolle, tarkemmin sanottuna ullakolle, josta uskoi löytävänsä tyttärensä suurimman rakkauden. Hän oli ollut aivan oikeassa.
Wyatt kääntyi surullisen ja vihaisen näköisenä. Kun hän huomasi, että tulija oli Bezamar, miehen silmiin ilmestyi ilo. Hän kävi mielessään läpi suuren tunneskaalan, hädästä iloon. Wyatt ei silti saanut hymyä kasvoilleen. Hän odotti silti innoissaan ja peloissaan Bezamarin uutisia Sandrasta, ainoasta tytöstä, jota hän oli koskaan rakastanut, ainoasta tytöstä, jota hän oli 7 vuoden ajan rakastanut ja kaivannut.
\"Löysin Sandran..\" Bezamar aloitti ja Wyatt hymyili kuin pikkupoika, joka on vihdoin saanut sen, mitä on aina vanhemmiltaan mankunut. \"Se oli hyvä uutinen. Minulla on lisää hyviä uutisia, mutta on minulla myös, valitettavasti, huonoja uutisiakin.\" Bezamar jatkoi, tietäen, että Wyatt murtuisi hänen huonoista uutisista. \'Pakko minun on kuitenkin kertoa..\' demoni ajatteli itsekseen. \"Kerro vain kaikki.\" Wyatt sanoi rauhallisesti ja lyhyesti.
\"Selena, siis Sandran äiti, oli kidnapannut Sandran, tainnuttanut hänet, vienyt menneisyyteen, aivan kuten sanoitkin minulle. Kun Selena oli päässyt tyttäremme kanssa menneisyyteen, hän oli tehnyt tytölle muistiloitsun, jotta tämä ei muistaisi menneisyyttään.\" Bezamar jatkoi ja katsoi nuorta miestä, joka katsoi takaisin sekavin tuntein. \"Aivan kuten äitini teki Chrisille, siis veljelleni. Minullekin hän yritti, muttei voinut.. Olenhan paljon voimakkaampi kuin äitini ja tätini.\" Wyatt tokaisi ja hiljeni, jotta demoni hänen edessään voisi kertoa loput tiedoistaan.
\"Hyviin uutisiin kuuluu vielä se, että tyttäreni oli kuitenkin aivan kunnossa. Hänestä on kasvanut hyvin kaunis ja määrätietoinen nainen.. Niin ja en kyllä sanoisi, että hänen kidnappauksensa, tainnuttamisensa ja muistiloitsun teko olisivat olleet kovinkaan hyviä uutisia. Sandra voi sitten itse kertoa tarkemmin sinulle menneisyydessä tapahtuneista asioista..\" Bezamar naurahti kuivasti ja hiljeni hetkeksi.
\'Mitä kummaa on oikein tapahtunut..?\' Wyatt ajatteli kummissaan ja katsoi Bezamaria silmiin. \"Missä Sandra on?\" hän kuitenkin kysyi ääneen, pitäen edelleen katseensa Bezamarin silmissä. \"Edelleen menneisyydessä.. Hän tulee, kunhan on selvittänyt asiansa.\" demoni sanoi vakavana. \"Hän on siis tulossa, kuitenkin?\" Wyatt kysyi, edelleen hämmentyneenä. \'Mitä asioita hänellä vielä on selvitettävänä..?\' hän ajatteli ja siirsi katseensa Bezamarista ullakon ikkunaan ja katseli harmaana siintävää taivasta, jolla ei edes lintuja lennellyt. \'Minäkö tuon olen aiheuttanut?\' Wyatt ajatteli yhtäkkiä kauhuissaan, katsellessaan taivasta. Ensimmäisen kerran, Sandran katoamisen jälkeen, hänen silmänsä olivat todella auki ja hän tajusi tehneensä maailmasta pahemman paikan elää, eikä vain itselleen vaan muillekin ihmisille. Hänen mieleensä muistui Bianca, Chrisin pitkäaikaisin tyttöystävä ja \"entinen\" kihlattu. \'Luoja.. Olen murhannut veljeni rakkaan..\' hän ajatteli kauhuissaan ja tuli hyvin surulliseksi. Hänen poskilleen valui pari kyyneltä.
\"Kyllä.. Tunnen tyttäreni, ja hän aivan varmasti tulee, kunhan on saanut asiansa selvitettyä. Hän tietää kuuluvansa tänne, ja sotkevansa vain menneisyyttä, jos jää vielä kovinkin pitkäksi aikaa.\" Bezamar vastasi katsoen Wyattin profiilia. Se huomasi miehen kyyneleet ja katsoi heti muualle, jottei nuori mies vaivautuisi. \'400 sadan vuoden aikana olen nähnyt paljon, ja tehnyt paljon pahaa.. Mutta tiedän kyllä mitä tehdä, jos näkee kyyneleisen miehen.. Siitä ei vain puhuta.\' demoni ajatteli itsekseen. \"Entä ne huonot uutiset?\" Wyatt tokaisi yhtäkkiä kauhuissaan, tietämättä mitä odottaa vastaukseksi. \"Selena yritti murhata tyttäreni, kun tämä oli täyttänyt 16 vuotta. \"
*~*
Menneisyydessä, Kartanolla
Kun Lumotut olivat tyhjentäneet ruokailupöydän ja laittaneet likaiset astiat keittiössä tiskikoneeseen, he huokaisivat yhteen ääneen. \"Voi.. Tämä on kyllä vaikeaa aikaa. Meille kaikille, mutta varsinkin heille..\" Piper sanoi ja katsoi sisariaan, ja heillä hän tarkoitti tietenkin Chrisiä ja Sandraa. \"Kyllä se selviää..\" Phoebe sanoi hiljaa, katse lattiassa ja ajatukset jossain muualla. \"En haluaisi olla Sandra.. Hänellä se vasta kauheaa onkin. Saada tietää, että on rakastanut monen vuoden ajan Wyattia, kun nyt on rakastunut Chrisiin.\" Paige sanoi katse keittiön ikkunasta avautuvassa kauniissa maisemassa. Kukaan heistä ei ollut iloinen. Piper laski katseensa lattiaan.
\"Taidan lähteä Michaelin luokse.. Hän on yrittänyt jo monta kertaa tämänkin päivän aikana soittaa, ihme ettei ole oven takana käynyt jo.\" Piper lopulta sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen. \"Minäkin voisin lähteä hotellille, Jasonkin on yrittänyt tavoitella, siis minua..\" Phoebe sanoi ja nosti katseensa lattiasta sisariinsa. \"Paige, menet varmaan Richardin luokse, joten voisitko matkallasi poiketa hotellilla?\" Phoebe kysyi ja katsoi sisartaan anovin silmin. Paige käänsi katseensa ikkunan kauniista maisemasta isosiskoonsa. \"Okei.. Kunhan lupaat, ettet koskaan katso minua noin!\" hän tokaisi ja otti Phoebea kädestä. \"Hei, käsilaukkuni.. Se on eteisessä, minun on aivan pakko ottaa se mukaan.\" Phoebe kuitenkin huudahti, kun Paige oli juuri välkkymäisillään hotellille.
\"Okei..\" Paige sanoi ja päästi irti sisarensa kädestä. \'Voi Luoja!\' hän ajatteli. \"Kävellään yhtä matkaa eteiseen, minä menen tosin autolla, avaimet vain ovat eteisen lipastolla..\" Piper sanoi väsyneesti.
Lumotut kävelivät yhtä matkaa olohuoneen kautta eteiseen. Phoebe ja Paige jatkoivat eteiseen, mutta Piper pysähtyi olohuoneeseen, jossa hänen poikansa keskusteli parhaan ystävänsä ja uusimman rakkauden kohteensa kanssa. Hän katsoi hymyillen surullisesti Chrisiä ja Sandraa. \"Meidän pitää lähteä.. Meillä kaikilla taitaa olla sosiaalista elämää, jota on pakko välillä hoitaa..\" Piper aloitti. Chris ja Sandra tuntuivat vasta nyt huomaavan hänen läsnäolonsa ja molemmat käänsivät kyyneleiset kasvonsa Piperiin päin. \"Luvatkaa minulle, ettette tapa toisianne, ja että kun tulemme takaisin, Kartano on ehjänä.. Sekä sisä- että ulkopuolelta..\" Piper jatkoi ja tuli entistä surullisemmaksi, kun katsoi nuorten kasvoja.
\"Äiti, tiedät kyllä, ettemme enää tappele.. Keskustelemme ainoastaan tulevaisuudesta ja tunteistamme..\" Chris sanoi vilkaisten samalla Sandraa, mutta käänsi katseensa nopeasti takaisin Piperiin. Piper hymyili pojalleen, ja katsoi sen jälkeen Sandraa. \"En halua tapella, ja tiedän nyt totuuden.. Lupaan ettei mitään tapahdu.\" Sandra sanoi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen. Piper hymyili edelleen surullisesti. \"No.. Hei sitten. Minulla menee myöhään illalla, Phoebe on varmastikin yön Jasonin luona ja Paige taas Richardin luona. Voi olla että tulen vasta huomen aamulla. Mutta en lupaa mitään.\" Piper aloitti kävellen kohti eteistä, jossa Phoebe ja Paige odottivat ja kuuntelivat. \"Kuitenkin, jos jotain tapahtuu, ihan mitä vain, soittakaa jonkun meidän kännykkään..\" hän lisäsi kääntyen vielä katsomaan nuoria.
\"Kyllä, äiti.\" Chris sanoi ja kääntyi takaisin Sandran puoleen, jotta he voisivat jatkaa siitä mihin olivat jääneet. \"Hyvä on, rouva Halliwell..\" Sandra sanoi ja kääntyi myös Chrisin puoleen. Piper hymyili, vaikkei pitänytkään siitä, että häntä kutsuttiin rouvaksi, vaikka hän sellainen olikin, olihan hän naimisissa Leon kanssa. Tosin heillä oli pienen pieni ero meneillään. Piper työnsi ajatukset Leosta syrjään. Hän ei halunnut pilata iltaansa Michaelin kanssa. \"Sano vain Piper..\" Piper huudahti eteisestä. \'Avaimet..\' Piper ajatteli ja näki ne eteisen lipaston päällä, jossa niiden pitikin olla. \'Hyvä..\' hän lisäsi ajatuksissaan. Hän kääntyi katsomaan siskojaan, jotka olivat ilmeettömiä ja selvästi ajattelivat, ihan niin kuin hänkin, että pitäisikö Chrisiä ja Sandraa jättää ollenkaan yksin. Mutta Piper nyökkäsi heille ja vilkutti. Paige välkkyi, Phoebe mukanaan, ja Piperin eteen jäivät vielä heidän surulliset kasvot, vaikka he olivat jo kadonneet. Piper avasi ulko-oven ja astui ulos raikkaaseen, mutta pimeään iltaan, sulkien oven perässään.
\"Chris.. En voi vain unohtaa rakkauttani Wyattia kohtaan. En vain voi. Niin kuin en voi unohtaa rakkauttani sinuakaan kohtaan..\" Sandra sanoi jo omasta mielestään tuhannen kerran kyyneleisin silmin Chrisille, joka oli koko ajan vain surullisemman näköinen. \"Toisaalta olen aina rakastanut sinua.. Mutta toisaalta kun rakastuin Wyattiin, se oli täysin aitoa, ja sain sille vastakaikuakin. Te sekoitatte pääni!\" Sandra sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja huudahti viimeisen lauseen, nousten samalla ylös sohvalta, jolla he istuivat.
\"Minä ymmärrän kyllä.. Mutta ei tämä minullekaan ole helppoa.\" Chris sanoi ja tarttui Sandran käsiin, vetäen tämän takaisin istumaan. \"Sitä paitsi, sinulla oli Bianca..\" Sandra kuiskasi hiljaa, mutta siltikin liian kovaa, koska Chris kuuli sen, vaikka Sandra ei ollut tarkoittanut niin. \"Mutta Bianca on kuollut. Ja olen korviani myöten rakastunut sinuun.. Ja kolme päivääkö me tunsimme, siis ennen kuin äiti purki muistiloitsumme..\" Chris sanoi vihaisemmin kuin oli tarkoittanut. \"Bianca menehtyi käsivarsilleni.. Ja näinä kolmena päivänä olen oppinut tuntemaan sinut, ja olen rakastunut sinuun. En uskonut, että voisin rakastua Biancan jälkeen uudestaan, mutta nyt olen kuitenkin rakastunut uudestaan..\" hän lisäsi hellemmin ja otti Sandran kädet omiinsa sekä katsoi naista silmiin.
Sandralla oli vaivautunut olo, mutta hän ei kehdannut kääntää katsettaan. \"Ja haluatko tietää, miksi rakastuin sinuun näin nopeasti?\" Chris lisäsi katsoen Sandraa silmiin. Kyynel vierähti miehen poskelle. \"Haluan..\" Sandra sanoi hiljaa. \"Samasta syystä kuin sinä rakastuit minuun..\" Chris sanoi salaperäisesti, mutta Sandra ei tajunnut mitä tämä tarkoitti. \"Hölmö.. Ainakin luulen niin, siis jos osaan tulkita omia tunteitani yhtään, että olen nuorena ollut ihastunut ja ehkä jopa rakastunut sinuun..\" Chris kuiskasi ja punastui. Sandra katsoi nuorta miestä ihmeissään, kuin hänen aivonsa eivät vieläkään olisi rekisteröineet mitään mitä Chris oli sanonut. \"Salaa siis. En uskaltanut koskaan kertoa sinulle, ajattelin, että nauraisit minulle, etkä enää koskaan olisi edes ystäväni..\" Chris lisäsi ja katsoi Sandraa, odottaen että tämä sanoisi jotain.
\"Sinä? Minuun? Mutta Bianca?\" Sandra sai vihdoin sanottua. Chris katsoi tätä ihmeissään, mutta tajusi kuitenkin mitä nainen ajoi takaa. \"Niin.. Kuulit ihan oikein. No, kun Bianca tuli kouluumme.. Aluksi yritin hänen avullaan saada sinut mustasukkaiseksi.. Mutta, kun vuosi kului, luulin tajunneeni, ettei meidän välillä yksinkertaisesti ollut sen enempää, vaikka olisin kuvitellut mitä. Lopulta vain rakastuin häneen. Mutta edelleenkään se ei ole tämän asian ydin.. Vaan se, että minä rakastan sinua, olen aina rakastanut.. enemmän kuin ystävää.\" Chris sanoi, painottaen viimeistä lausetta.
Sandra katsoi hämmentyneenä Chrisiä. \'Mutta..\' oli ainut ajatus, joka Sandran päässä pyöri. \"Olimme siis molemmat sokeita toistemme oikeille tunteille..\" Sandra sanoi hiljaa ja punastui, koska oli ollut niin älyttömän tyhmä nuorena. \'Jos vain olisin huomannut hänen pitävän minusta enemmän kuin ystävästä, tätä tilannetta ei tarvitsisi nyt käsitellä..\' hän ajatteli ja katsoi surullisesti hymyillen Chrisiä. \'Valitettavasti rakastan teitä molempia, enkä edelleenkään tiedä, kumpi on se oikea minulle.. kumpaa rakastan enemmän..\' hän lisäsi ajatuksissaan.
********************
3 LUKU
Tulevaisuudessa
Wyatt käveli hermostuneena edestakaisin lapsuudenkotinsa ullakolla. Hän ei ollut syönyt, juonut eikä nukkunut ainakaan neljään päivään, mutta ei hän itse edes huomannut sitä, koska hänellä oli aivan muuta ajateltavaa.
\"En pysty enää vain odottelemaan hänen tuloaan.. Minun täytyy tehdä jotain..\" Hän lopulta parahti itselleen. \"Tiedän, että Bezamar sanoi, että minun täytyy vain antaa hänen rauhassa päättää ja tutkiskella itseään ja sydäntään.. mutta en kestä olla enää sekuntiakaan erossa Sandrasta..\" hän jatkoi ja käveli Varjojen kirjan luokse.
\"Minun on pakko keksiä jokin loitsu, jolla pääsen menneisyyteen hakemaan hänet takaisin kotiin.. Pois kieron veljeni käsistä.. Aivan varmasti se kirottu kakara yrittää omia hänet itselleen.. väkisin saada hänet unohtamaan minut.. En voi sallia sitä.\" Wyatt jatkoi seisottuaan hetken vain tuijottamassa Varjojen kirjaa, joka lepäsi omalla tutulla paikallaan – olihan hän itse sen tuonut mukanaan, tullessaan neljä päivää sitten takaisin, Bezamarin vierailun jälkeen, kotiin, jossa oli elänyt onnellisen lapsuutensa. Kyynel vieri hänen poskeaan pitkin, kun hänen mieleensä tuli ensimmäisenä Piperin, äitinsä ihana, kaunis ja helisevä nauru – seuraavana mieleen nousivat hänen tätinsä ja viimeiseksi Sandra. Hänellä ei ollut ketään, äiti ja tädit olivat kuolleet, ja Sandra oli menneisyydessä, Chris seuranaan. \'Voi Luoja..\' Wyatt ajatteli ja aukaisi Varjojen kirjan, ja rupesi selailemaan sen sivuja.
\"Tosin hänellä ei ole enää Biancaa, ja sekin on minun syyni..\" hän sanoi ääneen itselleen, etsiessään kirjasta loitsua, joka veisi hänet menneisyyteen.
*~*
Menneisyydessä
\'Ei tämä ole todellista.. Kuinka tämä voi olla näin vaikeaa..\' Sandra ajatteli, istuessaan yksinään Lumottujen Kartanon vierashuoneessa, joka hänelle oli annettu, jotta hänen ei tarvitsisi olla kotonaan, joka oli liikaa muistoja, lähinnä pahoja sellaisia, täynnä. Hän oli ollut jo isänsä vierailun jälkeen neljä päivää Lumottujen luona ja miettinyt ja tutkiskellut sydäntään ja sisintään, siinä samassa vierashuoneessa, ovi tietenkin lukossa. Oli hän tosin aina välillä käynyt alhaalla syömässä, mutta muuten hän oli pysynyt huoneessaan. Hän ei halunnut nähdä Chrisiä, tai pikkuista Wyattiakaan sen enempää kuin oli pakko. Hänelle tuli vain paha olo, jo heidän ajattelemisestaankin.
Sandra ei edelleenkään tiennyt mitä tekisi, jotta ei loukkaisi kumpaakaan miehistä. Hän oli jo melkein kallistumassa siihen vaihtoehtoon, ettei ottaisi kumpaakaan. Että hän menisi takaisin tulevaisuuteen, mutta muuttaisi vaikka toiseen valtioon, tai jopa toiseen maahan, jotta hänen ei tarvitsisi edes nähdä miehiä.
Yhtäkkiä hänen huoneensa oveen koputettiin. \"Niin?\" Sandra kysyi hämillään. Ei oveen oltu koputettu neljään päivään, hänen oli annettu olla omissa oloissaan, kukaan ei ollut edes puhunut ruokapöydässä hänelle, oikeastaan kukaan ei ollut puhunut ollenkaan, ellei hän ollut aloittanut keskustelua. Ja sitä hän ei ollut tehnyt kuin kerran, isänsä vierailun jälkeen. No ainoa, joka oli ollut koko ajan äänessä, oli ollut Wyatt, poika oli jokellellut kaikkien edestä.
\"Piper tässä.. Ajattelin, että haluaisit jutella välillä jonkun kanssa. Minä ainakin tulisin jo tässä vaiheessa hulluksi.\" ääni lukitun oven takaa sanoi. \"Ei minusta varmasti paljon ole apua. Mutta ehkä pelkkä juttelu auttaisi sinua..\" Piper lisäsi ja jäi odottamaan Sandran vastausta. Samassa Sandra tajusi, että Piper oli aivan oikeassa, hän todellakin kaipasi jo jonkun kanssa keskustelua. Hän ei vastannut Piperille, mutta käveli hiljaa ja rauhallisesti ovelle, käänsi avainta lukossa ja aukaisi oven. \"Olet oikeassa..\" hän vastasi surullisesti hymyilevälle Piperille, joka välittömästi halasi Sandraa. \"Voi tyttökulta..\" Piper sanoi lohdullisesti ja irrottautui Sandrasta, katsoen tätä silmiin. Sandra alkoi nyyhkyttää ja pian hän itki kunnolla. Piper tarttui häntä olkapäistä rauhoittavasti, sulki oven heidän takanaan ja ohjasi itkevän naisen sängylle istumaan, istuen itse tämän viereen. Hän tunsi itsensä avuttomaksi, mutta halasi kuitenkin naista, yrittäen saada tämän rauhoittumaan.
Piper silitti Sandran hiuksia ja halasi tätä niin kauan, että Sandra – noin puolentoista tunnin itkemisen jälkeen – ainoastaan enää nyyhkytti ja lopulta irrottautui Piperista pyyhkien silmiään. Hän katsoi naista edessään, joka sanaakaan sanomatta oli lohduttanut – silitellen hänen hiuksia ja halaten – häntä, hermostumatta kertaakaan puolentoista tunnin mittaisen itkun takia. Piper hymyili Sandralle surullisesti, muttei sanonut mitään vielä, hän odotti, että Sandra puhuisi ensin.
\"Kiitos.. Tarvitsinkin tuota\", Sandra sanoi lopulta, katsoen Piperia silmiin. \"Vähintä, mitä kykenen tekemään.. Tiedän, millaista on, kun ei tiedä mitä saisi tuntea ja mitä ei.. Ja ketä kohtaan tuntemat tunteensa ovat oikeita\", Piper vastasi ja kosketti Sandran olkapäätä myötätuntoisesti. Sandra laski katseensa käsiinsä, jotka tällä hetkellä näyttivät erittäin mielenkiintoisilta.
\"Tiedän, että sinulla on vaikea tilanne. En voi edes kuvitella, millainen elämä sinulla on ollut poikieni kanssa, toisen ystävänä ja salaisena ihailijana, ja lopulta toisen rakkaana\", Piper jatkoi katsoen Sandraa, vaikka tämä oli laskenut katseensa käsiinsä. \"Toisaalta olen iloinen, että olet ollut toisen poikani ystävä ja toisen rakas, mutta ainakin aluksi, kun sain kuulla, tai siis saimme selville sinun olevan puolidemoni.. no minä kauhistuin. Ja kun vielä sain tietää Chrisin olevan poikani, kauhistuin enemmän, vaikken sitä muille paljoa näyttänytkään.. Nyt tiedän, varmuudella, ilman Phoeben empaatinvoimiakin, että sinä olet hyvä nuori nainen, etkä ainakaan tahallasi halua muille pahaa. Mitä ikinä päätätkin poikieni ja tunteidesi suhteen, toivon että muistat, senkin jälkeen, kun palaat tulevaisuuteen, ja jos me Lumotut olemme elossa, että tämä on sinun toinen kotisi, olet aina tervetullut tänne\", Piper jatkoi ja hiljeni, odottaen Sandran reaktiota.
\"Todellako?\" Sandra kysyi ja nosti epäuskoisen katseensa käsistään ja katsoi nyt Piperia. \"Vaikka päättäisinkin, että on parempi, etten ole kummankaan kanssa.. Tarkoitan, että mieluummin loukkaisin heitä molempia, kuin vain toista?!\" hän huudahti, edelleen epäuskoisena. Piper tiesi nuoren naisen kysyvän juuri näin. \"Kyllä. Mitä tahansa päätätkin, tiedä että olet tervetullut Lumottujen Kartanoon. Vaikka pojat sanoisivat mitä\", Piper sanoi ja katsoi rehellisin silminsä Sandraa. Sandra ei voinut uskoa korviaan, mutta hän näki Piperin silmistä, että hän kuitenkin näki Piperin silmistä, että tämä ei valehdellut, eikä huijannut häntä. He olivat aivan hiljaa, kunnes noin viiden minuutin kuluttua Piper nousi ylös.
\"Sinun ei ole pakko puhua minulle asioista, joka painavat mieltäsi, kerrot sitten, kun siltä tuntuu\", hän aloitti ja vilkaisi Sandraa. Sandra nosti hämmentyneen katseensa. \"Mutta mentäisiinkö syömään? Minulla ainakin on karmea nälkä, ja sanoin Phoebelle ja Paigelle, että laittavat silla aikaa ruokaa, koska ajattelin, että minulla kuitenkin kestää hetkinen täällä ylhäällä\", hän lisäsi hymyillen. \"Hyvä idea!\" Sandra sanoi ja hymyili ensimmäistä kertaa neljän viime päivän aikana. \"Minulla onkin sudennälkä\", hän lisäsi, nousten myös sängyltä. Piper käännähti kannoillaan ja Sandra seurasi häntä. \"Arvelinkin niin. Olethan syönyt neljän viime päivän aikana todella huonosti\", Piper sanoi hymyillen, heidän laskeutuessaan portaita.
*~*
Tulevaisuudessa
\"Hah!\" Wyatt huudahti pysähtyen keskellä Varjojen kirjaa olevalle sivulle. \"Löysinpäs!\" hän lisäsi innoissaan ja luki loitsun läpi. Sen jälkeen hän vielä luki kuinka loitsu toimii. \"Aikaloitsu, loitsu, jolla pääset niin tulevaisuuteen kuin menneisyyteenkin, kunhan tiedät minne haluat ja sanot sen. Alla vielä loitsu, jolla palaat omaan aikaasi. Tarvitset ainoastaan yhden liidun, jolla piirrät itsellesi triquetra –kuvion, vaikkapa seinään sekä taikavoimia.\" hän luki ääneen ja naurahti viimeiselle sanalle. \"No minultahan niitä löytyy, mahtavempia, kuin kenelläkään muulla!\" hän lisäsi ääneen ajatellen. Hän katsoi ympärilleen ullakolla.
\"Ahaa..\" Wyatt sanoi, kun hänen katseensa osui yksinäiseen liituun, joka lojusi yhdellä ullakon pöydällä. \"Liitu\", mies sanoi nostaen kätensä, kämmenpuoli ylöspäin, koska ei jaksanut hakeakaan sitä. Liitu ilmestyi parin sekunnin kuluttua hänen käteensä. Wyatt piirsi ullakon tyhjälle seinälle nopeasti triquetra –kuvion, josta tuli täydellisempi kuin mitä olisi odottanut, sillä hän piirsi sen todellakin ehkä nopeammin kuin kukaan muu olisi pystynyt. Hän käveli nopeasti takaisin kirjan luokse ja luki loitsun mielessään vielä kerran, jotta muistaisi sen ulkoa. \"Ai niin, pitääpä kirjoittaa tuo paluu loitsu ylös, ennen kuin unohdan loitsun, jonka tarvitsen nyt\", hän ajatteli ääneen ja tarttui kynään ja paperiin, jotka sopivasti olivat pöydällä, joka oli siirretty Varjojen kirjan telineen viereen.
Kun Wyatt sai kirjoitettua loitsun, ja oli lukenut nyt tarvitsemansa loitsun vielä kerran, hän sulki Varjojen kirjan, ja käveli takaisin seinän luo, jossa kuvio nyt komeili. \"Kuule sanat, kuule rytmi, jonka lähetän, tämä palava merkki\" hän aloitti koskettaen samalla kuviota. \'Paperi\' hän ajatteli ja katsoi nopeasti pöydän suuntaan. Paperi ilmestyi nopeasti hänen toiseen käteensä ja hän sytytti sen palamaan ajatuksen voimalla. \'Kaikkea sitä keksii, kun on voimia..\' hän ajatteli ja katsoi seinää. \"sitten menneisyyteni löydän, toisesta paikasta ja ajasta\", Wyatt jatkoi ja ajatteli samalla menneisyyden aikaa, jossa tiesi veljensä ja rakastettunsa olevan. Hän katsoi edessään olevaa kuviota joka oli muuttunut portaaliksi. Nopeasti hän kääntyi ympäri. \"Liitu!\" hän huudahti käsi ojennettuna. \'Varmuuden vuoksi\', hän lisäsi ajatuksissaan, kääntyi taas ympäri ja astui portaaliin.
**************************
4 LUKU
Menneisyydessä
Kun Sandra saapui alakertaan Piperin kanssa, Phoebe, Paige ja Chris olivat olohuoneessa ja juttelivat. He kuitenkin hiljentyivät, kun näkivät Sandran. \'Ja minä kun yritin, niin kovasti, ettei minun tarvitsisi nähdä häntä..\' Sandra ajatteli ja vältteli Chrisin katsetta. \"Tehän teitte ruokaa?\" Piper sanoi ja katsoi vaativasti Phoebeä ja Paigea, jotka nyökkäsivät heti ja nousivat sohvalla, jolla hetki sitten olivat istuneet.
\"Wyatt on vielä päivänokosilla, en ainakaan kuullut ylhäällä mitään\", Piper lisäsi, kuin itselleen, joten kukaan ei vastannut hänelle. Chriskin nousi ylös. He olivat juuri kävelemässä ruokasaliin, kun kuulivat takaansa olohuoneesta ihmeellistä ääntä. Sandra kuitenkin tunnisti äänen. Hän muisti, - vaikka olikin ollut demonimuodossaan - että kun hänen isänsä oli tullut, oli kuulunut tuollainen ihmeellinen ääni. Samoin silloin, kun hän oli lähtenyt. Joku oli aivan selvästi luonut portaalin Lumottujen kartanon olohuoneeseen. \'Tuliko hän takaisin..\' Sandra ihmetteli ja kääntyi ympäri, aivan kuten muutkin.
Lumotut katselivat ihmeissään miestä, joka seisoi heidän olohuoneessaan. Mutta vielä hämmästyneempiä olivat Sandra ja Chris. \"Wyatt?!\" molemmilta pääsi suustaan, Sandralta tosin hämmentyneenä kysymyksenä (kuin nainen ei olisi tiennyt oliko se oikeasti Wyatt vai ei), ja Chrisiltä huudahduksena.
Lumotut kääntyivät katsomaan Sandraa ja Chrisiä. \"Siis.. MITÄ?\" Piper sanoi ensimmäisenä, ja vilkaisi uudestaan miestä, jota he olivat kutsuneet hänen poikansa nimellä. \'No ei tuo voi kyllä olla poikani, poikani on ylhäällä nukkumassa, poikani on vasta kolme vuotias, tuo on ainakin 25-vuotias. Mitä ihmettä he höpöttävät?\' hän ajatteli silmäillessään miestä päästä varpaisiin.
\"Äiti.. Phoebe-täti, Paige-täti\", mies aloitti ja sekoitti totaalisesti Lumottujen päät. He kaikki katsoivat nyt miestä, joka aivan selvästi itsekin tiedotti olevansa Piperin lapsi, Piperin pieni Wyatt poika. \"Olen pahoillani, että ryntään tällä tavalla.. Ja kuten rakas\"; Wyatt jatkoi ja sanoi sanan rakas ivallisesti. \"veljeni ja Sandra sanoivat, minä olen Wyatt, tulevaisuudesta. Samasta josta Chris on lähtenyt varmaankin vuosi sitten\", hän jatkoi edelleen ja hymyili sanoessaan Sandra nimen.
\"Mutta.. Kuinka sinäkin tänne tulit?\" Piper sai sanottua lopulta, hetken hiljaisuuden jälkeen. Sandra astui askeleen kohti Wyattia, hämmentyneenä ja epävarmana. Lopulta hän rohkaisi itsensä ja käveli Wyattin luokse. Lumotut ja Chris katselivat ihmeissään vuoroin Wyattia ja Sandraa. \"Miksi? Miksi tulit?\" Sandra aloitti, ja tarttui miestä kädestä, kun oli päässyt niin lähellä häntä, että kemian heidän välillään tunsi. \"Äh, isä kertoi sinulle. Kertoi minusta ja Chrisistä, kaikesta\", hän jatkoi, odottamatta Wyattin vastausta, katsottuaan hänen silmiinsä.
Chris puristi kätensä nyrkkiin kuullessaan Sandran sanat ja katsoi veljeään, kun tämä nyökkäsi. \'Ja minä tiedän miksi olet täällä\', hän ajatteli ja puristi käsiään nyrkkiin entistä enemmän. \"Seitsemän vuotta on pitkä aika, Sandra\", Wyatt sanoi tarttuen naista olkapäistä. \"Ihana nähdä sinua!\" hän sanoi hiukan huudahtaen ja halasi naista, tuntien kaipuun ja rakkauden heidän välillään. Sandra meni aivan sekaisin ja hämilleen, eikä osannut sanoa mitään vastaukseksi.
Wyatt irrottautui Sandrasta ja katsoi tätä silmiin, yrittäen saada jotain vastausta naiselta. Sandra katsoi suurilla hämmästyneillä silmillään miestä. \"Minustakin on mukavaa nähdä sinua..\", Sandra sanoi lopulta, hetken hiljaisuuden jälkeen. Wyatt katsoi pöllämystyneenä rakastamaansa naista. \'Joko tuo on kääntänyt hänen päänsä, ja saanut hänet itselleen..\', Wyatt ajatteli, kun Sandra ei sanonut, että oli ihanaa nähdä hänet.
\"Tuota.. En oikein tiedä, miten minun pitäisi suhtautua tähän.. sinuun, mutta onko sinulla nälkä? Olimme juuri menossa syömään, kun sinä.. tuota, ilmestyit.\" Piper sanoi hämmentyneenä katsellen samalla nuoria. Hän vilkaisi Chrisiä, ja huomasi tämän olevan valmis hyökkäämään veljensä kimppuun, kädetkin olivat nyrkissä. \"Chris, ole hyvä ja laita ruoka pöytään. Phoebe ja Paige, auttakaa häntä.\" hän jatkoi ja hätisti kolmikon keittiöön.
\"Äiti.. Olet juuri sellainen kuin muistinkin\", Wyatt ajatteli ääneen, ja huomasi sen liian myöhään. \'Olen siis vieläkin kuollut heidän tulevaisuudessaan.. Sitä ei kai voida millään estää\', Piper ajatteli katsellessaan Sandraa ja Wyattia, jota ei oikein kunnolla voinut vieläkään uskoa pojakseen. \'Onpas hänestä kyllä kasvanut komea nuori mies. Isäänsä tullut\', hän lisäsi ajatuksissaan, kunnes muisti, ettei ollut koko päivänä nähnyt Leoa.
\"LEO!\", hän huudahti ja odotti viisi minuuttia. Mitään ei tapahtunut. \'Perkule\', hän ajatteli ja huudahti uudestaan: \"LEO!\" Hetkisen kuluttua Leo ilmestyi olohuoneeseen hämmästyneenä ja katsoi Piperia kysyvästi. Hän ei tuntunut huomaavan Wyattia. Mutta poika oli kyllä huomannut isänsä. Hänen kasvoillaan oli hämmentynyt, ihaileva ja hieman pelokas katse. Hän oli aina arvostanut Leoa, muttei koskaan ollut pitänyt siitä, että sai enemmän huomiota kuin Chris. Hän ei olisi halunnut olla Chrisille isän korvike, vaan hän olisi halunnut ainoastaan elää lapsuuttaan, rakastaa naista, joka seisoi tällä hetkellä hänen vierellään ja seikkailla maailmassa, ehkä aina joskus karkoittaa jonkun demonin ja pelastaa viattoman.
Piper yritti mulkoilla Leoa, jotta tämä hiukan katsoisi ympärilleen, mutta mies ei tajunnut alkuunkaan mitään. \"Missä olit koko päivän?!\", Piper huudahti turhautuneena ja lopulta osoitti Leon taakse. \"Minä\", Leo aloitti, kääntyen ympäri ja hänen katseensa osui Wyattiin. Hänen leukansa kirjaimellisesti putosi. Piper katsoi miestään, joka seisoi hölmönä suu auki ja tuijotti heidän poikaansa. \"Hölmö, se on Wyatt, meidän poikamme, tulevaisuudesta.. Ihan niin kuin Chriskin\", Piper aloitti, mutta muisti yhtäkkiä, että eihän Leo tiennyt vieläkään, Chrisin olevan tulevaisuudesta, sekä olevan heidän poikansa. \"Tiedän, että hän on.. Olen nähnyt hänet, silloin kun Barbas oli taas maisemissa\", Leo sanoi sulkien samalla suunsa. Yhtäkkiä hän tajusi, mitä Piper oli sanonut. Vaikka yleensä hän ei tajunnut pienimmästä vihjeestäkään.
\"Chris? Tulevaisuudesta? Meidän poikamme?!\", hän huudahti vihaisesti ja kääntyi katsomaan vaimoaan. Hän näytti aivan siltä kuin kävisi Piperiin käsiksi. Wyatt juoksi nopeasti heidän väliinsä ja nosti kätensä. \"Äitiin et koske!\", hän sanoi uhmakkaasti, mutta pelon hiven äänessään, hän ei ollut aivan varma siitä, kumpi heistä oli voimakkaampi. Leo näytti selvästi rauhoittuvan, ja tajuavan, että oli suuttunut Piperille aivan turhasta. Hän aikoi jättää asian tuonnemmaksi, mutta ei kuitenkaan käsittelemättä.
\"Hei, nyt me menemme tuohon ruokasaliin pöydän ääreen ja rupeamme kiltisti syömään, sekä hiukan rupattelemaan\", Piper sanoi ja tökkäsi sekä Wyattin että Leon eteenpäin. Hän käveli Sandran luokse ja otti tätä kädestä sekä talutti selvästi järkyttyneen naisen ruokasaliin ja istutti tämän oman tuolinsa viereen, oikealle puolelle. Chris, Phoebe ja Paige olivat jo kantaneet ruoan pöytään ja istuivat nyt sen ympärillä. \"Hei Phoebe, Paige\", Leo sanoi, muttei tahallaan sanonut samaa Chrisille. \"Hei, Leo.\" molemmat sanoivat yhteen ääneen. \'Entäs minä sitten..\', Chris ajatteli ja laski pettyneenä katseensa.
\"Leo, istu sinä päädyssä, Paige, istu Sandran viereen, Phoebe istu sinä sitten poikien väliin.\" Piper sanoi ja hänen sisarensa vaihtoivat nopeasti paikkoja, niin kuin Piper oli käskenyt. Wyatt istuutui isänsä oikealle puolelle, kun taas Chris istui äitinsä vasemmalla puolella.
Jokainen rupesi ottamaan lautasilleen ruokaa, juttelematta kuitenkaan ollenkaan. Chris oli aivan hiljaa, ei katsonut kehenkään, paitsi ehkä aina välillä salaa vilkaisi Leoa, mutta Leo ei kiinnittänyt mitään huomiota poikaansa, hän ei pitänyt siitä, että sai tietää viimeisenä, eikä siitäkään, että poika oli valehdellut heille. Leoa myös hiukan kismitti se, että Lumotut kaikki tuntuivat tietävän siitä, mutta kaikki tuntuivat ottavan sen paremmin kuin hyvin.
\'Olipa järkevää, Chris, ettei isä tiennyt sinusta, ennen kuin äiti kertoi hänelle\', Wyatt ajatteli ja vilkaisi veljeään, jonka jälkeen hän vilkaisi myös isäänsä. \"Sinä tulit hakemaan minut pois, vai mitä?\", Sandra sanoi lopulta ja katsoi Wyattia. Kaikki nostivat katseensa ja katsoivat Sandrasta Wyattiin. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut puhua, hyvä, että he hengittivät.
\"Mistä niin päättelet?\", Wyatt sanoi rauhallisesti, vaikka olikin odottanut, että nainen kysyisi juuri näin. Tosin hänen sydämensä jyskytti niin lujasti, että luulisi muidenkin sen kuulevan. \'Yhtä älykäs kuin ennenkin.\', hän kuitenkin ajatteli ja hymyili katsoessaan Sandraa. Muut seurasivat heidän keskusteluaan, eivätkä muistaneet syödä ollenkaan.
\"No esimerkiksi siitä, että olet täällä!\", Sandra huudahti ja katsoi tulistuneena Wyattia. \'Luuleeko hän minua aivan tyhmäksi!\', nainen kuitenkin ajatteli. \"No, mutta onhan veljenikin täällä. Kuinka tiedät, ettei hän ole tullut sinun perässäsi? Jospa hän tiesi sinun olleen täällä?\", Wyatt sanoi ovelasti ja hymyili edelleen Sandralle. Nainen meni aivan hiljaiseksi ja katsoi hämmentyneenä Wyattia. Lopulta hän käänsi katseensa Chrisiin, ja epäluuloisen vihaisena kysyi: \"Tulitko sinä menneisyyteen, koska tiesit minun olevan täällä?\"
Nyt kaikki käänsivät katseensa Chrisiin, myös Wyatt. Hän katseli hymyillen veljeään, jonka naama oli valahtanut aivan vitivalkoiseksi. \"E-en minä se-sen takia tu-tullut.. Tulin Wyattin takia. Ha-halusin estää veljeni kääntymisen pa-pahaksi. E-en tiennyt, että sinä olit syy hänen niin sanottuun pa-pahuuteen\", Chris änkytti laskien sen jälkeen katseensa Sandrasta lautaselleen. \'Kuinka tyhmältä kuulostankaan\', hän lisäsi ajatuksissaan.
Sandra käänsi nyt katseensa takaisin Wyattiin. Hän tiesi Chrisin puhuvan totta, ja tiesi nyt myös Wyattin yrittävän vain kääntää hänen huomionsa johonkin toiseen kuin itseensä. Sandra tiesi myös sen, että Wyatt oli tullut hakemaan häntä takaisin tulevaisuuteen, mihin he kaikki kolme kuuluivat. Sandra tiesi senkin, että Wyatt ei halunnut luopua hänestä, olihan tämä etsinyt naista 7 vuotta, eikä ollut luopunut rakkaudesta, saati etsimisestä. Hän tiesi, ettei Wyatt halunnut veljensä saavan häntä.
Ja tämä kaikki sai hänet todella vihaiseksi ja sen näkivät kaikki hänen silmistään ja kasvoiltaan. \"Tiedän, Chrisin puhuvan totta.. Ei hän tiennyt minusta, tänne tullessaan. Ja sitä paitsi, äitisi ja tätisi poistivat meille molemmille tekemät loitsut!\", hän huudahti vihaisena. Hän käänsi nopeasti katseensa Chrisiin, mutta hänen ilmeensä muuttui lempeämmäksi. \"Kerro hänelle\", Sandra sanoi hymyillen Chrisille, mutta hänen silmänsä loistivat vielä vihasta, joka tosin oli Wyattille osoitettua. Chris nosti nopeasti katseensa tajutessaan naisen puhuttelevan häntä. \"Kertoa mitä..?\", hän kuiskasi ymmällään ja katsoi Sandran vihaisiin silmiin. \'Ei hän minulle vihainen ole, vaan Wyattille, aivan varmasti..\', hän ajatteli itsekseen. \"No loitsusta, hölmö\", Sandra sanoi lempeästi ja hymyili rohkaisevasti. Chris tajusi lopulta mitä nainen oli tarkoittanut ja tiesi, nyt myös sen, että viha, joka tämän silmistä näkyi, oli todellakin osoitettu Wyattille.
Hän vilkaisi Wyattia. Tämän typerä virne oli kadonnut ja hän katsoi Sandraa hölmistyneenä. \'Siitäs sait\', Chris iloitsi mielessään ja reipastui heti, unohtaen sen, ettei Leo ollut vieläkään huomioinut tai edes katsonut häntä. \"Kyllä minä muistan äidin tehneen minulle muistiloitsun. Ja hän itse asiassa keksikin sen, että hän on voinut tulevaisuudessa sellaisen minulle tehdä. Ja.. no, he poistivat sen\", Chris sanoi, puhuen kuin pikkupoika, joka ylpeänä esittelee jotain minkä äiti on ostanut tai tehnyt.
\"Siinäs kuulit!\" Sandra jatkoi, kääntäen katseensa jälleen Wyattiin, sekä yhtä vihaisena kuin ennen kuin oli puhutellut Chrisiä. \"Olet uskomaton ihminen!!\", hän jatkoi ja katsoi hölmistynyttä ja hiljaista miestä, tuli leiskuen silmissään. Piper laski nopeasti kätensä naisen olkapäille. Hän pelkäsi, että nuori nainen jälleen muuttuisi demoniksi, kuten tämän isä oli sanonut, kun he olivat tavanneet demonin Sandran lapsuudenkodissa. Sandra katsoi Piperia, ja tajusi mitä Lumottu ajoi takaa.
\"En minä enää kauhun demoniksi muutu. Lupaan sen. Osaan jo jonkin verran käsitellä tunteitani.. No jos nyt satun hiukan kiehumaan yli, niin olkaa valmiina ja hankkiutukaa minusta eroon, kauhun demoni ei paljoa armoa anna, edes Lumotuille ja näiden jälkikasvulle tai edes miehille!\" Sandra tokaisi lämpimästi hymyillen ja käänsi katseensa taas Wyattiin, jättäen Piperin ja muut katsomaan itseään hölmistyneenä.
\"Etkö sinä edes tajua, että minulla on muutenkin hiukan vaikeaa, kun rakastan teitä molempia!!\" Sandra huudahti yhtä vihaisena kuin aikaisemminkin. \"Anna anteeksi, mutta minä etsin sinua 7 vuotta, ja minulla oli hirveä ikävä, ja kun isäsi tuli takaisin ja kertoi löytäneensä sinut, mutta että sinun täytyi vielä jäädä tänne selvittämään tunteitasi ja tutkimaan itseäsi, en enää neljän päivän jälkeen yksinkertaisesti pystynyt odottamaan\", Wyatt sanoi lopulta surullisesti ja katsoi onnettomana Sandraa. Sandra katsoi tätä edelleen vihaisesti, mutta laski nopeasti katseensa ja jatkoi ruokailuaan. Nainen ei sanonut enää sanaakaan.
Kun muut tajusivat, että Sandra oli lopettanut keskustelun, hekin jatkoivat hiljaisina ruokailuaan. Ainoa, joka edelleen tuijotti pöllämystyneenä ja hämmentyneenä Sandraa oli Wyatt. Chris vilkaisi nopeasti veljeään ja sen jälkeen Sandraa. \'Hah, siitäs sait. Minä sentään olen yrittänyt antaa hänelle tilaa, mutta sinä tulet tänne, ja kuvittelet, että hän lankeaa syliisi ja lähtee heti kanssasi takaisin\', hän ajatteli ja hymy nousi vääjäämättä hänen kasvoilleen. \'Mutta taisitkin olla väärässä\', hän lisäsi ajatuksissaan, laskien katseensa takaisin lautaselleen.
*~*
Myöhemmin
Ruokailun jälkeen hiljainen Sandra lukittautui huoneeseensa, eikä koko loppu päivänä poistunut sieltä. Hän oli niin vihainen Wyattille, joka oletti, että hänen oli aivan helppoa tehdä päätös miesten välillä. Se ei kuitenkaan ollut totuus, totuus oli, että hän rakasti molempia, eikä halunnut loukata kumpaakaan. Piper, Phoebe ja Paige korjasivat ruokailun jälkeen astiat pöydältä. Leo oli lähtenyt, sanonut, että Vanhimmat kutsuivat, ja se tuntui olevan jotain todella tärkeää. Piper ei kuitenkaan uskonut, hän tunsi miehensä paremmin kuin hyvin, ja tiesi, että tämä aivan varmasti meni Golden Gate –sillalle, ja ajatteli päänsä puhki hänen lipsauttamaansa asiaa. Piper oli jo kertonut sisarilleen möläyttäneensä miehelleen Chrisin olevan heidän poikansa.
\"No ihmettelinkin, että miksei hän tervehtinyt Chrisiä, kun tuli ruokapöytään.. Chris huomasi sen myös, koska oli aika pettynyt\", Paige sanoi Piperin hiljennyttyä. \"Hän taitaa olla vihainen. Jos kerran hän näytti käyvän käsiksi sinuun?\" Phoebe lisäsi huolestuneena. \"Juu-u. Olisittepa nähneet Wyattin.\" Piper sanoi hymyillen.
\"No kuulostaa siltä, että hän on todella ihana, ja suojelee sinua kaikelta mahdolliselta, jopa isältään\", Phoebe vastasi hymyillen ja vilkaisi sisartaan samalla, kun laittoi astioita tiskikoneeseen. \"Saisinpa minäkin samanlaisen lapsen.. Tosin ilman sydänsuruja\", Paige hihkaisi ja nolostui heti sanottuaan viimeisen lauseen. \"Hän oli todella ihana, ja Leokin tuntui rauhoittuvan heti, kun Wyatt oli sanonut hänelle \"Äitiin et koske!\".. Hän oli niin suloinen, aivan kuin pieni poika sanoessaan sen, tai itse asiassa huudahtaessa\", Piper sanoi hymyillen.
Paige ja Phoebe naurahtivat nyökätessään. \"Ja huomasitteko kuinka komeaksi pieni poikani on kasvanut?\" Piper lisäsi ja purskahti nauruun, tuntui niin hassulta kuvitella hänen pientä poikaa aikuisena, joka vielä oli tälläkin hetkellä heidän olohuoneessaan, pienemmän version nukkuessa yläkerrassa omituisen pitkään.
*~*
Leo katseli alas sillalta, josta autot näyttivät pieniltä muurahaisilta, ja ihmiset vieläkin pienemmiltä. Autoja vilisi satoja edestakaisin. \"Kuinka he voivat ottaa tämän niin rauhallisesti, kuin mitään suurta ei olisi tapahtunut, vaikka Chris on valehdellut meille kaikille!\", hän huudahti, miettien ääneen. \"Piper, vaimoni, jonka pitäisi olla järkevin Lumotuista, tuntuu ottavan asian liiankin rauhallisesti\", hän lisäsi ja istahti synkän näköisenä sillan reunalle.
*~*
Wyatt istui hiljaisena olohuoneen sohvalla ja katsoi ilmeettömänä eteensä. Hän oli luullut kaiken olevan helppoa, mutta hän oli totisesti erehtynyt, ja myönsi sen myös, mutt ainoastaan itselleen. Chris välkkyi huoneestaan suoraan Wyattin eteen. \"Ajattelit siis tulla hakemaan hänet väkisin pois, vaikka olit kuullut hänen isältään, että hän on rakastunut minuun. Ja, että hän tarvitsee aikaa, jotta tietää mitä haluaa\", hän tokaisi heti ivallisesti, mutta hiukan epävarmasti, kun Wyatt oli tajunnut jonkun välkkyneen, ja tajutessaan tulijan olevan Chris, oli kohottanut katseensa kyllästyneenä häneen. \"Nyt olet luultavasti pilannut sekä omasi että minun mahdollisuuteni!\", hän lisäsi vihaisesti, ennen kuin Wyatt ehti vastata edellisen kommenttiin. Chris oli harjoitellut tätä tilannetta ja kommenttejaan huoneessaan ainakin 15 minuuttia ruokailun jälkeen, ennen kuin oli uskaltanut tulla oikeasti esittämään ne veljelleen.
\"Ole sinä hiljaa!\", Wyatt huudahti nousten uhkaavasti sohvalta ylös. \"Sinä et tajua mistään mitään, menet rakastumaan toisten tyttöystäviin ja yrität peitellä kaiken salakavalasti muistiloitsulla!\", hän jatkoi ja tönäisi veljeään. Chris horjahti taaksepäin, muttei kaatunut. \"Ensinnäkään tuo ei ole totta! Ja toiseksi, sinä tulit tänne ja sotkit kaiken, minä sentään annoin hänelle tilaa!!\", Chris huusi naama punaisena takaisin.
Lumotut tulivat olohuoneeseen huudon kuullessaan. \"Nyt pojat rauhoitutte, tai kutsun isänne erottamaan teidät!\", Piper huudahti vihaisesti ja katsoi poikiaan.
Molemmat nuoret miehet kääntyivät ympäri ja katsoivat vihaista äitiään. \"Anteeksi..\" molemmat sanoivat yhteen ääneen ja istahtivat samalle sohvalle, kuitenkin mahdollisimman kauas toisistaan. \"En tajua, miksi teidän täytyy riidellä tällaisena aikana. Varsinkin, kun Sandra aivan varmasti kuuli huutonne\", Piper sanoi ja katsoi edelleen heitä vihaisena, kädet lanteilla. Phoebe ja Paige katsoivat hänen selkänsä takaa sisarenpoikiaan. He eivät näyttäneet sen iloisemmilta kuin Piperkaan.
\"Ettekö te tajua, että Sandralla on aivan tarpeeksi vaikeaa, miettiessään mitä tekisi, jottei loukkaisi kumpaakaan teistä! Hän rakastaa molempia, muttei tahdo loukata, ja ajattelee jopa, että mieluummin loukkaa teitä molempia, ottamatta kumpaakaan kuin, että ottaisi toisen teistä!\", hän jatkoi hyvin vihaisesti, mutta melkein kuiskaten, kun kumpikaan hänen pojistaan ei vastannut. Hän ei halunnut, että Sandra kuulee. Mutta se oli myöhäistä, nainen oli kuullut miesten huudon yläkertaan huoneeseensa ja oli nyt portailla, mutta hän oli niiden yläpäässä ja kukaan ei siksi nähnyt häntä.
\"Koettakaa tajuta, että hänkin on ihminen, eikä ansaitse tällaista kohtelua. Ensinnäkin Chris, yksikään suustasi päässeistä lauseista, ei ole auttanut häntä päätöksen tekemisessä. Ja Wyatt, vaikka sinun olikin ikävä häntä, ymmärrän kyllä sen, mutta et olisi saanut tulla tänne. Et tällä tavalla, ja teidän ei pitäisi riidellä, Sandra ei voi sille mitään, että hänen äitinsä on siepannut hänet ja tehnyt hänelle muistiloitsun, eikä hän voi mitään sille, että rakastui veljeesi.. Tunteethan olivat olleet jo olemassa, ainakin niiden alku\", Piper sanoi hiljaa ja surullisen vihaisesti. \"Ja Chris, Sandra ei myöskään voi sille mitään, että rakastui Wyattiin, koska sinä et huomannut, tai huomioinut häntä. Nekään tunteet eivät katoa, ja hän muisti ne vasta, kun purimme muistiloitsun\", hän jatkoi, osoittaen viimeisen lauseen lopussa itseään ja sisariaan.
Sandra laskeutui hiljaa portaat alas, kyyneleet valuen tulvana silmistään. Hän käveli olohuoneeseen, ja pysähtyi sohvan taakse, ja vasta nyt Lumotut huomasivat hänet ja katsoivat tätä järkyttyneinä. Kun Chris ja Wyatt huomasivat heidän tuijotuksensa, he katsoivat taakseen, ja huomasivat kyyneleisen Sandran. He järkyttyivät myös, yhtä paljon kuin Lumotut, ja kaikki tietenkin tajusivat, että Sandra oli kuullut luultavasti kaiken mitä Chris ja Wyatt olivat huutaneet toisilleen, sekä kaiken minkä Piper oli sanonut. Kukaan ei sanonut hetkeen mitään, kaikki tuijottivat Sandraa, ja tämä katsoi ensin Piperia, surullisesti hymyillen, kyyneleiden valuessa samalla hänen silmistään, sen jälkeen hän katsoi, silmät tulistuneina, mutta edelleen kyyneleitä valuen, Chrisiä ja Wyattia.
\"Kiitos, Piper kauniista sanoistasi\", hän sanoi itkuisella äänellä, muttei nostanut katsettaan Piperiin, vaan piti sen miehissä, jotka istuivat sanattomina ja järkyttyneinä sohvalla. \"Ja te kaksi.. Niin vaikeaa kuin tämä minulle on, en valitse kumpaakaan teistä\" hän jatkoi, osoittaen sanansa tietenkin Chrisille ja Wyattille ja katosi siinä silmän räpäyksessä näkyvistä. Hän oli häilynyt pois, eikä kukaan heistä edes aavistanut minne.
Piper äännähti ikävästi, ja alkoi itkeä. Nuoret miehet kääntyivät katsomaan äitiään. \"Katsokaa nyt mitä saitte aikaan! Juuri kun aloin pitämään hänestä\", hän sanoi ja katsoi vihaisesti poikiaan. \"Toivottavasti olette tyytyväisiä\", hän jatkoi ja lähti yläkertaan. \"Hän ei luultavasti ikinä tule takaisin\", hän lisäsi vielä, pysähtyen portaiden juurella, kääntymättä kuitenkaan ympäri. Hän seisoi siinä vähän aikaa, tukien itseään kaiteeseen. Lopulta hän jatkoi matkaa yläkertaan ja omaan huoneeseensa.
Phoebe ja Paige ainoastaan mulkaisivat Chrisiä ja Wyattia ja Paige tarttui nopeasti sisarensa kädestä ja välkkyi yläkertaan Piperin luo. Chris ja Wyatt jäivät hölmistyneinä ja surullisina istumaan sohvalle. Olivatko he todellakin menettäneet Sandran lopullisesti, molemmat?
*~*
Leo katseli edelleen sillalta kuinka autot huristivat edestakaisin alhaalla. Hän käänsi katseensa kohti merta. Yhtäkkiä hän kuuli kutsun, se oli surullinen, mutta vaativa kutsu, ja hän tajusi, että oli pakko mennä. Hänellä ei ollut aavistustakaan kuinka kauan oli ollut sillalla. Hän ei jaksanut nousta seisomaan, joten välkkyi suoraan istualtaan pois sillalta.
\"Kutsuit\", Leo sanoi kohdatessaan itkuisen Piperin. Hän hämmästyi, sitä että Phoebe ja Paigekin olivat hänen luonaan. Mihin häntä enää tarvittaisiin. \"Voitte mennä\", Piper sanoi hiljaa sisarilleen, nieleskellen itkuaan. \"Oletko varma?\", sisaret kysyivät häneltä ja katsoivat tarkasti. \"Olen, menkää vain, pärjään Leon kanssa\", Piper vastasi, nousten ylös sängyltä ja syöksyi nopeasti Leon syleilyyn. Leo piti kiinni hänestä hämillään. \"Olen Jasonin luona, jos tulee jotain\", Phoebe sanoi hiljaa ja nousi ylös. \"Paige, voitko..\", hän jatkoi katsoen pikkusiskoaan, joka myös nousi sängyltä. \"Minä olen sitten Richardin luona..\" hän sanoi Piperille ja kääntyi katsomaan Phoebeä. \"Tietenkin, hotellille?\" Paige sanoi tarttuen sisartaan kädestä. Phoebe nyökkäsi ja he katosivat sinisen välkkeen ja kauniin helinän saattelemina.
\"Onko sinulla ja Michaelilla.. tullut ero?\" Leo kysyi ihmeissään ja irrotti vaimonsa itsestään, ottaen tätä kuitenkin olkapäistä kiinni ja katsoi tämän kyyneleisiin silmiin. \"Ei.. Tai siis on, jo aikoja sitten.. Mutta en minä sitä\", Piper sanoi ja niiskautti. \"Sandra on poissa\", hän lisäsi ja itku alkoi uudestaan.
*~*
Sandra katsoi ympärilleen, hän oli häilynyt jonnekin luolaan. Hän tiesi olevansa alamaailmassa, sinne hän oli halunnutkin. Mutta ei tiennyt miksi, ja niinpä hän tuli katumapäälle ja katosi uudestaan, mutta joku oli ehtinyt nähdä hänet.
*~*
\"Arvoisa Lähde\", sanoi demoni, joka oli nähnyt Sandran, kumartaen edessään valtaistuimella istuvalle Lähteelle. \"Näin juuri Bezamar –demonin. Tai itse asiassa sen tyttären, joka taitaa olla tulevaisuudesta\", hän lisäsi, kun oli saanut Lähteen kuuntelemaan itseään. \"Dimor, mitä sinä oikein selität? Mistä tiedät, että se oli Bezamarin tytär? Tai että tyttö on tulevaisuudesta?\" Lähde sanoi katsoen kyllästyneenä Dimoriksi kutsumaansa demonia. Lähteen oikea nimi oli Manuuk, turmion demoni, ja hänet oli hiljaisuudessa valittu uudeksi Lähteeksi parin ehdokkaan joukosta, Belthazorin jälkeen. Hän tiesi, että edes Lumotut eivät tienneet, että alamaailmalla oli uusi Lähde. \"Tiedäthän hajuaistini, se on todella, todella hyvä. Ja jokaisella demonilla, noidalla ja viattomalla on ominainen haju\", Dimor, joka oli pelkkä muuntautuja demoni, sanoi ylpeästi, välittämättä Manuukin katseesta. \"Ja..\", Manuuk sanoi katsoen vihaisesti, kun alemman luokan demoni ei voinut edes puhua suoraan, vaan sen piti leikkiä erittäin älykästä. Manuuk ei pitänyt siitä, kuinka ylpeältä Dimor kuulosti ja näytti. Ja jos Dimor jatkaisi vielä selittämistä, hän lähettäisi demonin Manalaan.
\"No hajuaistini ei petä, se oli Bezamarin tytär, se haisi aivan samalle kuin isänsäkin, sitä paitsi, kauhu paistoi tytöstä, kuin aurinko lämmittää kesäisin\", Dimor sanoi pelokkaasti, huomattuaan Manuukin katsovan vihaisesti. \"Ja koska Bezamarilla ei vielä ole tytärtä, hänen on pakko olla tulevaisuudesta\", se lisäsi nopeasti, ja juuri sopivasti, kun Manuuk oli heilauttamassa kättään, jotta käristäisi hänet liekeissä.
\"Hmm.. Hajuaistisi ei tosiaan ole pettänyt, ainakaan tähän mennessä\", Manuuk sanoi hymyillen ilkeästi. \"Ja olet todellakin oikeassa, ettei Bezamarilla ole lasta.. Vaikkei kukaan olekaan pitkään aikaan sitä tavannut, tuntuu viihtyvän piileskellen\", hän lisäsi ja laski kätensä. \"Kiitos, Dimor. Voit poistua nyt, jos tarvitsen sinua, saat kutsun\", hän sanoi ja Dimor häilyi pois.
\"Bezamar, nuori Bezamar. Mitä kaikkea saisinkaan aikaan hänen avullaan. Kukaan ei enää ikinä kapinoisi minua vastaan, ja voittaisin Lumotut vaikka silmät kiinni\", Manuuk ajatteli ääneen ja alkoi nauraa.
*~*
\"Voih, mitä minun pitäisi tehdä\", Sandra ajatteli ja katseli kyyneleisin silmin puistossa leikkiviä iloisia lapsia. Hän oli istunut puiston penkillä jo 10 minuuttia, hän oli häilynyt puiston lähellä olevan talon taakse alamaailmasta, koska ei ollut keksinyt mitään muutakaan paikkaa, jonne mennä. Hän oli todella vihainen Wyattille ja Chrisille, hänellä oli ollut tarpeeksi vaikeaa tehdä päätöstä, ilman heidän huutoaan ja riitelyään. Mutta nyt hän ei ollut varma, oliko tehnyt oikeaa päätöstä, hän ei tiennyt miten voisi elää ilman Chrisiä, tai ilman Wyattia, ja nyt hänellä ei ollut kumpaakaan. \"Näin on kaikille parempi\", hän kuitenkin sanoi itselleen, sulkien silmänsä ja kuunteli kesän ääniä.
\"Hei, ei sinulla olisi tulta?\", joku kysyi ja astui suoraan auringon eteen, ja Sandra avasi silmänsä. Joku nuori tyttö, jolla oli pitkät mustat hiukset, niittivyö, lävistyksiä ja oli pukeutunut mustiin. Tytöllä oli kädessään tupakka, ja ilmeisesti tämä ei omistanut mitään tulenteko välineitä. \"Ei, ei minulla ole, kun en poltakaan\", Sandra vastasi hymyillen epävarmasti. Hän tunsi sääliä tyttöä kohtaan. \"No ei voi mitään. Onko sulla muuten kaikki okei?\", tyttö vastasi ja katsoi Sandraa tarkasti. \"Ai kuinka niin?\", Sandra esitti vastakysymyksen ja oli ihmeissään. \"No kun, näytät ihan siltä kuin olisit itkenyt.. Sitä vaan\", tyttö sanoi ja istahti Sandran viereen. \"Ai..\", Sandra tokaisi ja pyyhki kasvojaan puseronsa hihaan. \"No, minulla on kaikki niin hyvin, kuin voi olla\", hän lisäsi, kuivattuaan kyyneleensä. \"Okei. Jotain mieshuolia?\" tyttö kysyi kääntäen päänsä ja katseli nyt, kuinka vanhat rouvat vähän matkan päässä katselivat inhoten häntä. \"Niinkin voisi sanoa..\", Sandra sanoi ja huokaisi.
*~*
Leo katsoi vaimoaan, joka itki. Hän oli sanaton, eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt, tai sanonut. Lopulta hän otti Piperin takaisin halaukseen ja puristi tätä lujasti. \'Voi, kuinka olenkaan kaivannut juuri tätä läheisyyttä..\', hän ajatteli itsekseen. Mies sulki silmänsä ja halasi tiukasti vaimoaan. \"Kuinka niin Sandra on poissa?\", hän kysyi lopulta, koska Piper ei lopettanut itkemistä. Nainen irrottautui miehestä, istuutui sängylle ja nosti lopulta katseensa. Leo huomasi hänen silmiensä olevan kyyneleiset ja punaiset. Mies käveli Piperin luokse ja istuutui tämän viereen, ja Piper seurasi koko ajan katseellaan häntä. \"Hän aivan varmasti kuuli Wyattin ja Chrisin riitelyn..\" hän aloitti niiskuttaen ja pyyhki silmiään, joista kuitenkin valui koko ajan kyyneleitä.
\"Ja hän kuuli, mitä minä selitin pojille\", hän lisäsi ja purskahti uudelleen itkuun. Leo halasi uudestaan häntä. \"Riitelivätkö he Sandrasta?\", Leo kysyi hämmentyneenä ja ihmetteli, minkä takia heidän on pitänyt mennä pilaamaan suhteensa Sandraan. Hän huomasi ajattelevansa, että heidän tosiaan täytyi molempien olla hänen lapsiaan. \"Nii-in\", Piper sanoi itkuisesti ja irrottautui taas Leosta. \"Ja Sandra suuttui, ja ilmoitti tehneensä päätöksen. Hän sanoi, ettei valitse kumpaakaan ja häilyi pois..\", hän jatkoi ja Leosta vaikutti, että nainen syytti tapahtuneesta itseään. \"Hei\", Leo aloitti ja otti Piperin leuasta kiinni, pakottaen tämän katsomaan itseään. \"Wyattin ja Chrisin riitely ei ollut sinun vikasi, eikä se, että Sandra kuuli kaiken. Sekään ei ole vikasi, että Sandra päätti olla valitsematta kumpaakaan ja vain katosi\", mies jatkoi hymyillen. \"Minä tiedän sen.. Tiesin, ettei hän halua loukata kumpaakaan, ja että hän mieluummin on yksin, kuin ottaa jommankumman pojista, loukaten sillä tavalla toista\", Piper sanoi tuhahtaen, ajatellen ettei Leo ikinä tajua mitään. \"Mutta en olisi halunnut, että hän lähtee.. Ja siinä mielentilassa! Etkö tajua, että hänen demoni puolensa voi tulla esiin?! Tajuatko, että hänestä voi tulla demoni, vaikka olemme kaikki, hänen isänsä mukaan lukien, yrittäneet estää sen!?\" Piper huudahti lopulta, hetken hiljaisuuden jälkeen.
\"Aah.. Senkö takia sinä itket?\", Leo vastasi, ja kosketti vaimonsa olkapäätä. \"Tietenkin, tyhmä! Minä pidän hänestä, ja en halua hänestä demonia.. Hän on minulle kuin tytär, jota minulla ei ole\", Piper tiuskaisi Leolle ja pudisti Leon irti itsestään.
*~*
Wyatt ja Chris jäivät istumaan hölmöinä paikoilleen, kun heidän äitinsä oli \"rynnännyt\" yläkertaan ja hetkeä myöhemmin heidän tätinsä olivat vihaisesti mulkoillen välkkyneet tämän perässä. \"Tämä on sinun syytäsi.. Jos et olisi aloittanut riitelyä, Sandra ei olisi kuullut sitä ja häilynyt pois\", Wyatt sanoi hiljaa, ja vilkaisi veljeään. \"Minun?!\" Chris huudahti hiljaisesti ja katsoi tulistuneena takaisin. \"Sinä itse tulit tänne, kuvitellen, että Sandra todella lankeaa polvilleen eteesi ja rukoilee sinua viemään hänet takaisin\", hän lisäsi. \"Mutta se on aivan sama mitä sinä ajattelet. Minä en riitele sinun kanssasi enää\", Chris sanoi vielä nopeasti ennen kuin Wyatt ehti sanoa mitään. \"En minä..\", Wyatt aloitti, mutta ei ehtinyt sanoa enempää, koska huomasi, että hänen veljensä välkkyi pois. \"Äh, senkin kirottu kaksinaamainen pelkuri\", Wyatt tuhahti ja yritti paikantaa veljeään. Hän ei kuitenkaan pystynyt. \"Tietenkin hän yrittää estää minua..\" hän mutisi. \"Ihme, että hän on edes jotain oppinut tekemään\", hän lisäsi ajatellen ääneen. Hän yritti tällä kertaa paikantaa Sandraa, ja kuin ihmeen kautta, hän pystyi aistimaan naisen. Wyatt ilostui ja välkkyi pois Kartanolta.
*~*
\"Kuule, tiedän, ettemme tunne toisiamme, mutta jos tarvitset kuuntelijaa, kuuntelen mielelläni\", sanoi mustiin pukeutunut tyttö. \"Nimeni on muuten Diana.\" tyttö sanoi ja ojensi kätensä Sandralle. \"Minä olen Sandra\", hän sanoi ja puristi tytön kättä. Sandra tunsi omituista energiaa puristaessaan tytön kättä, mutta ajatteli sen olevan vain hänen mielikuvituksensa tuotetta, joten hän sivuutti koko asian.
\"Hauska tutustua, Sandra\", Diana tokaisi hymyillen ja sanottuaan sen, irrotti kätensä nopeasti Sandran kädestä. \"Kiva, kun maailmasta löytyy vielä ihmisiä, jotka välittävät muista ja jaksavat kuunnella tuntemattomia..\", Sandra sanoi hymyillen. \"Äh, useimmat ihmiset ovat niin ennakkoluuloisia ja omaan napaansa tuijottajia, etteivät välitä muista, mutta minä en kuulu niihin, ulkonäöstäni huolimatta\", Diana sanoi huomatessaan Sandran tutkailevan katseen. \"No, haluatko puhua huolistasi?\" tyttö lisäsi hetken kuluttua ja katsoi Sandraa kysyvästi. \"Äh, rakastan vain kahta miestä, ja molemmat rakastavat minua.. Meillä oli kolmiodraama, todella ihana sellainen.. Miehet ovat vielä veljeksiä, ja koko heidän perheensä seurasi kolmiodraamaamme.. Minun piti sitten päättää, kumman otan..\", Sandra yritti selittää hiukan kierrellen, jottei paljastaisi keitä tarkoitti. Ja sitä että nämä olivat noitia. Hän ei tuntenut tyttöä, mutta se ei tarkoittanut, etteikö tämä voisi olla jokin demoni tai muu, ja olisi hänen vikansa, jos Lumotut, Leo sekä Wyatt ja Chris kuolevat. Ja sitä hän ei antaisi itselleen anteeksi. \"Mutta sitten tapahtui jotain ja lähdit, päättäen ettet valitse kumpaakaan miehistä?\", Diana kysyi ja katsoi Sandraa.
Sandra vilkaisi tyttöä. \"Niin.. Juuri niin\", hän sanoi surullisesti ja käänsi päänsä, katsoen leikkiviä lapsia vähän matkan päässä. \'En ikinä tule saamaan lapsia\', hän ajatteli katsellessaan lasten leikkimistä. Hän tiesi, ettei olisi ikinä kenenkään kanssa, eikä rakastuisi kehenkään, hän ei antaisi itsensä rakastua kehenkään. Hän ei pystyisi edes ajattelemaan muita miehiä, kun rakasti jo niin paljon, ehkä liikaakin, Wyattia ja Chrisiä. \"Jaa nyt istun tässä typerällä tuolilla, miettien teinkö kuitenkin väärän ratkaisun\", Sandra lisäsi kääntämättä katsettaan lapsista. \"Uskon, että tuohon.. niin sanottuun ongelmaasi ei ole oikeaa ratkaisua\", Diana sanoi ja hymyili, vaikkei Sandra vieläkään katsonut häntä. \"Mutta luulenpa, että tiedät jo ratkaisusi olevan kaikille paras..\", hän lisäsi kääntyen katsomaan myös lapsia. \'Yäk, inhottavaa\', tyttö ajatteli ja laski katseensa mieluummin maahan.
\"Voi ei, unohdin, että he voivat seurata minua..\", Sandra sanoi yhtäkkiä kauhistuneen, tarkoittaen heillä Wyattia ja Chrisiä, ja nousi samalla ylös penkiltä. Diana katsoi häntä ihmeissään, yrittäen keksiä jotain, jolla saisi estettyä Sandraa lähtemästä. \"No, eivät kai he ihan tässä lähellä asu?\", hän sanoi ja katsoi kysyvästi Sandraa. \"No, tavallaan.. Sitä on vaikea selittää, minun täytyy mennä..\", Sandra sanoi ja lähti kävelemään poispäin puistosta. Diana pamautti kätensä penkkiin, nousi ylös ja lähti juoksemaan Sandran perään. \"Hei, voit tulla meille, jos haluat\", hän aloitti, saavutettuaan Sandran, ja kirosi samassa valitsemiaan sanoja. \"Ei, en voi, he löytäisivät minut..\", Sandra vastasi ja kiirehti askeleitaan. \"No.. Minä tiedän erään paikan, jonne voisimme mennä. Sinne meitä ei voida seurata\", Diana sanoi ja hymyili ilkeästi, katsoen Sandraa, mutta kun Sandra kääntyi katsomaan häntä, hänen hymynsä muuttui viattomaksi. \"Oletko noita?\", Sandra kuiskasi varuillaan ja katsoi tarkasti tyttöä edessään. \"Niinkin voisi sanoa\", Diana vastasi ja tarttui Sandraa kädestä. He häilyivät ison puun juurella pois, eikä kukaan nähnyt heidän katoamistaan.
*~*
Chris katseli ympärilleen puistossa. Olen aivan varma, että aistin hänet täällä\", hän mutisi ääneen ja katseli ympärilleen, löytämättä Sandraa. Mutta jonkun muun hän löysi. Nimittäin veljensä. Hän juoksi tämän luokse ja kopautti olalle. \"Aah, vaikken sinua aistinutkaan, arvasin löytäväni sinut täältä, koska myös minä aistin Sandran täällä\", Wyatt sanoi ivallisesti, käännyttyään ympäri ja huomattuaan Chrisin.
\"Äh, unohda jo koko juttu. Tajuan vihdoinkin, mitä aiheutimme Sandralle. Ja hei, emme löydä Sandraa, jos vain riitelemme koko ajan, yhteistyöllä voisimme löytää hänet.\" Chris puuskahti kyllästyneenä. Hän oli kyllästynyt heidän riitelyynsä, hän oli kyllästynyt Wyattin ylimielisyyteen ja kaikkeen. \"Sitä paitsi, Sandra ei kuitenkaan ota sinua\" hän lisäsi ja katsoi veljeään hymyillen. \"kuten ei myöskään minua..\" hän jatkoi vielä ja hänen hymynsä muuttui surulliseksi.
Wyatt katsoi veljeään ihmeissään. \'Mitä ihmettä hän höpisee\', mies ajatteli ja liikahti askeleen taaemmas. Hän mietti hetken Chrisin sanoja, ja tajusi lopulta tämän olevan aivan oikeassa. \'Kuinka idiootti olenkaan ollut\', hän lisäsi ajatuksissaan. \"Olet oikeassa. Riitelymme on turhaa. No, rakkaus teettää meistä sokeita, ja riitelymme todellakin oli inhottavaa, näen nyt, että Sandra ei kestänyt sitä. Luulenpa hänen toivovan, että olisimme taas ystäviä keskenämme\", Wyatt sanoi ja halasi yhtäkkiä veljeään. Chris vastasi hämmentyneenä halaukseen, ei hän odottanut, että Wyatt olisi näin nopeasti suostunut aselepoon.
\"Mistä aloittaisimme?\", Chris kysyi, Wyattin irrottauduttua hänestä. \"Täällä hän oli, kun aistin hänet, mutta nyt häntä ei näy missään\", Wyatt vastasi ja katseli hämmentyneenä ympärilleen. Chris oli pettynyt, kun katsoi ympärilleen taas, eikä nähnyt Sandraa missään. Lopulta hän katsoi taas veljeään, joka myös kääntyi katsomaan häntä. \"Ehkä voisimme yrittää uudestaan aistia hänet, voihan olla, että hän tajusi, että voimme löytää hänet, ja lähti karkuun\", Wyatt tokaisi lopulta, ja nähdessään pettyneen ilmeen veljensä kasvoilla, hän laski kätensä 10 senttimetriä lyhemmän veljensä olalle. \"Hei, kyllä me löydämme hänet, ennen kuin hänelle tapahtuu mitään, ennen kuin hän..\", Wyatt sanoi, mutta lopetti lauseensa kesken, koska ei pystynyt sitä jatkamaan.
\"Ennen kuin hän muuttuu taas demoniksi..\", Chris lopetti surullisena Wyattin lauseen ja laski samalla katseensa maahan. Wyatt halasi veljeään uudestaan, ja
irrottauduttuaan, yritti jälleen aistia Sandraa. Mutta tällä kertaa hän ei kyennyt siihen. Sandra ei ollut maan päällä. \"Chris, en pysty aistimaan häntä\", Wyatt sanoi ja irvisti kuin tuskasta. Chris nosti katseensa maasta ja katsoi hätääntyneenä veljeään. Lopulta Chris sulki silmänsä ja keskitti kaiken energiansa Sandran aistimiseen, mutta ei hänkään kyennyt aistimaan naista.
\"Ei..\", Chris voihkaisi ja avasi silmänsä. \"Ainoa paikka, josta emme kykene aistimaan muita, on Alamaailma\", Chris lisäsi ja katsoi surullisin ja kauhistunein silmin veljeään. Wyatt ei kyennyt puhumaan, hän vain katsoi veljeään, yhtä kauhistuneena, ja irvisti edelleen, kuin olisi ollut tuskissaan.
*~*
Monta tunti aikaisemmin
\"Dimor!\", Manuuk huudahti kärsimättömästi, jo toisen kerran. Mutta muuntautuja demonia ei näkynyt missään. \"DIMOR!!\", se huusi uudestaan ja vannoi, että jos demoni ei nyt tulisi, hän lähettäisi tämän Manalaan, mahdollisimman tuskaisesti. Yhtäkkiä hengästynyt Dimor juoksi Lähteen saliin ja pysähtyi hänen valtaistuimensa luokse. Dimor kumarsi syvään, ja pyysi mumisten anteeksi myöhästymistään. \"No, parempi kai se on myöhään, kuin ei milloinkaan..\", Manuuk sanoi ivallisesti, ja heilautti kättään. \"Ei..\", Dimor huudahti, mutta huomasikin, ettei ollutkaan liekeissä. Lähde oli vain pelleillyt hänen kanssaan.
Manuuk nauroi julmasti Dimorin kauhistuneelle ilmeelle, mutta vakavoitui hetken kuluttua. \"Minulla on sinulle tehtävä.\", hän aloitti katsoen Dimoria vakavasti, mutta ilkeästi. Dimor ei uskaltanut puhua, koska tiesi nykyisen Lähteen olevan kiukkuinen pienimmistäkin virheistä. Demoni tuijotti Lähdettä vaivautuneena. Hän ei tiennyt miten suhtautua siihen, että Lähde halusi käyttää häntä asioidensa hoitamiseen.
\"Sinun pitää päästä Bezamarin lähelle, siis sen nuoremman, naispuolisen Bezamarin.. Tuo hänet tänne, ja yritämme sitten taivutella hänet puolellemme. Voisimme vihdoin päästä eroon Lumotuista ja heidän jälkeläisistään, hänen avullaan saavutan kaiken, ja kukaan demonikaan ei uskaltaisi kapinoida minua vastaan!\", Manuuk huudahti viimeisen lauseen, ja nauroi ilkeästi suunnitelmalleen. Dimor katsoi Lähdettä, kuin ei olisi tajunnut kuinka hän voisi edes lähestyä nuorta naispuolista puolidemonia. \"Idiootti, etkös sinä ole muuntautuja demoni?!\", Manuuk kysyi ja pyöräytti silmiään. \'Kuinka aina saan idiootteja lähimmiksi alamaisiksi..? Itsehän ne valitsen, toivottavasti Dimor onnistuu, ettei minun tarvitse lähettää häntä oikeasti Manalaan.\', Manuuk ajatteli itsekseen katsoessaan alaluokan demonin hidasta sytytystä.
\"Luulin, että olet muuntautuja demoni.. Jos oikeasti olet sellainen, keksit ulkonäön, jolla voit pettää nuorta Bezamariamme!\", Manuuk lisäsi kyllästyneenä, ja katsoi tarkemmin Dimoria. Miettien oliko tämä jo tajunnut vai ei. \"Haluat minun..\", Dimor aloitti innoissaan tajuten lopulta jotain, mutta lopetti kesken nähdessään Lähteen vain nyökkäävän. \"Mene, ja tulet takaisin vasta, kun Bezamar on kanssasi, ja tulee mukaasi\", Manuuk vastasi lopulta, ja kun Dimor ei meinannut lähteä, heilutteli kättään uhkaavasti. Dimor tajusi vihjeen, ja häilyi matkoihinsa.
*~*
\"Miksei hän itse koskaan tee mitään\", Dimor mutisi, samalla kun katseli piilostaan ihmisiä. Hän yritti etsiä sellaisen näköistä ihmistä, johon nuori Bezamar voisi luottaa. Lopulta hän näki tytön, jolla oli mustat nahkavaatteet ja maihinnoususaappaat, lävistyksiä ties missä, ja mustat meikit kasvoillaan. Tämä oli juuri sytyttämässä tupakkaa. Dimor hymyili ja onnitteli itseään. \'Tuo olisi paras asu\', hän ajatteli ja sulki silmänsä, muuntautuen samannäköiseksi kuin aikaisemmin näkemänsä tyttö. Lopulta hän aukaisi silmänsä ja katsoi lopputulosta, se oli parempi kuin hän oli ajatellut, mustat nahkavaatteet, jotka näyttivät kuin uusilta, mustat isot maihinnoususaappaat, sormien kynsissä mustat lakat, ja lävistyksiä. Hän vilkaisi vielä kasvojaan lähellään olevan ikkunan sirpaleesta, ja näki mustat meikit, ja omia komeita – ainakin omasta mielestään – piirteitään, jotka eivät onneksi olleet hävinneet. Dimor hymyili itsekseen ja kääntyi kannoillaan. Hän suunnisti hajun perusteella Bezamarin luokse, joka lopulta löytyi puistosta.
*~*
\"Missä me oikein olemme?\", Sandra sanoi yllättyneenä ja katseli ympärilleen. Hän huomasi ajattelevansa, että näytti kuin he olisivat tulleet Alamaailmaan. \"Arvoisa Lähde, toin Bezamarin\", Dianaksi naamioitunut Dimor sanoi, muuttuen takaisin omaksi itsekseen ja naurahti pelokkaasti, koska ei nähnyt missään Lähdettä. Yhtäkkiä Manuuk käveli varjoista ja katseli innokkaasti Sandraa. \"Kaunis kuin mikä, toivottavasti kauniimpi demoni muodossaan. Voit mennä, Dimor\", se sanoi ja katsoi julmasti Dimoria.
Dimor juoksi nopeasti palatsista pois, ja meni juoruamaan demonien kauppatorille kaikille, jotka vain halusivat kuulla, kuinka hän oli tuonut nuoren naispuolisen Bezamarin Lähteelle, ja että se auttaisi heitä kaikkia säilymään elossa, ja sen avulla päästäisiin eroon varsinkin Lumotuista ja heidän jälkeläisistään.
Sandra tuijotti yllättyneenä ja ihmeissään Diana –nimiseksi tytöksi luulemaansa demonia. Yhtäkkiä hän tunsi kuinka viha kuohahti hänen sisuksissaan. Häntä oli huijattu, ja pahemman kerran. \'Kuinka voin olla näin tyhmä\', hän ajatteli ja katsoi Lähdettä. Manuuk hymyili onnensa kukkuloilla, huomattuaan – tarkkasilmäinen kun oli – vihan häiveen Sandran silmissä. \"Mitä sinä haluat minusta?!\" Sandra huudahti lopulta, kääntäen katseensa pois. Hän ei pitänyt Lähteen tavasta katsoa häntä. Hänestä tuntui, että se himosi häntä, vaikka oli ennen Dimorin lähtöä sanonut tämän toivottavasti olevan kauniimpi demoni muodossaan. Sandra yritti häilyä pois, muttei kyennyt.
\"Luuletko, etten ole varautunut kaikkeen, etten ole suojannut palatsiani, jotta et voi häilyä täältä. Tai muutenkaan poistua\", Manuuk sanoi huomattuaan, että Sandra yritti häilyä. \"Ja se, mitä haluan sinusta, on yksinkertaista. Haluan ryhtyä yhteistyöhön kanssasi. Isäsi, kun on kadoksissa, eikä suostu yhteistyöhön kanssani\", se jatkoi omahyväisesti ja katsoi koko ajan kiinteästi Sandraa.
\"Hah, äitini yritti jo kerran yhteistyöhön kanssani, tai siis demoni puoleni kanssa, jonka kanssa sinäkin aivan varmasti haluat tätä yhteistyötäsi..\", Sandra sylkäisi sanat suustaan, kuin olisi niellyt myrkkyä. Jonka hän olisikin mieluummin tehnyt, kuin ruvennut Lähteen käskyläiseksi. \"Sitä paitsi, demoni puoleni on kauhun demoni, ei se suostu kenen tahansa kumppaniksi. Se pärjää ihan hyvin yksikseen, siitä voisi tulla uusi Lähde, sinun paikallesi\", Sandra jatkoi vihaisesti ja mulkoili Lähdettä. \"Katso vaikka isääni\", hän lisäsi huudahtaen.
Manuuk vain hymyili. \"Minä olen turmion demoni. En ehkä pärjää sinun demoni puolesi kanssa, mutta minulla onkin salainen ase. Minä tiedän\", se aloitti ja kääntyi kannoillaan, mennen istumaan valtaistuimelleen. \"kuinka kauhun demoni tuhotaan\", se lopetti istuuduttuaan. Se ojensi kätensä ja osoitti vieressään olevaa tuolia. Sandra ei jaksanut seistä, joten hän käveli varuillaan Lähteen luokse ja istuutui tuolille. \"Sinä bluffaat\", Sandra sanoi lopulta ja kääntyi katsomaan Lähdettä, vihaisena ja turhautuneena.
\"Niinhän sinä luulet, mutta jos tuntisit minut, kuten muut demonit - sekä ylemmän että alemman luokan – tietäisit, etten koskaan bluffaa, tai valehtele. Ainakaan omilleni\", Manuuk sanoi ja hymyili ilkeästi ja katsoi takaisin. \"Tiedän tuskasta, jota kannat sisälläsi\", se sanoi, kun Sandra ei vastannut sille mitään, tuijotti vain vihaisesti. \"Sinä tiedät, sinä tunnet sen itsekin, että demoni puolesi tulee esille. Vaikka sitten niinkin, että vihastut Dimorille, tai minulle, minähän Dimorin käskin ansaitsemaan luottamuksesi\", se jatkoi.
Sandra tunsi vihansa kuohahtavan jälleen. Hän tunsi, ettei voisi kauaa pidätellä vihaansa, lopulta se kiehuisi yli ja hän muuttuisi jälleen Bezamariksi, kauhun demoniksi, eikä paluuta ehkä olisi, koska hänen isänsä ei ollut tällä kertaa pelastamassa häntä. \"Älä estele oikean henkilöllisyytesi tulemista. Sinä olet kauhun demoni, halusit sitä tai et, tulet aina olemaan.\", Manuuk sanoi ja silitti Sandran kättä. Sandra vetäisi kätensä vihaisena pois. \"Minä olen noita, en demoni. En ole, enkä koskaan tule olemaan!\", Sandra huusi vihaisena, nousten samalla ylös ja hänen silmänsä liekehtivät. Manuuk hymyili vain ilkeästi, ja se tiesi saavuttaneensa sen minkä halusikin. Hänen ei luultavasti tarvitsisi enää sanoa mitään, jotta nainen muuttuisi demoniksi, mutta ajatteli kuitenkin varmistaa muuttumisen. \"Voi kulta pieni. Et voi pettää itseäsi, et voi antaa kenenkään enää pettää itseäsi. Huomaathan, miten sinisilmäinen olit Dianan, anteeksi, Dimorin suhteen. Jos antaisit itsesi olla se, miksi olet syntynyt, kukaan ei enää ikinä pettäisi sinua, etkä joutuisi kärsimään rakkauden tuskasta, niin kuin nyt\", se sanoi ja katseli samalla tarkkaan Sandraa.
Lähde oli ollut aivan oikeassa. Tämä oli selvästi Sandralle viimeinen pisara. Hänen silmänsä liekehtivät punaisina, hän tunsi vihan muuttuvan silmittömäksi raivoksi. \"MINÄ EN OLE DEMONI, EN OLE PAHA! EN TULE KOSKAAN OLEMAAN!\", Sandra huusi niin lujaa ja raivokkaasti kuin pystyi. Yhtäkkiä hän tajusi mitä oli tapahtumassa, muttei pystynyt estämään sitä. Raivo ei laantunut, hän tunsi halua kostaa. Jälleen kerran Sandra ei pystynyt kontrolloimaan raivoaan. Hän vilkaisi käsiään, jotka olivat muuttumassa punaisiksi, vilkaisi nopeasti vaatteitaan, jotka olivat kadonneet ja tilalla olivat mustat nahkavaatteet, korsetti ja minihame – ihan niin kuin hän muisti viime kerrasta – hän ei pystynyt enää edes ajattelemaan, hän oli muuttunut jälleen Sandrasta Bezamariksi.
***************************************
5 LUKU
Kartanolla
\"Ja tulimme siis siihen tulokseen, että Sandran on oltava Alamaailmassa, koska se on ainoa paikka, josta emme kykenisi aistimaan häntä\", Wyatt ja Chris selittivät Kartanossa Lumotuille ja Leolle hädissään. \"Arvasinhan, ettei häneen voi luottaa\", Piper tokaisi ajattelematta, ja sai sekä Chrisiltä että Wyattilta vihaisen mulkaisun. Piper katui heti, että oli aukaissut suuren suunsa, ainakin ajattelematta ensin.
\"Tiedän, ettei hän missään nimessä hakisi apua Alamaailmasta.. Jonkun on täytynyt houkutella hänet mukaansa\", Chris jatkoi katsoen vakavana ja vihaisena äitiään, mutta hänen äänestään kuulsi hienoinen pelko ja hätäännys. \"Ja vaikka hän olisikin mennyt Alamaailmaan, ei hän olisi jäänyt sinne, koska hän ei ole luonteeltaan sellainen\", Wyatt tokaisi uhmakkaasti, ja katsoi myöskin äitiään vihaisesti. Phoebe, Paige ja Leo katsoivat poikia (oikeastaan miehiä, mutta siihen he eivät olleet vielä tottuneet) hämillään, ja olivat visusti hiljaa, etteivät varmasti sanoisi mitään, mikä saisi pojat suuttumaan heillekin. \"Hyvä on, ehkei hän itse ole lähtenyt Alamaailmaan, toivotaan ainakin niin. Mutta mitä te ajattelitte tehdä? Me emme tiedä keitä meillä on vastassa, emme tiedä edes sitä, että onko Sandra oma itsensä vai Bezamar..\", Piper sanoi, äänessään nolostusta. Chrisin ja Wyattin katseet pehmenivät heti, kun he huomasivat äitinsä katuvan sanojaan.
\"Me emme tiedä mitä tehdä, sen takia tulimme tänne kertomaan teille kaiken. Jotta te keksisitte jotain, niin kuin aina\", molemmat sanoivat yhteen ääneen. Piper vilkaisi kuin apua hakien Phoebeen ja Paigeen, sekä lopuksi mieheensä. Kenelläkään heistä ei tuntunut olevan mitään ideaa tai ajatusta Sandran auttamiseksi ja etsimiseksi.
\"Minä menen katsomaan Varjojen kirjasta, jospa sieltä löytyy edes jotain apua tilanteeseemme\", Paige tokaisi hetken hiljaisuuden jälkeen, ja välkkyi ullakolle. Piper katsoi Leoa merkitsevästi, ja Leo nyökkäsi ymmärtäen mitä hänen vaimonsa oli tarkoittanut. \"Menen kysymään Vanhimmilta, jos he vaikka tietäisivät jotain\", hän sanoi, ja välkkyi heti pois.
\"No entäs me muut sitten?\", Wyatt kysyi. \"Mennään ullakolle Paigen avuksi tai seuraksi…\", Phoebe sanoi kääntyen kannoillaan. Muut seurasivat häntä hiljaisina.
*~*
\"Näköjään jokainen tyhmä demoni tai paha noita yrittää päästä yhteistyöhön kanssani\", Bezamariksi muuttunut Sandra sanoi, ja katsoi tutkailevasti edessään olevaa demonia, joka käveli edestakaisin, irrottamatta kuitenkaan katsettaan hänestä. \"Aa, mutta minä en olekaan tyhmä, sitä paitsi, minulla on voima tuhota sinut, Bezamar, joten oletan, että tahdot keskustella kanssani\", Manuuk sanoi hymyillen omahyväisesti, heilautti kättään, jolloin pieni punainen kiven näköinen esine ilmestyi hänen käteensä. Hän piti sitä niin kauan esillä, jotta Bezamar näkisi sen varmasti. Kauhun demonin silmissä häivähti hienoinen pelko, mutta nopeasti hän hillitsi ja kokosi itsensä. \"Ja mitä sinä haluat, arvoisa Lähde?\", se sanoi, katsoen Manuukia kunnioittavasti. \"Rakkaani, haluan sinut valtaistuimelle hallitsemaan kanssani. Sitä ennen meidän tietenkin täytyy hankkiutua eroon Lumotuista, sekä heidän jälkeläisistään. Aivan varmasti, Bezamar, muistat tuskan, jonka yhden Lumotun, Piperin kaksi poikaa, Wyatt ja Chris, ovat aiheuttaneet sinun ihmispuolellesi\", Manuuk sanoi ja sulki samalla punaisen esineen taskuunsa.
\"Haluat minun hallitsevan kanssasi Alamaailmaa? Miksi juuri minut?\", naisdemoni kysyi hämillään, muistaen ja tuntien tuskan jossain syvällä sisimmässään. \"Koska sinä olet voimakkain ja pelottavin demoni, jopa minuakin voimakkaampi ja pelottavampi\", Manuuk vastasi kävellen samalla istuimelleen. Istuutuessaan hän osoitti tuolia vieressään. Bezamar käveli rauhallisesti, istuutuen tuolille ja käänsi katseensa takaisin Lähteeseen. \"En tainnut kuulla nimeäsi?\", naisdemoni kysäisi, vaikka tiesikin jo, että demoni oli uusin Lähde. Tottakai sen tietää, vaikkei sitä sanotakaan, koska Lähde on mahtava, ehkä mahtavin demoni koko maailmassa. Vaikka tämä uskotteli, että kauhun demonit olisivat mahtavimpia. Ehkä se oli totta, ehkä ei.
\"Manuuk, turmion demoni. Asiasta toiseen, rakkaani. Lumotut ja heidän perheensä eivät tule edes huomaamaan mikä heihin iski, jos autat minua\", Manuuk sanoi hymyillen ilkeästi. Bezamar katsoi häntä, tunsi tuskan, jonka Halliwellien nuoret miehet, Piperin pojat, olivat aiheuttaneet ja yhtyi Manuukin ilkeään hymyyn. \"Alan pitää siitä mitä kuulen\", hän sanoi. Yhtäkkiä Manuuk suuteli häntä intohimoisen palavasti, eikä Bezamar hämmennyksensä jälkeen estellyt, vaan yhtyi siihen.
*~*
\"Valitettavasti Leo, emme voi kertoa sinulle mitään. Tiedämme paljonkin tilanteesta, Sandrasta ja siitä missä hän on, ja mitä tulee tapahtumaan, mutta emme valitettavasti voi kertoa sinulle, koska Lumottujen, ja varsinkin Piperin poikien täytyy itse selviytyä tästä. Emmekä voi luottaa sinuun niin paljoa, että voisimme kertoa sinulle, koska kertoisit kaiken vaimollesi ja hänen sisarilleen\", eräs Vanhimmista sanoi, kun Leo oli kutsunut pari Vanhinta kanssaan kokoukseen ja selittänyt tilanteen heille. \'Tietenkin he tietävät.. Kuinkas muutenkaan, mutta en tajua miksi he eivät näin vaarallisessa tilanteessa voi auttaa\', Leo ajatteli turhautuneena ja katsoi naista, joka oli puhunut. \"Mutta mitä tahansa voi tapahtua, pakkohan teidän on kertoa!\", hän huudahti vihaisena. \"Ja sitä paitsi, olen yksi Vanhimmista!\", hän lisäsi kiukuissaan ja katsoi kahta Vanhimpaa, naista ja miestä, vihaisena. \"Leo, sinun on ymmärrettävä, että Lumottujen, sekä Wyattin ja Chrisin on selviydyttävä omin avuin, ei ole meidän asiamme auttaa heitä tässä. Ja jos vaadit saada tietää, et voi palata perheesi luokse, meidän on pakko estää sinun pääsysi\", mies sanoi ja katsoi myötätuntoisesti, samoin kuin nainenkin, Leoa. \"Joten haluatko olla perheesi apuna, vai yksi Vanhimmista?\", he kysyivät yhteen ääneen ja odottivat hetken Leon vastausta. Leo päästi turhautuneen pihauksen ja välkkyi sanaakaan sanomatta takaisin Kartanolle. \"Ehkä olisi parempi, jos Leo ei jatkaisi enää Vanhimpana. Hän laittaa aina perheensä edun Vanhimpien tehtävien edelle\", mies sanoi ja katsoi merkitsevästi naista. \"Niin, mutta annetaan hänelle vielä ainakin yksi mahdollisuus\", nainen sanoi ja he lähtivät yhdessä kävelemään pois huoneesta, johon Leo oli heidät kutsunut.
*~*
\"Miksi olen aina niin tyhmä, ja rupean mahdottomiin tehtäviin\", Paige mumisi innottomana, selaillessaan Varjojen kirjaa. Vielä hän ei ollut löytänyt mitään mikä voisi auttaa heitä. \"No, onnistaako?\", kuului yhtäkkiä ullakon ovelta, ja Paigen nostaessa katseensa, hän huomasi kuinka hänen sisarensa, sekä sisarenpoikansa tulivat ovesta. \"Ei niin yh..\", hän aloitti, mutta keskeytti lauseensa, koska oli juuri tajunnut nähneensä jotain edellisellä aukeamalla. \"Tarkoittaako tuo ettet löytänyt vai löysit juuri?\", Chris huudahti epätoivoisesti, ja juoksi nopeasti Paigen ja kirjan luokse. Wyatt seurasi nopeasti veljeään, ja kiersi Paigen toiselle puolelle. Piper ja Phoebe istuutuivat sohvalle ja odottivat, kertoisivatko toiset heille mitä Paige oli löytänyt, koska eivät halunneet ängetä muiden joukkoon Varjojen kirjan ympärille. \"Bezamar, kauhun demoni\", Paige sai sanottua, ennen kuin Chris ja Wyatt kerkesivät edes lukea sivua. \"Löytyykö sieltä sivu Bezamarista?\", Piper ja Phoebe huudahtivat hämmentyneinä yhteen ääneen.
\"On aina löytynyt. Tässä teidän ajassanne, Bezamar, Sandran isä siis, on 400 vuotta vanha, ja aivan varmasti joku sukulaisistamme on törmännyt siihen joskus, joten tietenkin siitä on täällä\", Wyatt tokaisi ja katsoi hämmentyneenä äitiään ja tätiään. \"Tarkoitatko, että te tiesitte, että täällä on tietoa Bezamarista?\", Paige sanoi nyt turhautuneena, koska olisi halunnut tietää tällaisen asian ensin, ennen kuin oli alkanut selailemaan kirjaa. \"Juuri sitä minä tarkoitan\", Wyatt sanoi nolostuneena, kun tajusi, että olisi voinut mainita siitä aikaisemmin. Hän katsoi veljeään. Chris kohautti olkiaan, ja Wyatt tiesi, että oli ainut, joka oli tiennyt. \"Mitä siellä lukee?\", Piper sanoi vaativasti ja Paige yskäisi, ennen kuin kohdisti silmänsä uudestaan tekstiin.
\"Kauhun demoni, Bezamar, kylvii ympärilleen kauhua. Se, joka joutuu sen uhriksi, näkee eniten pelkäämänsä asiat silmiensä edessä, eikä pysty kauhuissaan liikkumaan. Bezamar on voimakas demoni ja voi käyttää voimiaan toiseenkin demoniin, Bezamar ei mieti kahdesti onko vastustaja hyvä vai paha. Se ei työskentele yhteistyössä muiden demonien kanssa, ellei demoni omista ainoata esinettä, jolla kauhun demonin voi tuhota. Bezamarin voi tuhota pienellä punaisella esineellä, joka muistuttaa muodoltaan kiveä ja väriltään rubiinia, siksi sitä kutsutaankin Rubiinikiveksi. Jos esineen saa haltuunsa ja kohtaa kauhun demonin, kannattaa esine heittää lattialle tai seinään, jolloin se särkyy ja esille tulee ´pölypilvi´, jota hengittäessään Bezamar kuolee\", Paige luki Varjojen kirjasta ja lopuksi jäi tuijottamaan sivua suu auki.
Phoebe ja Piper tuijottivat Paigea ihmeissään. Chris taas kauhistui ja seisoi jäykkänä tätinsä vieressä, ja Wyatt, joka tiesi mitä sivulla luki, painoi surullisena päänsä alas. Ensimmäisenä havahtui ajatuksistaan Chris. \"Siis, tarkoittaako se, että Sandra kuolee?\", hän huudahti järkyttyneenä, ja muut ullakolla olijat säpsähtivät. Paige kohautti olkiaan, mutta Wyatt nosti päänsä ylös ja katsoi surullisin silmin veljeään. Lopulta, kun Chris ja Wyatt olivat noin 7 minuutin ajan tuijottaneet toisiaan, Wyatt nyökkäsi ja Chris valahti polvilleen lattialle. \"Ja sinä tiesit sen koko ajan..\", Chris tokaisi itkien ja katsoi liekehtivin silmin veljeään.
\"Hei, en tahtonut aiheuttaa kenellekään teistä surua tai mitään tästä, sen takia en kertonut.. En halua edes vielä uskoa, että meidän täytyisi edes käyttää mokomaa Rubiinikiveä! Voimme pelastaa Sandran aivan varmasti ilman sitäkin, niin ettei hänen tarvitse menehtyä\", Wyatt parahti ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Hän olisi mieluummin vaikka tappanut itsensä, kuin Sandran. Paige laski kätensä Wyattin olalle, ja Piper nousi sohvalta ja kyykistyi Chrisin vierelle, halaten nuorempaa poikaansa. \'Äh, edelleen tuntuu hassulta. Chris on lapseni, vaikkei häntä oikeasti ole vielä olemassakaan. Ja Wyatt... hassua ajatella häntä 25-vuotiaana, kun oikeasti hän on vasta kolme.. Tämä on niin omituista\', Piper ajatteli samalla, kun halasi ja silitteli Chrisiä. \"Kuule, Chris... Ei ole vielä varmaa, että joutuisimme käyttämään sitä... Rubiinikivikö se oli?\", Piper aloitti ja irrottautui pojastaan. Chris kohotti kyyneleisen katseensa äitiinsä ja nyökkäsi. \"Niin, eli emme siis välttämättä joudu käyttämään sitä Rubiinikiveä Sandraa, tai siis hänen demonipuoltaan vastaan.. Emmekä sitä paitsi edes tiedä, missä mokoma esine on\", Piper jatkoi ja pyyhki poikansa kyyneliä. Chris piristyi hiukan ja nousi avustaen samalla äitinsä myös ylös.
\"Jos Sandra on houkuteltu Alamaailmaan, jonkun demonin täytyy haluta yhteistyöhön Bezamarin kanssa... Ja Bezamarit eivät tee yhteistyötä ikinä kenenkään kanssa. Joten meidän on oletettava, että kuka ikinä houkutteli hänet Alamaailmaan, tuolla demonilla täytyy olla Rubiinikivi hallussaan\", Wyatt sanoi, katsoessaan veljeään ja äitiään. Chris nosti nopeasti ja kauhuissaan katseensa veljeensä, jolloin hänen otteensa Piperista lipesi, ja Piper kaatui selälleen lattialle. \"AUTS!!\", nainen huudahti ja Chris kääntyi katsomaan. \"Voi ei.. Anna anteeksi äiti!\", hän sanoi ja auttoi äitinsä uudestaan pystyyn. Kun Piper seisoi omin avuin - hieroen selkäänsä, johon sattui todella paljon - Chris kääntyi katsomaan veljeään. \"Mutta... mitä...\", hän sopersi. \"Äh, meidän pitää pelastaa Sandra! Hän ei saa kuolla!\", hän lopulta jatkoi huudahtaen. Wyatt katsoi veljeään surullisena. \"Chris, meidän on pakko valmistautua siihen, että saatamme joutua tekemään sen, uhraamaan hänet oman henkemme puolesta.. Muistathan, että hän sanoi meille, että jos hän muuttuisi uudestaan Bezamariksi, meidän täytyy karkottaa hänet, tai muuten hän tappaa meidät\", Wyatt sanoi lopulta.
\"Mutta…\", Chris aloitti, muttei jatkanut, koska tiesi Wyattin puhuvan totta. Olihan hän itsekin kuullut sanat Sandran suusta. Mutta siltikään hän ei ollut valmis tappamaan rakastamaansa naista. Vaikka Wyatt olisikin, hän ei todellakaan ollut. Chris katsahti veljeään vihaisesti, varmana siitä, että tämä varmasti oli valmis tappamaan Sandran, mutta kun hän näki veljensä kyyneleiset kasvot, hän tiesi olevansa väärässä. He rakastivat molemmat Sandraa, eikä kumpikaan ollut valmis tappamaan naista. \"Meidän on tehtävä jotain. Paige, auta minua tekemään rohto, Phoebe sinä teet loitsun, ehkä varmuuden vuoksi kaksikin. Chris, Wyatt, levätkää, jotta teillä on mahdollisimman paljon voimia käytössänne, kun lähdemme etsimään Sandraa\", Piper sanoi lopulta, katseltuaan hetken lapsiaan.
Chris ja Wyatt nyökkäsivät ja laahustivat alakertaan olohuoneen sohville. Phoebe ja Paige katselivat Piperia, kun tämä katsoi poikiensa perään ja odotti, että he olivat päässeet alas ullakolta. \"Phoebe, tee jokin loitsu, joka saisi Bezamarin muuttumaan takaisin Sandraksi. Keksitään myöhemmin loitsu ja rohto, joilla sidomme hänen demonipuolensa pysymään poissa. Sitten kun olet saanut sen valmiiksi, tee vielä toinen loitsu mahdollisia muita demoneja varten\", Piper selitti, kääntyen katsomaan Phoebeä. Phoebe nyökkäsi ja tarttui ullakon pöydällä lojuviin kynään ja paperilehtiöön. \"Paige, sinä autat minua tekemään rohtoja mahdollisia muita demoneja vastaan\", Piper jatkoi ja käveli Varjojen kirjan luokse. Paige seurasi sisarpuoltaan, ja Phoebe istui sohvalle miettimään hyviä loitsuja.
*~*
Chris laahusti mietteissään alakertaan. \'Mitä, jos Sandraa ei olekaan enää?\', hän huomasi ajattelevansa ja hätkähti ajatustaan. \'Äh, tietenkin hän on... Löydämme ja pelastamme hänet, sekä itseltään että muilta demoneilta...\', hän jatkoi ajattelua ja vilkaisi vieressään laahustavaa veljeään. Wyatt näytti todella surulliselta ja henkisesti lyödyltä. \"Kuule, isoveli..\", Chris aloitti ja Wyatt mulkaisi häntä surullisesti, kuin vastatakseen että mitä asiaa tällä oli. \"Tämä on raskasta meille molemmille, eivätkä äiti ja Phoebe-täti tai edes Paige-täti voi ymmärtää mitä me koemme, tai mitä Sandra kokee\", Chris jatkoi, ja toivoi, että hänen veljensä tajuaisi pointin hänen puheissaan.
\"Kuinka he voisivatkaan. No, okei, äiti on rakastunut Valontuojaan ja naimisissa samaisen Valontuojan kanssa, kuten meidän isoäitimmekin oli rakastunut Valontuojaan, jonka lapsi Paige-täti on.. Ja Phoebe oli rakastunut ja naimisissa demonin kanssa, joka tosin oli puoliksi demoni\", Wyatt sanoi lopulta ennen kuin Chris ehti jatkaa. Miehen kasvot muuttuivat joka sanalla ja joka askeleella kärsivämmiksi ja kärsivämmiksi. \"Ihan niin kuin Sandrakin.. Ja Paigen miessuhteista ei voi samaan aikaan puhuakaan\", Chris jatkoi tällä kertaa ja naurahti kuivasti. He lösähtivät molemmat olohuoneeseen kerittyään sohvalle. \"Eikö meidänkin pitäisi tehdä jotain, Wyatt? Äiti ja Paige tekevät rohtoja, Phoebe tekee loitsuja ja meidänkö pitäisi vain istua paikoillamme tekemättä mitään?\", Chris huudahti hetken kuluttua ja hänen veljensä säpsähti. Yleensä Wyatt olisi jo aikoja sitten tehnyt juuri päinvastoin kuin hänen äitinsä oli tahtonut, mutta nyt hän oli totellut äitiään kuin olisi taas ollut 12-vuotias. \"Chris, olet oikeassa. Olemme aikuisia, äiti ei voi määrätä meitä, ei edes menneisyydessä. Eikä hänen pitäisi sitäpaitsi asettaa itseään hengenvaaraan, sinun takiasi\", Wyatt vastasi päättäväisesti ja nousi nopeasti seisomaan sohvalta. \"Mitä sinä tarkoitat?\", Chris kysyi ihmeissään. \"Väitätkö ihan oikeasti minulle, ettet ole huomannut?\", Wyatt sanoi ja kääntyi katsomaan hämmentynyttä veljeään. \'Voi Luoja, ei kai veljeni oikeasti noin tyhmä ole?\', hän ajatteli, mutta jatkoi ääneen: \"Typerys, äiti on raskaana, hän odottaa sinua, tyhmäkin sen huomasi.. Tai no, minä ainakin, hän oikein hehkui. Oletko sinä saanut korjattua heidän välinsä? Vai saiko minun tuloni sen aikaan..\" Chris katsoi veljeään, uskomatta korviaan. \"Äiti odottaa minua? Ja vaikka hän odottaisikin ei se varmastikaan ole kummankaan ansiota, vaan isä ja äiti ovat sopineet keskenään, eikä meidän edelleenkään pitäisi tapella, vaan etsiä Sandra\", Chris sanoi ja Wyattin omahyväinen hymy katosi samantien ja surumielisyys palasi hänen kasvoilleen.
\"Olet oikeassa, välkytään Alamaailmaan etsimään Sandraa\", Wyatt sanoi ja tarttui veljeään kädestä, nosti hänet seisomaan ja välkkyi heidät Alamaailmaan, vaikka he olisivat voineet välkkyä erikseenkin.
*~*
Phoebe katseli kuinka Piper ja Paige tekivät yhdessä rohtoja demoneja varten. Hän laski katseensa lehtiöön, johon ei ollut saanut vielä raapustettua mitään. \'Siis loitsu Sandran muuttamiseksi omaksi itsekseen..\', nainen ajatteli ja kohotti kynän. \'Bezamar-demoni, nyt takaisin Sandraksi muuttuu, jottei mitään kauheaa tapahdu, Kolmen voimalla onnistumme, ja Bezamar onkin nyt Sandra\', Phoebe ajatteli ja kirjoitti sen lehtiöön. \"No, en minä nyt parempaakaan keksi.. Toivottavasti tämä toimii..\", hän mutisi ääneen. \"Sanoitko jotain?\", Piper kysyi kuullessaan Phoeben mumisevan ja nosti katseensa kattilasta Phoebeen. \"En.. Kunhan mumisin itsekseni. Olen kohta valmis, entä te?\", Phoebe vastasi ja sai Paigelta vastauksen: \"Joo, enää pullotus.\"
Phoebe yritti miettiä kahta muuta loitsua, kahta yleistä loitsua demoneja varten. \'Demonit, jotka meitä uhkaavat, ne Kolmen voimalla tuhoamme ja rohto tää pienen säväyksen antaa\', nainen ajatteli hymyillen ja kirjoitti senkin ylös. \"Taidan luottaa näihin kahteen loitsuun, en näin hätä kädessä keksi parempia, mutta uskon meidän voimillamme niiden toimivan\", hän sanoi ääneen sisarilleen kirjoitettuaan loitsun lehtiöön. Sitten hän irroitti sivun, jolle oli loitsut kirjoittanut, pois lehtiöstä, ja taittoi sen puseronsa rintataskuun. Piper ja Paigekin olivat saaneet rohdot pullotettua. \"Mekin olemme valmiita, nyt kiirehditään poikien luokse, ja kerrotaan, että voimme lähteä pelastamaan Sandra\", Piper sanoi iloisesti ja riensi ullakon ovelle, avaten sen ja kiirehtien alakertaan.
Phoebe ja Paige, jotka olivat ottaneet rohtopullot, koska Piperilla oli niin kiire lastensa luokse, juoksivat Piperin perässä. Piper huuteli poikia, ja lopulta, kun he pääsivät alakertaan ja olohuoneeseen, hän huomasi, etteivät Chris ja Wyatt ainakaan siellä olleet. \"Chris, Wyatt, kuuletteko minua?! Oletteko te jossain täällä?!\", hän huusi vielä ja kääntyi katsomaan huolissaan sisariinsa. \"He eivät ole täällä, vaikka nimenomaan, ainakin muistaakseni kielsimme heitä lähtemästä mihinkään!\", hän huudahti sisarilleen hädissään. \"Hei, ehkä he ovat täällä jossain, mutta eivät vain kuulleet sinua\", Paige aloitti, mutta Phoebe tökkäsi häntä käsivarteen, koska he kaikki tiesivät, että Piperin huuteluun herää jopa kuolleet.
\"Älä selitä..\", Piper tuhahti Paigelle. \"Etsikää te yläkerrasta, minä katson täältä alakerrasta ja pihalta\", hän lisäsi, katsoen merkitsevästi molempia sisariaan. Paige ja Phoebe juoksivat yläkertaan ja katsoivat joka paikasta, mutta palasivat \"tyhjin käsin\" puolen tunnin kuluttua alakertaan, jonne Piperkin palasi yhtä lailla \"tyhjin käsin\" katsottuaan alakerran läpi ja ulkoakin. \"Pakko se on tunnustaa\", Piper lopulta sanoi ja lysähti olohuoneen sohvalle. \"he ovat menneet ominpäin etsimään Sandraa\", kaikki kolme Lumottua lausuivat yhteen ääneen, jonka jälkeen Paige ja Phoebekin lysähtivät istumaan sohvalle.
*~*
Wyatt sulki silmänsä (Chris teki samoin) ja ajatteli mielessään Alamaailmaa. Hän tunsi kuinka Kartano katosi ja silmänräpäyksen kuluttua, kun hän aukaisi silmänsä, niin kuin veljensäkin, he näkivät seisovansa jonkinlaisella demonien kauppatorilla, tai sen laidalla. \"Tiedättekö mitä, tiedättehän uuden Lähteen, sen Manuukin, mikä turmion demoni onkaan, hän on liittoutunut naispuolisen kauhun demoni Bezamarin kanssa\", he kuulivat yhtäkkiä lähistöltä ja sanat \"naispuolisen kauhun demonin Bezamarin\" vetivät heidän huomionsa puoleensa. \"Hän puhuu Sandrasta, ihan varmasti\", Chris kuiskasi ja katsoi veljeään hätäisesti. Wyatt nyökkäsi, vaihtoi hätäisen katseen veljensä kanssa, jonka jälkeen katsoi tarkemmin demonijoukkiota ja heilautti kättään, jotta Chris hiljenisi ja he voisivat seurata keskustelua. He huomasivat, että demonin, joka oli puhunut, ympärillä oli ainakin 6 muuta demonia, jotka kuuntelivat sitä joko huvin puutteesta tai sitten niillä ei vain ollut mitään tärkeämpää tekemistä. Mutta ne eivät selvästikään kunnioittaneet puhujaa, osa demoneista nojaili murhaavan näköisinä pylväisiin ja osa taas odotti selvästi, että koska puhuja lopettaa.
\"Wyatt, ehkä voisimme muuntautua demoneiksi?\", Chris kuitenkin kuiskasi ajatuksensa ääneen ja sai veljensä katsomaan itseään kiukkuisesti. Mutta yhtä nopeasti kuin kiukku oli ilmestynyt Wyattin kasvoille, yhtä nopeasti se katosikin. Hän hymyili veljelleen ja taputti tätä olkapäähän. \"Olet oikeassa, se voisi onnistuakin\", mies kuiskasi veljelleen ja nosti toisen kätensä Chrisin pään päälle, toisen omansa. Chris sulki silmänsä ja odotti. \"Kaksi maagista olentoa, jotka demoneilta näyttää haluavat, muut demonit nyt eivät arvaa pettureita joukossaan olevan, uskovat meidän olevan kaltaisiaan\", Wyatt lausui nopeasti silmät suljettuina, keksien sanat samalla, kun sanoi niitä. \"Ei maailman paras loitsu, mutta toivottavasti se toimi\", hän lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen. Chris avasi silmänsä ja hämmentyi niin, että sydän pompahti kurkkuun ja hän säpsähti, kun näki veljensä seisovan omana itsenään hänen edessään. \"Se ei toiminut\", hän kuiskasi kiukkuisena. \"Luulenpa, että se toimi. Minähän halusin demonien luulevan meitä demoneiksi, en halunnut meidän itsemme luulevan meitä demoneiksi\", Wyatt kuiskasi naurahtaen ja toivoen sydämestään, että loitsu oli oikeasti toiminut, koska ei hän tietenkään varma siitä ollut, muttei halunnut tunnustaa sitä veljelleen.
Chris katsoi veljeään ja kurtisti samalla kulmiaan. \'Uskomatonta..\', hän ajatteli. \"Mennään noiden luo niin tiedämme toimiko se, kyllä me 7 alemman tason demonia voitamme kaksinkin\", Wyatt sanoi ja lähti harppomaan kohti demoneja. Chris parahti hiljaa, mutta juoksi veljensä kiinni. \"Tiedättekös, minä toin Lähteelle Bezamarin\", demoni, joka oli aikaisemminkin puhunut, jatkoi ylpeänä. \"Dimor, senkin typerä muuntautujademoni, et sinä ole tärkeä Lähteen suunnitelmissa, hän aivan varmasti hankkiutuu sinusta eroon heti, kun teet pienimmänkin virheen!\", yksi ympärillä olevista demoneista huudahti ja sai muut demonit huudahtelemaan myötämielisiä vastauksia. Wyatt tökkäisi Chrisiä huomaamatta, ja hekin yhtyivät huudahduksiin. \"Mutta silti minä olen se, joka saattoi Lähteen yhteen Bezamarin kanssa. Ja jos niille tulee erimielisyyksiä, Lähteellä on onneksi kivi, joka tuhoaa Bezamarin\", Dimoriksi nimitetty demoni jatkoi edelleen ylpeänä, välittämättä demonien epäkunnioittavasta käytöksestä. Wyatt katseli ympärilleen ja huomasi torin toisessa päässä ison palatsin. \"Lähde varmaan juuri harrastaa jotain intohimoista Bezamarin kanssa tuolla palatsissa\", Dimor sanoi juuri sopivasti silloin ja Wyatt virnisti. \'Miten joku voi olla noin tyhmä?\', hän ajatteli, mutta halusi nopeasti palatsiin, jottei Sandra ainakaan rakastele tai edes suutele tätä uutta Lähdettä, vaikkei nainen kyennyt päättämään hänen ja hänen veljensä välillä. Mieluummin hän hyväksyisi sen, että Sandra on yksin, tai vaikka Chrisinkin kanssa, kuin että tämä olisi Lähteen morsian ja paha.
Demonit huutelivat rumasti Dimorille, joka vain jatkoi ylpeilyään. Wyatt ja Chris hymähtivät, ja Wyatt tarttui veljeään kädestä ja he lähtivät muka kiertelemään huomaamattomasti toria, mutta he suuntasivat kulkunsa koko ajan kohti palatsia. Ja kuin ihmeen kaupalla, he pääsivät palatsiin kenenkään huomaamatta, kysymättä tai estämättä. \"Wyatt, tässä on nyt jotain mätää...\", Chris ajatteli ääneen ja Wyatt nyökkäsi. \"Ajattelin juuri ihan samoin, ole varuillasi, valmiina kaikkeen. Ei ole oikein, että pääsemme kenenkään estämättä tai edes kysymättä Lähteen luokse\", mies vastasi ja taputti veljensä olkaa. Chris nyökkäsi vastaukseksi ja he jatkoivat kulkuaan avoimia ovia kohti. Kun he pääsivät palatsiin sisälle, he huomasivat toiset ovet, jotka olivat auki ja kun he lähestyivät ovia, he huomasivat, että niiden \"takana\" oli valtava valtaistuin sali. He unohtivat kokonaan, että olivat päässeet esteittä palatsiin, kun huomasivat kaksi demonia valtaistuimilla. Toinen oli Sandra, Bezamarina siis, toisen he arvelivat olevan uusi Lähde, turmion demoni Manuuk. Kun miehet ovat päässeet keskelle salia Manuuk huudahti: \"NYT!\", ja kaksi Valonviejää tuli salin varjoista esiin ampuen myrkkynuoliaan kohti Wyattia ja Chrisiä. Wyatt väisti kaikki nuolet välkkymällä, ja välkytti sen jälkeen salin seinältä kaksi miekkaa, jotka oli huomannut jo tullessaan, Valonviejiin, jotka kuolivat, haihtuen mustana savuna ilmaan.
\"Ouh..\", yhtäkkiä kuului tuskainen ääni hänen takaansa ja kääntyessään Wyatt huomasi kuinka hänen veljensä makasi lattialla, yksi Valonviejien myrkkynuoli sojottaen rinnassaan, juuri sydämen kohdalla. Bezamar on seurannut kaikkea sivusta, puuttumatta, mutta nyt hän tunsi itsensä todella vihaiseksi. \"Sinä petit minut! Lupasit, että minä saan kostaa heille, heidän aiheuttaman tuskan!\", hän huudahti ja syöksyi kohti Manuukia, joka hymyili omahyväisesti. \"Et sinä voi mitään..\", se sanoi, mutta Bezamar sieppasi kiven (jolla Bezamar tuhotaan) Manuukin taskusta ja demoni jäi tuijottamaan Bezamaria suu auki. \"Sinä saat kärsiä!\", se sanoi ja tuijotti vihaisin, liekehtivin silmin Manuukia, joka tuijotti kauhuissaan takaisin. Bezamar kohotti vapaan kätensä ja keräsi paljon energiaa, jonka se ammensi kaikesta tuskasta ja vihasta, jota se tunsi sisällään, muodostaen suurimman tulipallon ikinä, se oli halkaisijaltaan jo yli metrin, kun Bezamar huomasi Manuukin yrittävän karkuun ja se heitti suuren tullipallon kohti Manuukia, jolloin demoni räjähti silmänräpäyksessä, karmean rääkäisyn saattelemana. Bezamar katsoi Wyattia ja Chrisiä, ja tunsi katumusta kaikesta.
*~*
\"Miten me löydämme Wyattin ja Chrisin?\", Piper sanoi hädissään ja nousi sohvalta. Phoebe nosti katseensa ja sanoi: \"Ehkä loitsulla?\" Piper pyöräytti silmiään. \"No, niin kai sitten, ei kai tässä muukaan auta..\", hän sanoi lopulta. Phoebe ja Paigekin nousivat sohvalta, ja Phoebe tarttui molempia sisariaan käsistä. \"Vanhimman Lumotun tulevaisuuden pojat kadoksissa, heidät me löytää tahdomme, tää loitsu meidät vie luoksensa\", Phoebe lausui ja he katosivat valopallojen saattelemina.
*~*
\"Mistä sinä keksit tuollaisia älyttömiä loitsuja?!\", Piper kivahti, kun hänen jalat olivat taas turvallisesti maassa. \"No, tänään ja muutenkin tässä lähiaikoina on pitänyt keksiä niin monta loitsua, ettei oikein aivot meinaa kunnolla toimia, mutta ole onnellinen, että ainakin loitsut toimivat!\", Phoebe kivahti takaisin, ja Paige hyppäsi heidän väliinsä. \"Pelastusreissu, muistatteko!\", hän sanoi ja Lumotut huomasivat juuri parahiksi kuinka Bezamar karkotti Manuukin (jonka nimeä Lumotut tosin eivät tienneet).
Bezamar tunsi niin paljon tuskaa, että hän kohotti kätensä, vaikka oli menettänyt paljon energiaa tuhotessaan Manuukin, ja kehitti tulipalloa kädessään, heittäen pienen tulipallon, koska on niin heikkona, mutta Lumotut huomasivat asian, ja Piper pysäytti sekä tulipallon että Bezamarin.
*~*
\"Wyatt\", Chris sanoi hiljaa, eikä kukaan muu kuin hänen veljensä kuullut sitä. Wyatt riensi veljensä luokse ja kyykistyi hänen viereensä. \"Et sinä kuole, me pelastamme sinut, usko pois\", Wyatt sanoi, yrittäen samalla irroittaa nuolta voimillaan, koska koskea hän ei siihen voinut, muuten hän olisi samassa jamassa Chrisin kanssa. Nuoli ei kuitenkaan lähtenyt, aivan kuin sillä olisi ollut oma tahto. Ehkä se olikin loitsittu. \"Hei, tiedän, että olen mennyttä, et sinä eikä kukaan muukaan voi pelastaa minua..\", Chris sanoi, laskien kätensä veljensä käsien päälle. Wyattin silmiin kertyi kyyneleitä, ei hän veljeään halunnut menettää, vaikka he välillä riitelivät ja tappelivatkin. \"Kerrothan Sandralle, että rakastan häntä, enemmän kuin ketään muuta olen koskaan rakastanut. Vanno, että lupaat kertoa!\", Chris jatkoi hiljaa ja katsoi kyynelsilmin veljeään. Wyatt nyökkäsi ja kohotti veljensä käsivarsilleen. \"Ja haluan, että sinä pidät huolta Sandrasta, sinun kanssasi hänen pitäisi olla, jos jonkun kanssa.. Te kuulutte yhteen, tiedän sen, siksi tämä kaikki onkin ollut niin vaikeaa minullekin, kun minun ja Sandran muistiloitsut poistettiin. Vanno, että lupaat kaiken tämän minulle\", Chris jatkoi ja yskäisi tuskissaan kerran. \"Minä lupaan. Mutta sinä selviät, rakas veljeni, ja sinä voit olla sitten Sandran kanssa, enkä minä olisi teidän onnenne tiellä\", Wyatt sanoi yhtä hiljaa ja kyyneleet virtasivat tulvana hänen silmistään. Mutta Chris pudisti päätään.
*~*
\"Loitsu, lausutaan loitsu!\", Piper huudahti sisarilleen ja Phoebe otti Bezamar/Sandraa varten kirjoittamansa loitsun, kohottaen sen heidän eteensä. \"Bezamar-demoni, nyt takaisin Sandraksi muuttuu, jottei mitään kauheaa tapahdu, Kolmen voimalla onnistumme, ja Bezamar onkin nyt Sandra\", he lausuvat yhdessä kolme kertaa ja kolmannen jälkeen Piper vapautti Bezamarin, jonka jälkeen hän vapautti myös tulipallon ja Paige ohjasi sen seinään. Aluksi näytti siltä, ettei loitsu toiminutkaan, mutta Lumotut olivat jo tottuneet siihen, että loitsut eivät näyttäneet toimivan, varsinkin Sandraan tutustuttuaan. Ja kohta he huomasivatkin muutoksia. \'Eikä, en kai oikeasti meinannut tappaa Wyattia..\', Sandra ajatteli katsoessaan ihonvärinsä muuttuvan takaisin normaaliksi, ja vaatteiden muuttuvan takaisin kukkaiseksi kesämekoksi.
\"Äiti..\", Chris sanoo, ja Wyatt nosti katseensa, huomaten, ettei hänen äitinsä ollut kuullut. Hän huomasi myös Sandran olevan oma itsensä, ja kaikkien Lumottujen olevan ehjinä. \"Äiti, tule äkkiä tänne!\", Wyatt huudahti hiukan itkuisesti ja sai Piperin säpsähtämään. Piper juoksi poikiensa luokse, ja huomasi vasta nyt Chrisin, joka makasi Valonviejän nuoli rinnassaan Wyattin sylissä, ja suru valtasi hänet ja kyyneleitä ryöppysi hänen silmistään, hän tunsi jopa sydämessään piston. Phoebe, Paige ja Sandra juoksivat Piperin perässä. Kun hekin huomasivat tämän järkyttävän näyn, Phoeben ja Paigen kurkkuun nousi pala ja kyyneleet nousivat silmiin. Sandra taas lysähti maahan ja itki käsiinsä. Piper kyykistyi Wyattin vierelle ja otti Chrisin hänen sylistään omille käsivarsilleen. \"Äiti, rakastan sinua...\", Chris sai sanottua ja sai kauhean yskän puuskan, jota seurasi ruumiin kouristelukohtaus. Ja hetken kuluttua ruumis lopetti kouristelun. \"Chris\", Piper sai sanottua itkunsa lomasta, muttei saanut vastausta. Chris oli poissa. Nyt ruumiista kohosi valopalloja, jotka kiemurtelivat heidän yläpuolellaan, ja kohosivat Lähteen palatsin katosta läpi ylöspäin. Mutta Chrisin ruumis jäi Piperin käsivarsille. \"Ai, noin käy sellaisille, jotka ovat puoliksi Valontuojia ja puoliksi noitia..\", Paige lohkaisi hiljaa, kyyneleiden virratessa edelleen hänen silmistään. \"Ole hiljaa!!\", Piper huudahti itkunsa lomasta ja katsoi sisarpuoltaan vihaisesti. Paige katui heti, että oli sanonut mitään. Piper itki ja itki, aivan holtittomasti, itkulle ei tullut loppua, niin kuin ei Sandrankaan itkulle. \"Äiti, välky Phoeben ja Paigen kanssa Kartanolle\", Wyatt sanoi hiljaa, mutta niin, että Piper kuuli, ja nosti veljensä ruumiin äitinsä käsivarsilta omilleen, jonka jälkeen hän käveli Sandran luokse, näyttäen, että tämä nousisi ylös. Kun Sandra oli noussut hitaasti ja itkien ylös, Wyatt tarttui häntä kädestä ja välkkyi Kartanon olohuoneeseen. Sandra tunsi olonsa edelleen heikoksi, koska oli Bezamarina käyttänyt niin paljon voimia Manuukin karkottamiseen, että hänen jalkansa pettivät ja hän kaatui lattialle, yhä itkien.
***********************************
6 LUKU
Wyattin välkyttyä sandran ja Chrisin ruumiin kanssa Kartanolle, Lumotut jäivät vielä Lähteen palatsiin. Kaikki kolme sisarusta itkivät, tosin Piper eniten ja äänekkäästi (olihan hänen poikansa juuri kuollut, hänen käsivarsilleen vielä kaiken muun pahan lisäksi), Phoebe ja Paige kun itkivät äänettömästi. Tuntui kuin Piperin itku vain koko ajan olisi yltynyt, eikä se helpottanut yhtään Phoeben ja Paigen oloa. Lopulta Phoebe ei enää kestänyt, vaan syöksyi sisarensa luokse, joka istui lattialla pidellen päätään käsillään, jalkojen päällä ja tietenkin Piper itki. Phoebe kyykistyi ääneen itkevän naisen viereen ja halasi häntä lohduttavasti. Piper hengähti syvään itkunsa lomassa ja tarrautui sisareensa sydäntä riipaisevan näköisenä. \"Chris...\", Piper sopersi itkuisena Phoeben hiusten seassa, ja hänen itkunsa vain yltyi, eikä hän pystynyt sanomaan mitään muuta. Paige käveli varovaisen näköisenä ja hiljaa, kyykistyi sisarpuoliensa viereen ja sanoi, yrittäen pidättää itkuaan: \"Meidän pitäisi mennä kotiin... ennen kuin tänne tulee demoneja\" Piper ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota, mutta otti hänetkin pian halaukseen, jatkaen kuitenkin itkemistä. Hetken päästä Piperin ote kuitenkin irtosi hänestä ja Paige vilkaisi Phoebeä, joka käänsi kyyneleisen katseensa häneen, nyökäten surullisen hymyn kera. Paige pidätteli edelleen itkuaan ja kosketti molempia siskojaan ja välkkyi heidät Kartanolle, mutta ei olohuoneeseen, vaan Piperin makuuhuoneeseen, jottei Piperin tarvitsisi nähdä Chrisin ruumista, joka vain olisi järkyttänyt naista entisestään.
*~*
Wyatt irroitti otteensa Sandrasta välkyttyään Kartanon olohuoneeseen. Sen jälkeen mies laski veljensä velton ruumiin sohvalle ja peitteli sen sohvan selkämyksellä olleella huovalla. Sandra seisoi selkä Wyattia kohti ja nikotteli, kunnes keräsi rohkeutensa ja kääntyi ympäri, mutta kun hän näki Chrisin kasvot, joita Wyatt ei ollut kerinnyt vielä peittää huovalla, nainen purskahti uudelleen itkuun ja syöksähti Chrisin luokse, tyrkäten Wyattin pois edestään. \"Chris... Voi hyvä Luoja, miksi Chris?!\", Sandra ajatteli ääneen ja itku ei ainakaan siitä loppunut. \"Miksi hänen täytyi kuolla?\", hän lisäsi ja katsoi ylös, kuin olisi puhunut Jumalalle. \"Chris, et voi olla kuollut, sinun täytyy olla vielä elossa...\", Sandra sopersi ja pyyhki kyyneliä silmistään. Sitten hän tarttui Chrisin rinnassa törröttävään Valonviejän myrkkynuoleen - jota kukaan ei vielä ollut poistanut - ja repäisi sen lujasti, mutta hellästi irti, heittäen nuolen kauas heistä. Sandra laski korvansa Chrisin suun yläpuolelle, muttei kuullut eikä tuntenut mitään. Kyyneleet valuivat naisen silmistä ja hän lysähti Chrisin päälle. Lopulta Wyatt ei enää kestänyt katsella murtunutta ja kärsivää naista, ja otti Sandraa olkapäistä hellästi kiinni, siirtäen kuitenkin kädet naisen vyötärölle ja nosti naisen hellästi, mutta varmasti pystyyn. Sandran itku yltyi jälleen ja todella äänekkääksi, joten Wyatt halasi häntä ja nainen vastasi halaukseen.
\"Tiedäthän, ettei Chrisin kuolema ollut sinun vikasi?\", Wyatt kysyi, irrottautuen naisesta ja kohottaen tämän kasvoja, katsoen häntä silmiin. Sandra sulki silmänsä ja parahti: \"Jos minua ei olisi, sinä et olisi tullut tänne menneisyyteen... Jos minä en olisi suutuspäissäni lähtenyt täältä, en olisi joutunut Alamaailmaan, ettekä te olisi tulleet pelastamaan minua, eikä Chris olisi kuollut!\" Wyatt katsoi hölmistyneenä Sandraa. \"Se ei ollut kenenkään vika, paitsi tuhoamasi Lähteen ja niiden Valonviejien, jotka minä tuhosin, se oli niiden vika\", mies sanoi tarttuen naista olkapäistä. Sandra ei vastannut mitään, mutta avasi silmänsä ja katsoi Wyattia kyyneleisin silmin, nyt enää nyyhkyttäen. \"Sandra, Chris rakasti sinua, veljeni rakasti sinua enemmän kuin ketään muuta\", Wyatt sanoi hiljaa ja Sandra säpsähti. \"Ai, enemmän kuin Biancaa?\", nainen kysyi, uskomatta että se voisi olla totta. \"Enemmän kuin Biancaa\", Wyatt vastasi, kyynelten virratessa jälleen hänen silmistään. Sandra ei voinut uskoa sitä, ja sen näki myös naisen kasvoilta. \"Kuulitko tuon?\", hän kysyi yhtäkkiä ja Wyatt katsoi ihmeissään häntä. \"Minkä?\", mies kysyi. \'Sandra\' \"Tuon\", Sandra sanoi, mutta näki Wyattin kasvoilta jo vastauksen. \"En minä mitään kuule\", Wyatt vastasi ja nosti toista kulmaansa ihmeissään. \'Sandra, minä rakastan sinua\', Sandra kuuli jälleen saman äänen ja pelko hiipi hänen mieleensä. \"Chris...\", hänen huuliltaan pääsi ja hän tunsi kuin Chris halaisi häntä takaa. \'Niin, minä se olen... Halusin sinun tietävän, etten halua sinun jäävän suremaan minua, sinun täytyy jatkaa elämääsi ja sinun on parempi Wyattin kanssa. En halua, että jäät yksin surusi kanssa, kun minun perheeni suree myös ja he voivat olla tukenasi ja toisinpäin. Varsinkin Wyatt. Ja sitä paitsi, sinä ja Wyatt kuulutte yhteen ja haluan, että jatkatte elämää yhdessä. Olisi ihanaa, jos menisitte naimisiin ja saisitte paljon lapsia\', Chrisin ääni kuului kuiskauksena Sandran vasemman korvan juuressa, ja nainen tunsi suudelman vasemmalla poskellaan. \'Nyt minun on kuitenkin jatkettava eteenpäin, mutta minä odotan sinua... minä todellakin rakastan sinua, Sandra\', Chrisin ääni kuului nyt toisen korvan juurella, ja nainen tunsi toisen suudelman oikella poskellaan. Sitten hän ei enää tuntenut Chrisin läsnäoloa. Wyatt katsoi hölmistyneenä häntä, ja Sandra huomasi sen vasta nyt. \"Unohda... Selitän ehkä joskus\", hän sanoi hymyillen surullisesti. Nainen ei enää itkenyt, ei edes nyyhkyttänyt, mutta kyyneleet valuivat hänen kirkkaan sinisistä silmistä
\"Tiedätkö, lupasin veljelleni myös, että huolehdin sinusta... Hän halusi...\", Wyatt sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, mutta Sandra keskeytti hänet sanomalla: \"että valitsisin sinut\" Wyatt katsoi häntä nostaen toista kulmaansa, kuin kysyen \"Mistä tiesit?\". \"Kunhan arvasin. Niin Chrisin tapaista sanoa ja toimia noin\", Sandra naurahti surullisesti. \"Mitä sinä aiot nyt tehdä, Sandra?\", Wyatt kysyi yllättäen ja Sandra nosti katseensa miehen silmiin. \"Minä rakastan Chrisiä, mutta hän on poissa. Tosin rakastan myös sinua, ja tiedän kyllä mitä Chris tahtoo... Mutta kyse onkin minun tahdostani. Chris rakastui Biancaan aikoinaan, eikä huomannut minua ja tunteitani... Mutta sinä, sinä olit aina vierelläni, aina tukemassa ja lohduttamassa\", Sandra vastasi ja hymyili, silmät kiiltäen kyynelistä. \"En usko, että pystyn enää koskaan rakastumaan kehenkään toiseen... Enkä usko, että tulen yksin pärjäämään kaiken tapahtuneen ja kaiken surun kanssa. Minä tarvitsen sinua... Minä rakastan sinua, Wyatt, ja jos vain tahdot, tulisin mielelläni kanssasi kotiin\", hän lisäsi hiljaa ja odotti, että mies hänen edessään vastaisi jotain. Sandra ei todellakaan tiennyt, oliko tämä oikea ratkaisu, mutta ehkä aika näyttäisi sen. Ja se oli totta, ettei hän yksin varmasti selviäisi kaiken tapahtuneen ja varsinkaan surun yli.
Wyatt katsoi Sandraa, kuin ei olisi uskonut korviaan. Nainen käänsi katseensa pettyneenä ja hänen katseensa osui Chrisin ruumiiseen. Hän käveli ruumiin luo, suuteli Chrisiä otsalle ja laittoi huovan sen päälle, peittäen Chrisin ruumiin kokonaan. \"Se tosiaan on Chrisin tahto... Mutta meidän tulee ajatella itseämme. Ja minä todella rakastan sinua. En ole muita naisia ajatellut, saati huomioinut. Ja minä haluan sinut, mutta vain, jos sinä haluat minut ja noudatat omaa tahtoasi\", Wyatt tokaisi lopulta ja Sandra kääntyi varovasti katsomaan häntä, huomaten että mies todella tarkoitti, mitä sanoi. Wyatt hymyili surullisesti, kyyneleet silmissä ja hän ojensi lopulta kätensä. Sandra mietti hetken mitä tekisi, mutta käveli sitten miehen syleilyyn. \"Et tiedäkään, kuinka olen kaivannut sinua näiden seitsemän vuoden aikana...\", Wyatt mutisi hänen hiuksiinsa ja halasi naista lujemmin.
\"Tuntuu todella pahalta, että olemme onnellisia, vaikka Chris on kuollut\", Sandra tokaisi ja Wyatt irrottautui hänestä. \"Tiedän. Minusta tuntuu ihan samalta\", mies sanoi. Sandra vilkaisi huovan peittämää Chrisin ruumista. \"Minusta tuntuu, että meidän pitäisi palata takaisin tulevaisuuteen\", Sandra sanoi lopulta, katsoen Wyattia silmiin. \"Olet oikeassa, olemme jo varmasti kaikki kolme muuttaneet ja sotkeneet tulevaisuutta tarpeeksi paljon, eikä meillä ole enää täällä mitään tehtävää\", Wyatt vastasi vaihtaen painoa jalalta toiselle. \"Niinpä, ja Chriskin täytyisi haudata...\", Sandra totesi hiljaa. \"Minä vien Chrisin ullakolle ja valmistelen lähtöä\", Wyatt sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. \"Missä muuten äitisi ja tätisi ovat?\", Sandra kysyi ennen kuin Wyatt kerkesi ottamaan Chrisin ruumista käsivarsillensa. \"Luulenpa, että he ovat yläkerrassa, äiti olisi luultavasti järkyttynyt vain enemmän, jos olisi joutunut vielä kohtaamaan kuolleen poikansa...\", Wyatt vastasi, vaivautumatta edes aistimaan heitä ja vilkaisi samalla olohuoneen kattoa. \"Hae sinä heidät\", mies lisäsi surullisesti hymyillen, ja käveli Chrisin ruumiin luokse. \"Muuten missä isäsi sitten on?\", Sandra kysyi yhtäkkiä, samaan aikaan, kun Wyatt oli nostamassa Chrisin huovan peittämää ruumista käsivarsilleen. \"Häntä ei olet näkynyt koko tänä aikana...\", Sandra lisäsi ja he kääntyivät yhtä aikaa kohtaamaan toistensa hämmentyneet kasvot. \"Minäkään en ole nähnyt häntä... Tosin Taivaassa aika menee eri tavalla kuin täällä, viimeksi nimittäin, kun näin hänet, hän lähti käymään toisten Vanhimpien puheilla\", Wyatt tajusi, mutta yritti silti keskittyä aistimaan Leoa.
* ~*
\"Leo, ymmärrät kai huolemme?\", Mariah, kunnioitusta herättävä, hallitseva, kaunis ja pitkä afroamerikkalainen Vanhin, kysyi ja katsoi vakavana Leoa. Shia, toinen Vanhin ja yksi Leon opettajista, nyökkäili Mariahin vierellä. Leo tunsi itsensä pettyneeksi, mutta nyökkäsi nopeasti. Hän ei voinut uskoa, että toiset Vanhimmat voisivat alentaa hänet takaisin Valontuojaksi, hän oli kuitenkin hoitanut Vanhimman tehtävänsä erinomaisesti, vaikka hänellä perhe olikin. \"Sinulle on annettu monta mahdollisuutta asettaa Vanhimman tehtäväsi perheesi edelle, mutta kerta toisensa jälkeen asetat perheesi tehtäviesi edelle\", Mariah jatkoi ja Leo katsoi naista uskomatta korviaan. \"Minähän olen suorittanut kaikki tehtäväni erinomaisesti Vanhimpana... Ette te voi alentaa minua takaisin Valontuojaksi!\", Leo kivahti ja katsoi vihaisesti edessään seisovia naista ja miestä. \"Shia, sinä tiedät, että olen suoriutunut kaikista tehtävistä\", hän lisäsi katsoen Vanhinta merkitsevästi. Shia katsoi häntä rauhallisena ja tyynenä. \"Leo... Tiedän, että olet suoriutunut tehtävistäsi, me kaikki tiedämme sen, mutta Vanhimpien täytyy asettaa tehtävänsä ja Vanhimpana oleminen kaiken muun edelle. Sinä laitat aina perheesi kaiken muun edelle, ja olemme yrittäneet ymmärtää sinua ja sivuuttaa tosiasiat\", hän sanoi hymyillen myötätuntoisesti. \"Mutta valitettavasti ymmärryksemme ja kärsivällisyytemme on loppunut\", Mariah jatkoi vakavana ja hymyilemättä. Leo ei saanut sanottua sanaakaan, ja häntä ihmetytti, että jopa Shia oli häntä vastaan, vaikka tämä yleensä näki asioiden ja ihmisten positiiviset puolet ja Leosta tuntui, että kunnioitus, jota hän oli tuntenut opettajaansa kohtaan heikentyi. \"Sinun on aika päättää. Perheesi vai Vanhimpana olo?\", Mariah lisäsi kuulostaen vihaiselta. Leosta tuntui kuin hän olisi saanut iskun kasvoilleen ja availi vain aluksi hölmistynyneenä suutaan. \"Laitatteko te todella minut valitsemaan?\", hän sai lopulta kysyttyä ja katsoi vihaisena ja turhautuneena molempia Vanhimpia. Shia aikoi juuri sanoa jotain, mutta Mariah nosti kätensä, osoittaakseen miehen hiljenemään. \"Kyllä, Leo. Sinun täytyy valita joko perheesi tai meidät Vanhimmat\", Mariah sanoi jyrkästi. Yhtäkkiä Leo tunsi, kuinka suuri surun aalto pyyhkäisi hänen ylitseen. Mariah ja Shia katsoivat toisiaan. \"Mene perheesi luokse, he tarvitsevat sinua. Saat vuorokauden aikaa miettiä, valitsetko meidät vai perheesi\", Mariah tokaisi kääntäen katseensa Shiasta Leoon. \'Taas he tietävät jotain, mitä minä en\', Leo ajatteli ja välkkyi Lumottujen Kartanolle Piperin makuuhuoneeseen, jossa oli aistinut vaimonsa olevan.
*~*
Piper itki äänekkäästi lattialla istuen ja hänen sisarensa istuivat hänen molemmin puolin, kyynelehtien, sekä halaten häntä. Piper ei tiennyt mitä olisi tehnyt, jos hänellä ei olisi sisaria ja nyt hän toden totta kaipasi todella paljon vanhempaa sisartaan Prueta, jonka hän ja Phoebe olivat menettäneet yli kolme vuotta sitten, ennen kuin olivat tutustuneet Paigeen. \"Voi Chris\", hänen huuliltaan pääsi, ja itkun yltyessä hänen sisarensa halasivat häntä lujemmin. Melkein puolen tunnin ajan he vain istuivat ja itkivät Piperin makuuhuoneen lattialla, kunnes yhtäkkiä kuului kaunista helinää, joku oli välkkynyt huoneeseen. Kaikki kolme Lumottua nostivat kasvonsa, ja kun Piper tunnisti tulijan, hän pudisti sisarensa ympäriltään, nousi kömpelösti ylös ja syöksyi miehen luokse. \"LEO!\", Piper huudahti ja mies ojensi kätensä, ottaen naisen halaukseen. \"Kultaseni, mitä on tapahtunut?\", mies kysyi hätääntyneellä äänellä. Phoebe ja Paige katsoivat heitä, ja Leo huomasi heidänkin kyyneleiset kasvot. Piper nyyhkytti ja kostutti miehen puseron kyynelillään. \"Onko Sandralle tai hänen kanssaan taas tapahtunut jotain?\", Leo lisäsi, kun kukaan naisista ei vastannut hänelle. Piper pudisti päätään edelleen nyyhkyttäen ja nosti päänsä, katsoen miestään silmiin. \"Chris... meidän poikamme... hän on kuollut...\", Piper sai lopulta sanottua ja purskahti uudelleen itkuun. Leo jähmettyi paikoilleen ja katsoi vaimoaan mitään sanomattomin silmin. \"Chris, jonka juuri äskettäin kuulin olevan poikani tulevaisuudesta, on kuollut... Mitä helvettiä täällä on tapahtunut?\", hän kysyi ja irroitti otteensa Piperista. Piper nielaisi äänekkäästi ja kosketti Leon käsivartta. \"Poikamme lähtivät etsimään keskenään Sandraa Alamaailmasta, kun Phoebe teki loitsuja Sandraa, tai oikeastaan hänen demonipuoltaan ja mahdollisia muita demoneja varten ja minä valmistin rohtoja kanssa... Vaikka minä sanoin heille, että menisivät huilimaan siksi aikaa, että menisimme sitten kaikki yhdessä...\", nainen sanoi yrittäen kovasti olla itkemättä. Leo pudisti päätään. \'Kuulostaa aivan siltä mitä meidän lapsemme todella tekisivät\', hän ajatteli vaihtaen painoa jalalta toiselle. \"Ja kun me lopulta pääsimme paikalle, Lähteen palatsiin siis ja tietenkin paikannusloitsun avulla, oli jo liian myöhäistä...\", Piper jatkoi ja kyyneleet virtasivat hänen silmistään. \"Miten hän sitten...?\", Leo kysyi jättäen tahallaan sanomatta kuoli -sanan. \"Valonviejän myrkkynuoleen\", Phoebe vastasi, nousten lattialta Paigen viereltä ja käveli Piperin vierelle, joka ei saanut sitä sanottua. Nainen kiersi kätensä sisarensa harteiden ympärille. Paige nousi myös lattialta, käveli itkevän Piperin vierelle ja silitteli tämän hiuksia. \"Ja olette varmoja, että hän todella on...?\", Leo kysyi, eikä kyennyt nyt sanomaan kuollut -sanaakaan. Mies ei voinut uskoa kuulemaansa todeksi. Kukaan Lumotuista ei vastannut aluksi, Piper ei kyennyt sanomaan sitä enää ääneen, Phoebe rutisti sisartaan lujemmin eikä kyennyt ajattelemaan muuta ja lopulta Paige, vilkaistuaan ensin sisariaan, käänsi katseensa Leoon ja nyökkäsi. Leo tunsi maailmansa romahtavan ja astui askeleen lähemmäs vaimoaan. Piper huiskautti käsillään Phoeben kädet ympäriltään, Paigen kädet hiuksistaan ja syöksyi takaisin miehensä syleilyyn. \"Ja minä olin tyhmä, kun vihoittelin hänelle, todella typerän asian takia, enkä enää pysty edes pyytämään pojaltamme anteeksi...\", Leo tokaisi kyyneleet silmissä Piperin hiuksiin ja halasi vaimoaan lohduttavasti.
* ~*
\"Hän on yläkerrassa\", Wyatt sanoi lopulta, pitäen edelleen veljensä ruumista käsivarsillaan. Sandra nyökkäsi, käveli mietteliään näköisenä miehen luokse ja lopulta uskaltautui suutelemaan tätä. \"Rakastan sinua...\", nainen kuiskasi ja näki kuinka hölmistyneeltä Wyatt näytti. \"Minäkin rakastan sinua\", mies sanoi lopulta ja suli rakastavaan hymyyn. \"Hae sinä vanhempani ja tätini, minä menen nyt ullakolle valmistelemaan lähtöä\", hän lisäsi edelleen hymyillen ja suuteli Sandraa (joka oli hiukan vaikeaa, koska Chrisin ruumis oli heidän välissään), välkkyen kuitenkin samalla ullakolle. \"Valontuojat...\", Sandra hymähti hymyillen ja häilyi yläkertaan Piperin makuuhuoneen oven taakse. Hän koputti oveen varmasti, mutta rauhallisesti. Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta sitten ovi lopulta avautui ja Piper katsoi kysyvästi kyyneleet silmissä oven raosta. Kun hän huomasi Sandran olevan oven takana, nainen avasi oven kokonaan ja purskahti taas itkuun, ja Sandra sopersi \"Olen pahoillani\", ja halasi Piperia myötätuntoisesti.
\"Ei se sinun syysi ollut, lapsi rakas\", Piper sopersi itkuisesti, ja Sandra päästi Lumotun halauksesta. Phoebe, Paige ja Leo olivat kävelleet ovelle ja jokainen heistä katseli hivenen epäilevästi häntä. \"Jos minä en olisi ilmestynyt elämäänne, jos minua ei olisi... Wyatt ja Chris eivät olisi tulleet Alamaailmaan etsimään minua, ja Chris ei olisi...\", Sandra sanoi ja kyyneleitä vierähti hänen poskilleen. \"Hei, se ei ollut sinun vikasi, se ei ollut kenenkään meidän vika\", Piper sanoi, koskettaen Sandran käsivartta. \"Mutta silti... Tuota... Tiedän, että tämä saattaa tulla aika äkkiä, mutta me olemme Wyattin kanssa lähdössä\", Sandra vastasi pyyhkien kyyneleitään ja huomasi kaikkien neljän katsovan ihmeissään. He eivät tuntuneet tajuavan, mitä hän tarkoitti. \"Siis tulevaisuuteen, ja Wyatt pyysi minua hakemaan teidät ullakolle\", hän jatkoi ja Piperin silmissä häilähti pelko. \"Mutta...\", Piper aloitti, mutta lopetti kesken huomattuaan, että Sandra katsoi surullisesti, mutta päättäväisesti häntä. \"Piper, me emme voi tälle mitään\", Leo sanoi ja astui vaimonsa luokse, vilkaisten Paigea, joka tajusi ottaa Phoebeä kädestä, välkkyen ullakolle. Piper pudisteli päätään, muttei estellyt, kun Leo tarttui hänen käteensä. Sitten Leo katsoi mitään sanomattomin silmin Sandraa, ojensi kätensä (vaikka tiesi Sandran kykenevän häilymään), johon nainen tarttui tuntien hieman vastahakoisuutta ja Leo välkkyi heidätkin ullakolle.
Wyatt oli tällä välin välkkynyt ullakolle Chrisin huovalla peitetyn ruumiin kanssa, ja nyt hän piirsi triquetraa seinälle. Kun hän oli saanut sen valmiiksi, hän kuuli helinää, ja tiesi että joku välkkyi juuri sinne. Hän kääntyi ympäri ja huomasi molempien tätiensä seisovan aivan Chrisin ruumiin vieressä. Kumpikaan Lumotuista ei aluksi huomannut, mutta Wyattin katseen ansiosta he katsoivat viereensä lattialle, ja huomatessaan toisen veljenpoikansa ruumiin siinä, molemmat hypähtivät kauemmas. \"Missä äiti, isä ja Sandra ovar?\", Wyatt kysyi, mutta ennen kuin Phoebe tai Paige ehti vastata, Wyatt sai vastauksen kysymykseensä, kun huomasi Leon välkkyvän Piperin ja Sandran kera. Piper nojautui mieheensä vaistotessaan Chrisin ruumiin olevan liian lähellä. Sandra käveli Wyattin vierelle ja mies tarttui hänen käteensä. Kaikki muut huoneessa olijat katsoivat kummissaan, mutteivät sanoneet mitään. \"Tulimme Sandran kanssa siihen päätökseen, että meidän on aika palata tulevaisuuteen. Menneisyyttä on jo muutettu ja sekoitettu aivan tarpeeksi. Ja hautaamme myös Chrisin sinne, jotta täällä ei teille tulisi mitään ongelmia, tuota, hänen kanssaan\", Wyatt selvitti ja Piper alkoi itkeä hiljaa. \"Ja päätimme myös, että meidän olisi parempi yhdessä, siis minun ja Sandran\", mies lisäsi ja katsoi rakastamaansa naista hellästi. \"Se on, luulisin, Chrisin tahtokin\", Sandra totesi hiljaa, ja sai kummastuneita katseita osakseen, kaikilta muilta paitsi Wyattilta. \"Ja teidän on aivan pakko lähteä juuri nyt?\", Piper sai kysyttyä itkunsa lomasta. Wyatt nyökkäsi ja Piper oli entistä surkeampi. Hän käveli poikansa ja Sandran luokse ja halasi Wyattia. \"Oli ihana nähdä miten komea ja ihana ihminen minun esikoispojastani on kasvanut... Olet niin aikuinen\", Piper sanoi ja irroitti otteensa pojastaan. Wyatt hymyili hölmön näköisesti ja vastasi virnistäen: \"Minäkin rakastan sinua, äiti... Olet juuri sellainen ihminen kuin olet kertonut. Onneksi sentään Phoebe-täti ja Paige-täti ovat rauhoittuneet, eivätkä ole samanlaisia kuin täällä\" Piper pyyhki kyyneleitään, vaikkei siitä ollut mitään hyötyä, koska ne valuivat entistä vuolaammin, kun hän kuuli poikansa sanat. Nainen siirtyi halaamaan Sandraa ja puhui halatessaan tämän hiusten seasta: \"Olet hurmaavin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Tiedän, etten hyväksynyt sinua aluksi, mutta kun huomasin kuinka ihana ja huomaavainen ihminen olet, ja kunhan sinua ei suututa ihan hirmuisen vihaiseksi, pidin sinusta... Ja huomasin ajan vain kuluessa, että sinusta tuli minulle tärkeä, olet minulle kuin oma tytär. Toivon, että olette tulevaisuudessa onnellisia yhdessä\" Sandra alkoi kyynelehtiä Piperin kauniista sanoista, ja Piperin irrottauduttua hänestä, hän hymyili ja totesi: \"Kiitos, sinäkin olet ihana ihminen, ja olen erittäin onnellinen, kun sain tutustua sinuun paremmin. Te olette kaikki kolme juuri sellaisia kuin teistä on kerrottu... Maailman ihanimpia ihmisiä, kunhan teihin on tutustunut ja saanut teidän luottamuksen\" Piper nyökkäsi, kyynelehtien vieläkin, samoin kyynelehti Sandrakin. Piper kosketti vielä Wyattin sekä Sandran käsivarsia, ennen kuin käveli takaisin miehensä luokse, joka oli siirtynyt seisomaan Phoeben ja Paigen luokse. Ohittaessaan sisarensa hän katsoi merkitsevästi heitä, jolloin Phoebe tajusi mennä nuoren parin luokse. \"Minustakin oli ihana nähdä kuinka komea ja älykäs, sekä ihana mies sinusta on kasvanut\", hän sanoi katsoen surullisesti hymyillen Wyattia. \"Sinä tulet aina olemaan tärkeä, Phoebe-täti. Huolimatta ihastuttavasta hiusväristäsi, ja höpsöydestäsi...\", mies selitti ylimalkaisesti ja Phoebe halasi häntä, tietäen, että hänen sisarenpoikansa puhui nyt jotain tulevaisuudesta, jonka hän toivottavasti tulisi siis joskus tulevaisuudessa tajuamaan. Sitten Phoebe katsoi Sandraa, joka pelkäsi, että hänelle sanottaisiin jotain pahaa, koska nainen itse piti edelleen itseään syyllisenä Chrisin kuolemaan (kaikesta huolimatta) ja kyynelsilmin hän yritti ystävällisesti katsoa Phoebeä. Piperin nyyhkytys kuului selvästi kaikkien korviin, mutta Phoebe ei tavallaan välittänyt siitä, vaan jatkoi puhumista, osoittaen sanansa tietenkin Sandralle: \"Älä syytä itseäsi... Sinä et Chrisiä tappanut! Tietääkseni, et ole Valonviejä, joiden myrkkynuoli Chrisin tappoi\" Sandra hämmentyi totaalisesti, koska ei ollut odottanut, että Phoebe sanoisi mitään tämän kaltaista, varsinkaan Alamaailman tapahtumien jälkeen. \"Niin kuin sisareni jo sanoi, olet myös minulle hurmaavin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Toivon, että olette onnellisia tulevaisuudessa, teidän on hyvä yhdessä, tiedän sen\", Phoebe jatkoi ja halasi lopulta Sandraa, jonka kasvoja pitkin valuivat nyt vuolaina virtoina kyyneleet. \"Sitä paitsi, rakastat enemmän Wyattia, kuin Chrisiä, vaikket sitä itse tiedä\", Phoebe lausui Sandran hiuksiin. Yhtäkkiä Phoebe oli aivan hiljaa ja paikallaan, mutta Sandra tiesi mitä se tarkoitti, Phoebe sai näyn ja kun Phoebe taas rutisti lujemmin Sandraa, hän lisäsi kuiskaten: \"Sitä paitsi pienet Auringonsäteet valaisevat yhteistä tulevaisuuttanne!\" Lopulta Phoebe päästi irti ja iski silmää Sandralle, hymyillen, tosin surullisesti, mutta kuitenkin. Sandra hymyili takaisin, vaikkei ollut tajunnut hölkäsen pöläystä naisen puheista. Phoebe halasi myös Wyattia, rutistaen ja suukottaen miestä otsalle ja totesi vielä: \"Pidä huoli hänestä. Ja pidä itsesi tällaisena, ihanana ja komeana miehenä, jotta vanhempasi, ja tätisi voivat olla ylpeitä sinusta..\" Sitten Phoebe käveli muiden luokse, ja Paige taas käveli hitaasti, vilkaisten Chrisin ruumista, sitten Sandraa sekä Wyattia, kunnes oli heidän kohdallaan. \"Sandra, me kaikki teimme kaiken mitä kykenimme... Jatka elämääsi, niin Chriskin haluaa sinun tekevän. Ja niin kuin sisareni selittivät jo, en tiedä tajusitko, mutta kukaan meistä ei syytä sinua. Ja sinä todellakin olet kamalan mahtava ja hurmaava ihminen, en tiedä kuinka tulemme pärjäämään ilman sinua, sinä toit elämäämme väriä\", Paige selitti, kyynelten valuessa samalla hänen kasvoillaan ja ojensi kätensä. \"Rubiinikivi\", Lumottu sanoi, ja Bezamarin tuhoava esine ilmestyi hänen käteensä, saaden Sandran hengityksen kiivaammaksi, ja naisen silmissä häivähti pelon tunne. \"En minä sinun tuhoamistasi varten tätä kutsunut\", Paige tokaisi nähdessään ja kuullessaan naisen reaktion. \"Vaan halusin sinun muistavan sen, se oli koko ajan sinulla, mutta taisit unohtaa sen... Pidä tämä tallessa, isäsi takia\", Paige sanoi ja ojensi esineen takaisin Sandralle. Sandra otti sen hämmentyneenä käteensä ja vilkaisi Wyattia, joka oli aivan yhtä hämmentynyt kuin hänkin. \"Sandra, demoni on aina demoni... Vaikka isäsi on sinut saatuaan muuttunut, hän on silti demoni. Joten, jos teillä on ongelmia hänen kanssaan, ja sinulla on Rubiinikivi, niin voit tuhota hänet, ennen kuin hän tuhoaa sinut\", Paige jatkoi nähdessään parin hämmentyneet ilmeet. \"Mutta eikö se silloin tuhoa myös minut?\", Sandra kysyi, saaden Paigen miettimään sanojaan. \"Ehkä sinun pitää olla silloin poissa, ja Wyatt voi käyttää esinettä\", Paige vastasi, tietämättä oikein itsekään kuinka se onnistuisi parhaiten. \"Etteköhän te löydä ratkaisun, kun sen aika koittaa...\", Paige jatkoi, ja halasi Sandraa, jonka jälkeen hän halasi vielä Wyattia. \"Muista huolehtia perheestäsi... Oli ihana tavata sinut, olet kuin ilmetty isäsi\", Paige kuiskasi Wyattin korvaan. Päästettyään irti sisarenpojastaan, Paige siirtyi muiden luokse. Piper vilkaisi itkuisin silmin miestään, ja tökkäsi tätä mahaan. Leo katsoi vaimoaan ja tajusi, että hänenkin odotettiin hyvästelevän Sandra ja Wyatt. Hän päästi irti vaimostaan ja käveli hitaasti, miettien mitä sanoisi, koska hänen vaimonsa ja tämän sisarensakin olivat pitäneet oikein puheet. \"En oikein tiedä mitä minun pitäisi sanoa\", hän tokaisi katsoen Wyattia ja Sandraa. \"vaimoni ja hänen sisartensa kauniiden sanojen jälkeen\", hän jatkoi, katsoen surullisesti hymyillen Lumottuja. Piper oli siirtynyt Phoeben halattavaksi, ja itki jälleen hiljaa. \"Mutta no, yritän nyt jotain... Sandra, kun ensimmäisen kerran tapasimme, sinut oli pahoinpidelty henkihieveriin, ja Chrisin täytyi pelastaa sinut. Aluksi, kun tulit tajuihisi, en kyennyt luottamaan sinuun, mutta se muuttui, kun aloimme tuntea sinua pikkaisen enemmän. Kun kuulin sinun olevan demoni, tai siis puolidemoni, luottamukseni hävisi, koska luulin sinun huijanneen kaikkia\", Leo selitti ja Sandra laski häpeissään päänsä. \"Kuitenkin nyt, en tiedä kaikkea mitä on tapahtunut, mutta yhdyn muiden sanoihin, se mitä Chrisille, minun pojalleni, tapahtui, ei ollut sinun syysi, etkä saisi syyttää itseäsi siitä. Ja kuten he jo sanoivat, olet erittäin mielenkiintoinen ja hurmaava nuori nainen, enkä parempaa puolisoa voisi pojalleni toivoa\", hän lisäsi, nosti Sandran leukaa ja katsoi hymyillen, kyyneleet silmissä naista silmiin, ja lopulta halasi häntä. \"Toivottavasti näemme tulevaisuudessa\", hän lisäsi ja päästi naisen halauksesta. Leo katsoi nyt Wyattia ja tokaisi: \"Olet niin minun näköiseni ja sinulla on minun luonteeni, ettei ole epäilystäkään, ettetkö olisi pieni poikani, joka tosin on tällä hetkellä päiväunilla\"
Mutta sitten yhtäkkiä kuului kaunista helinää, ja sinisen välkkeen mukana Sandran syliin ilmestyi pieni Wyatt. \"Hei, pikkuinen\", Sandra sanoi ja antoi hämmentyneenä suukon pojan otsalle. Hänestä tuntui hassulta, kun ullakolla oli nyt kaksi Wyattia, ja molemmat olivat yksi ja sama henkilö. Toinen vain oli aikuinen ja toinen lapsi. \"Ihmettelen kyllä vieläkin, kuinka tunnistit minut, vaikka tutustumme vasta vuosien päästä\", nainen lisäsi pörröttäen pojan hiuksia ja vei Wyattin Piperille. Itkuinen Piper otti poikansa, ja suukotti häntä. \"Hei sitten pikkuinen\", Sandra vielä lisäsi, käveli aikuisen Wyattin viereen ja vilkutti vielä pienemmälle, joka vilkutti hymyillen takaisin. \"Mihinkäs minä jäin\", Leo sanoi, muistaen että oli juuri puhunut, koska hänkin oli seurannut muiden lailla tapahtunutta. Hänestäkin oli niin perin kummallista ajatella, että huoneessa olevat kaksi Wyattia ovat yksi ja sama henkilö. \"Aah... Olet hieno ihminen, ja olen ylpeä sinusta, Wyatt\", Leo sanoi lopulta ja halasi aikuista poikaansa. \"Minäkin sinusta isä. Rakastan sinua\", Wyatt sanoi Leon päästäessä irti. Leo nyökkäsi hymyillen ja pyyhki nopeasti onnen ja ylpeyden kyyneleet hihaansa ja käveli perheensä luokse. \"Olette aivan ihania kaikki, ja kiitos, että sain olla teidän luonanne, tunsin kuuluvani teidän perheeseenne\", Sandra sanoi vielä, ja samaan aikaan Wyatt etsi taskustaan lappua, johon oli kirjoittanut paluuloitsun. Lumotut ja Leo nyökkäsivät hiljaisina, ja Leo halasi vaimoaan, jonka itku yltyi jälleen. Kaikki tiesivät, että he eivät pystyisi pitkittämään Sandran ja Wyattin lähtöä enää enempää. Juuri, kun Wyatt oli kääntymässä triquetraan päin ja lausumassa paluuloitsua, Piper huudahti: \"Odottakaa!!\" Wyatt ja Sandra katsoivat ihmeissään Piperia, joka ojensi pientä Wyattia Leolle, ja tarttui sisariaan käsistä. \"Sandra, sinun demonipuolesi, se pitää sitoa, jottet vaaranna perhettäsi\", Piper sanoi, kun oli raahannut sisarensa Sandran ja Wyattin luokse. \"Ai niin, en muistanut, ettei sitä ole tehty... Onko teillä jokin loitsu?\", Sandra sanoi ja katsoi Lumottuja kysyen. \"Phoebe?\", Piper katsoi sisartaan kysyvästi, mutta Phooebe pudisti päätään. \"Sitten keksimme sen tässä lonkalta\", Piper sanoi tomerasti, ja vaikka hän oli todella surullinen kaikesta, hän oli lopettanut itkemisen ja oli oma järkevä ja jämpti itsensä. \"Lausukaa perässäni\", Piper sanoi sisarilleen, ja piti lujasti kiinni heidän käsistään. \"Tämän noidan demonipuolen tahdomme kuriin, siispä sen sidomme, eikä noita enää Bezamariksi muutu, Kolmen voima sen takaa\", Piper keksi nopeasti, ja kun hän oli lausunut sen, Phoebe ja Paige yhtyivät siihen ja Lumotut lausuivat sen yhdessä varmuuden vuoksi neljä kertaa. Aluksi ei tapahtunut mitään, sitten yhtäkkiä Sandran lävisti kirkas keltainen valo ja nainen nousi ilmaan, ja lopulta viiden minuutin jälkeen laskeutui takaisin Wyattin viereen. Sandran kasvoilla oli hämmentynyt ilme ja hän tunsi itsensä hiukan pelokkaaksi. \"Näytti ainakin toimivan\", Piper tokaisi hymyillen, päästi sisarensa käsistä irti ja näiden kävellessä takaisin Leon viereen, Piper halasi vielä viimeisen kerran Sandraa sekä Wyattia. \"Niin...\", Sandra tokaisi ja hän tunsi sydämensä lyövän vielä todella nopeasti. Sandra halusi vielä tietää, että oliko hänellä demoniset voimansa vielä tallella, ja hän kokeili, pystyikö luomaan vielä tulipallon. Hän ojensi kätensä eteen ja siihen ilmestyi pieni tulipallo, joka pomppi ympäriinsä käden päällä (hän oli vielä heikkona voimiensa suhteen, kehitettyään sen tulipallon, joka oli yli metrin läpimitaltaan). \"Minulla on vielä voimani\", Sandra tokaisi hämmentyneenä samaan aikaan, kun Piper oli kävelemässä takaisin muiden luokse. Piper kääntyi ympäri ja katsoi tulipalloa, joka katosi, kun Sandra laski kätensä ja vastasi: \"Ehkä se sitoi vain demonisen puolesi, eikä voimiasi\" Sandra nyökkäsi ja Wyatt tönäisi häntä pienesti. Sandra tajusi, että heidän pitäisi lähteä ja he molemmat kääntyivät kohtaamaan seinän, jolle Wyatt oli piirtänyt triquetran. Wyatt aukaisi paperin ja ojensi sen heidän eteensä. \"Lue varmuuden vuoksi kanssani\", mies kuiskasi ja Sandra nyökkäsi. Hän alkoi jälleen kyynelehtiä, vihdoin hänellä oli ihmisiä, joita voisi kutsua perheeksi, ja hänen pitäisi nyt erota heistä, eikä hän tiennyt olivatko nämä elossa tulevaisuudessa. \"Kuule sanat, kuule rytmi, jonka lähetän, tämä palava merkki, sitten löydän aikaan johon oikeasti kuulun\", he lausuivat lukien paperista ja Wyatt sytytti paperin tuleen. Triquetra heidän edessään säteili ja muuttui portaaliksi. Molemmat kääntyivät vielä kerran ympäri ja Wyatt käveli Chrisin ruumiin luokse, nosti sen käsivarsilleen ja palasi Sandran luokse, kääntyen vielä ympäri ja sanoi: \"Muuten, älkää surko Chrisiä, te ette ole häntä menettäneet kokonaan, vaan saatte taas pian tutustua häneen\" Kaikki katsoivat ihmeissään, mutta nyökkäsivät sitten. Ja lopulta Sandra ja Wyatt sanoivat yhteen ääneen: \"Hei sitten!\", ja toisten vilkuttaessa heille, kääntyivät ja astuivat portaaliin. Heidän mentyä, triquetra lopetti säteilemisen ja portaali katosi. Piperin aloitti jälleen itkemisen, ja juoksi ullakolta omaan huoneeseensa. Phoebe ja Paige lähtivät kävellen, kyyneleet silmissä pois ullakolta, ja Leo katsoen hetken triquetraa, käänsi katseensa pieneen poikaansa, suuteli tätä otsalle ja välkkyi vaimonsa luokse.
********************************
7. luku
Wyatt ja Sandra astuivat jälleen Halliwellien suvun Kartanon ullakolle, tällä kertaa he olivat tulevaisuudessa. \"Tulittehan te vihdoin!\", kuului tuttu ääni ja molemmat katsahtivat henkilöä, joka oli puhunut. \"Isä!\", Wyatt huudahti ihmeissään, hän ei voinut uskoa, että hänen isänsä oli elossa. \'Ovatkohan äiti ja täditkin elossa...?\', hän ajatteli ja vilkaisi vieressään suu auki seisovaa Sandraa. \"Niin, olen odottanut teitä aika pitkään... Ja miettiväiseen sekä kysyvään katseeseesi voin vastata, että ei, he eivät ole elossa\", Leo sanoi ja pyyhki kyyneleet, jotka valuivat hänen silmistään, kun hän puhui vaimostaan ja tämän sisarista. \"He eivät selvinneet siitä demonihyökkäyksestä\", hän lisäsi ja käveli nuoren parin luokse, ottaen Wyattin käsivarsilta poikansa ruumiin, koska näytti siltä, että Wyatt oli pudottamaisillaan hänet. Sandra kosketti Wyattin käsivartta hellästi, kun Leo oli saanut otettua omille käsivarsilleen Chrisin, ja Wyatt kääntyi, kyynelehtien, Sandran puoleen ja Sandra halasi päätä pidempää miestä. \"Se on minullekin raskasta, Wyatt... He hyväksyivät minut, he ottivat minut hoiviinsa, ja äitisikin toivotti minut tervetulleeksi perheeseen\", Sandra kuiskasi hiljaa, ja Wyatt halasi häntä lujemmin. \"Meidän täytyy pitää hautajaiset. Olen järjestellyt kaiken, saamme haudattua hänet heti, sisaresi ja serkkusi odottavat meitä alhaalla\", Leo sanoi hiljaa, rykäisten lopuksi, koska hän ei meinannut saada ääntään kulkemaan. Wyatt ja Sandra irrottautuivat toisistaan, ja Leo lähti kantaen Chrisiä pois ullakolta. Wyatt tarttui Sandran käteen, ja he lähtivät yhdessä seuraamaan Leoa.
*~*
\"Hei, Sandra!\", kuusi ihmistä, joita Sandra ei ainakaan muista koskaan nähneensä, sanoivat hänelle, ja hän päätteli, että heidän täytyi olla Wyattin sisko ja serkut. Yhtäkkiä naisen läpi kulki omituinen tunne, hän joutui sulkemaan silmänsä ja avatessaan ne, hän tajusi tunnistavan hahmot edessään. \"Hei, Erica, Emily, Alexander, Elizabeth, Adam ja William\", hän sanoi. Ericaksi kutsuttu asteli heidän luokseen ja halasi ensin Wyattia, sanoen: \"Ihanaa, että tulitte ehjinä takaisin, veli\" Sitten nuori nainen halasi Sandraa. \"Hei, ihanaa nähdä! Siitä on pitkä aika, ja luulimme ettet muistaisi meitä\", Erica lausui ja päästi Sandran halauksesta. \"Kiitos, minustakin on ihana nähdä pitkästä aikaa, ja hei, te ette ole muuttuneet lainkaan, totta kai minä teidät muistan\", Sandra sanoi naurahtaen surullisesti. Chrisin kuoleman muisto hiipi hänen mieleensä, ja kyyneleet alkoivat valua hänen silmistään. \"Hei, mikä sinulle... Ai niin... Chris, isä kertoikin...\", Erica sanoi surullisesti ja silitti Sandran käsivartta. \"Mennään nyt hautaamaan hänet\", nuori nainen sanoi ja kääntyi katsomaan isäänsä, joka nyökkäsi ja lähti kävelemään Chrisiä kannatellen kohti Kartanon ulko-ovea. Wyattin sisar juoksi avaamaan oven Leolle, ja koko väki seurasi heitä ulos.
\"Joko me menemme?\", ulkona seisovat kaksi miestä kysyivät yhteen ääneen, kun he kaikki olivat tulleet ulos Kartanosta. \"Kyllä...\", yksi Wyattin serkuista sanoi ja purskahti itkuun, ja juoksi toisen miehen luokse, ja mies halasi tätä. \"Isä, en voi uskoa, että Chris on poissa...\", nainen sanoi halatessaan isäänsä, Peter Stewartia. \"Leppäkerttu... Ei hätää...\", Peter yritti lohduttaa naista. Yksi Wyattin serkuista, poika, käveli nopeasti Peterin ja Leppäkertuksi kutsutun naisen luokse. \"Emily, kaikki on hyvin, tule, meidän pitää mennä...\", poika sanoi ja Emilyksi kutsuttu nainen irrottautui isänsä halauksesta. \"Alexander, kaikki tämä... tuo mieleen äidin kuoleman...\", Emily sanoi itkien ja halasi nyt Alexanderia. \"Siskoseni, niin minullekin, mutta meidän täytyy olla vahvoja, meidän täytyy tukea serkkujamme... Ja Sandraa\", Alexander sanoi, vilkaisten Wyattia, Ericaa ja Sandraa, jotka kävelivät Leon autolle. \"Niin kai\", Emily sanoi ja pyyhki kyyneleensä.
\"Te joudutte menemään taakse, ja ottaa Chrisin syliinne, kai kykenette?\", Leo sanoi, kun hän, Erica, Wyatt ja Sandra pääsivät Leon auton luokse. Sandra katsoi Wyattia, joka katsoi takaisin, ja ennen kuin Sandra ehti sanoa mitään Wyatt vastasi: \"E-eiköhän se onnistu...\" Leo nyökkäsi ja Erica avasi auton takaoven ja Wyatt kömpi ensin penkille, jonka jälkeen Sandra istui häneen viereensä, keskipaikalle. Leo työnsi hiljaisena Chrisin heidän syliinsä, ja molemmat hieman säpsähtivät. Chris tuntui vielä niin lämpimältä, että he eivät oikein voineet uskoa hänen olevan poissa. Wyatt ei voinut hillitä itseään, vaan kohotti huopaa, joka edelleen peitti Chrisin ruumista, ja katseli veljensä kasvoja. Sandra katsoi suu auki myös, ja odotti, että pian Chris avaisi silmänsä ja hengähtäisi, että \"mitä on tekeillä\", mutta sitä ei tapahtunut. Erica ja Leo olivat jo istahtaneet etupenkeille, ja Erica käänsikin nyt päänsä heihin, ja kun hän näki nuoremman isoveljensä rauhalliset kasvot, hän purskahti itkuun. Nyt Wyatt ja Sandra käänsivät katseensa Ericaan, jota Leo juuri yritti rauhoitella, ja kun he tajusivat, miksi nainen itki, Sandra asetti huovan peittämään Chrisin kasvot. Hän katseli ulos, ja kääntyi katselemaan taakse, kun muut nousivat autoihin. He menivät kolmella autolla Chrisin hautajaisiin, jokainen perhe omallaan, Sandra ajatteli, ja samaan aikaan auto, jonka kyydissä hän oli, käynnistyi ja lähti liikenteeseen, Sandra kuitenkin seurasi vielä muita, kuinka kaksi muuta autoa lähti seuraamaan heitä. Hän käänsi katseensa Wyattiin, joka kääntyi myös katsomaan häntä. Wyatt hymyili kyyneleet silmissä hänelle, ja sinä hetkenä hän muisti Phoeben sanat. \"Rakastan sinua\", Sandra kuiskasi ja laski päänsä vasten Wyattin olkapäätä, pitäen käsiään hellästi Chrisin ruumiin ympärillä. \"Niin minäkin sinua\", Wyatt kuiskasi takaisin.
*~*
\"Olemme kokoontuneet saattamaan Christopher Perry Halliwellin, Chrisin, viimeiseen lepoonsa. Perheenjäsenet voivat tulla kertomaan Chrisistä ja hänen elämästään nyt, jos haluavat\", pappi lausui ja katsoi kysyvästi kaikkia. Sandra katsoi Leoa, Ericaa ja Wyattia sekä Wyattin serkkuja ja näiden isejä. Leo astui ensimmäisenä eteenpäin ja käveli papin luokse, ja pappi siirtyi hiukan syrjemmälle. Leo kääntyi väkeen päin, muitakin oli paikalla kuin vain Lumottujen perheet. \"Chris oli lapsesta saakka ujo ja rauhallisempi kuin isoveljensä...\", Leo aloitti ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. \"Hän ei koskaan tehnyt pahaa kenellekään, ei edes ötököille. Hän oli valloittava persoona. Muistan eräänkin päivän, kun Wyatt, Chris ja Sandra tulivat koulusta kotiin, he olivat juuri nähneet kadullamme onnettomuuden, ja kaikki kolme olivat täydellisessä shokissa, Chris ja Sandra itkivät, Wyatt ei itkenyt, mutta oli aivan omissa maailmoissa ja kauhistunut, ja siltikin tämä oli veljensä ja parhaimman ystävänsä tukena, ja lohdutti heitä. Chris taasen, vaikka itsekin itki, lohdutti Sandraa ja sanoi \"Hei, älä itke, kaikki on hyvin... Ei niille tapahtunut pahasti\", ja vaikka näin ettei Chris itsekään uskonut siihen, hän sai vakuutettua tytön. Chris oli ystävällinen kaikille, ja vaikka hänellä olisi itsellään ollut paha olo, hän aina auttoi ystäviään ja perhettään, asetti heidät aina itsensä edelle\", Leo puhui itkuisesti ja piti pienen tauon. \"Chris, rakastan sinua, ja minun tulee todella ikävä sinua, poikani...\", hän lisäsi hiljaa ja itki. Lopulta hän käveli Erican, Wyattin ja Sandran luokse, ja Erica halasi tätä, lähtien sen jälkeen väen eteen itse puhumaan. Sandra muisti Leon mainitseman tapahtuman, ja hymyili surullisesti, kyynelten valuessa. \"Veljeni oli mahtava persoona. Ehkä vähän herkkä, ja tyhmä... Varsinkin, kun ei huomannut parhaan ystävänsä Sandran olevan ihastunut itseensä. Tai ehkä hän ei vain kyennyt tajuamaan sitä. Veljeni ovat aina olleet tärkeitä minulle, enkä olisi se ihminen, joka nyt olen, jos minulla ei olisi ollut heitä. Chris oli niin ihana, muistan, kun äitimme kuoli, kuinka hän oli tukenani, vaikka hän oli itsekin aivan hajalla... Hän oli juuri sellainen, aina kaikki muut ennen itseä. Hän oli elämäni tärkein henkilö, vanhempieni ja toisen veljeni ohella, enkä voi uskoa, etten enää koskaan näe häntä, ettei hän koskaan enää ole minun tukenani...\", Erica lausui ja purskahti itkuun. \"Rakastan sinua, veljeni.. Sano äidille rakkaita terveisiä\", hän lisäsi hiljaa ja käveli nopeasti isänsä luokse, joka ojensi kätensä ja halasi häntä. Wyatt katsoi Sandraa ja nainen hymyili surullisesti rohkaisten, ja mies halasi tätä, ja käveli sen jälkeen heidän eteensä. \"Veljeni oli todella rakas minulle... Enkä voi uskoa, että nyt aikuisina olemme olleet pahimmissa riidoissa, ja vieläpä naisen takia. Olimme molemmat rakastuneita samaan naiseen, Sandraan... Joka taisi olla rakastunut meihin molempiin. Ja ennen kuin Chris kuoli, tapansa mukaan hän sanoi, että Sandran on parempi minun kanssani, ja että minun täytyy luvata hänelle pitää huolta Sandrasta. Ja toivon, että veljeni tietää, että aion pitää lupaukseni...\", Wyatt sanoi ja yritti pidättää kyyneliään. \"Ole onnellinen, missä lienetkin, ja vie äidille rakkaat terveiset\", hän lisäsi hetken tauon jälkeen ja käveli nopeasti Sandran luokse, joka halasi miestä lujasti. \"Sinun vuorosi...\", Wyatt kuiskasi ja Sandra kuuli, että hän itki. Nainen päästi irti hänestä ja katsoi muita, jotka selvästi odottivat, että hän menisi puhumaan ennen heitä. \"En minä pysty...\", Sandra kuiskasi ja Wyatt katsoi häntä, koskettaen naisen käsivartta. \"Kyllä sinä kykenet siihen, ihan niinkuin sisarenikin... Tiedän sen...\", mies kuiskasi ja Sandra katsoi kyynelehtien häntä. Kooten itsensä, sekä rohkeutensa, hän lopulta käveli muiden eteen. Hänen sydämensä sykki kiivaasti, häntä jännitti ja aluksi hän ei kyennyt löytämään sanoja. Sitten hän sattui vilkaisemaan Wyatttia ja aloitti: \"Niin kuin Chrisin isä, sisko ja veli kertoivat, minä, Chris ja Wyatt olimme parhaimpia ystäviä... Ja Chris oli aina myötätuntoisin kaikista tuntemistani ihmisistä... Ja on niin kovin vaikea kuvitella hänen olevan poissa, tuntuu kuin vasta eilen olisimme rakastuneet toisiimme, kuin vasta eilen olisimme puhuneet toisillemme, kuin vasta eilen olisin suuttunut hänelle ja hänen veljelleen...\" Sandra tunsi kuinka kyyneleet polttelivat hänen silmäkulmissaan, mutta hän yritti hillitä itsensä, ettei itkisi. \"Muistan erään iltapäivän, olin silloin kymmenen, ja olimme Chrisin kanssa puistossa keinumassa ja leikkimässä hippaa ja muuta. Wyatt oli silloin kuumeessa, eikä päässyt mukaamme. Muistan kuinka leikkiessämme hippaa, tallasin vahingossa kastemadon päälle, ja huomatessani sen, aloin itkeä, ja kun Chris tuli luokseni ja huomasi tapahtuneen, hän sanoi minulle vain: \"Hei, älä itke, pidetään sille hautajaiset\", ja minä lopetin itkemisen ja katsoin häntä hämmentyneenä. Chris lisäsi, että \"Tule nyt, jos me ei pidetä hautajaisia, sinä itket lisää, ja sen perhe saattaa suuttua meille\", ja koska luulin oikeasti, että sen madon perhe suuttuisi meille, tartuin Chrisiä toisesta kädestä ja juoksimme yhdessä suuren tammen luokse, jonne hautasimme sen, kunnon menoin... Ja koko sen ajan Chris piti minua kädestä kiinni, kaivoi kuopan yhdellä kädellä, laski madon kuoppaan, täytti kuopan, ja lopulta lausui kauniin runon, jonka keksi omasta päästään, ja nyt haluaisinkin muistaa Chrisiä sillä samaisella runolla\", hän jatkoi ääni väristen ja pyyhki kyyneleitään. Hän rykäisi ja lausui: \"Tulit elämäämme kuin lintu, ja yhtä lailla lähdit pois. Säilyt kuitenkin sydämissämme ikuisesti, vaikka nyt liihotat jossain muualla. Muistathan kuitenkin meitä hyvällä, sillä emme ikinä tahtoneet sinulle pahaa, vaikka ehkä kuitenkin sitä aiheutimme ja se sinut surmasi. Anna anteeksi, rakas maan matonen\" Sandra itki hiljaa ja sanoi vielä: \"Rakastan sinua, Christopher Perry Halliwell, annathan minulle anteeksi...\" ja hän juoksi Wyattin syleilyyn.
*~*
\"Nyt kun perhe ja lähimmäiset ovat kertoneet Chrisistä sekä hänen elämästään, on aika saattaa Chris viimeiseen lepoonsa\", pappi sanoi ja lausui seuraavaksi: \"Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Jeesus Kristus on sinut herättävä viimeisenä päivänä.\"
*~*
\"Pärjäätkö, kultaseni?\", Wyatt sanoi, havahduttaen näin Sandran mietteistään. He olivat jälleen Kartanolla, hautajaiset olivat loppuneet jo noin tunti sitten. Nyt he viettivät muistotilaisuutta. Sandra katsoi Wyattia, kyyneleisin silmin. \"En. En todellakaan pärjää. Lupaathan ottaa minut vastaan, jos satun kaatumaan\", hän lausui ja Wyatt katsoi ihmeissään. \"Lupaan, tietenkin\", mies kuitenkin sanoi ja halasi naista. \"Hyvä...\", Sandra tokaisi ja he olivat näin lähekkäin pitkän aikaa. \"Wyatt, Sandra?\", kuului kysyvä ääni ja he irrottautuivat toisistaan ja katsoivat puhujaa. \"Erica... Mikä nyt?\", molemmat sanoivat yhteen ääneen. \"Ei mikään... Ajattelin vain, että haluaisitte syödä jotain... Ette ole kumpikaan syöneet moneen tuntiin, ja..\", Erica selitti ja keskeytti. \"Äh, olet niin samanlainen kuin äiti...\", Wyatt sanoi hymyillen ja katsoi Sandraa kysyvästi. \"Tiedän, te kaikki jaksatte aina muistuttaa siitä\", Erica sanoi ja jäi odottamaan heidän vastaustaan. \"No, kai sitä jotain voisi....\", Sandra lopulta sanoi, ja he lähtivät yhdessä ruokailuhuoneeseen, johon Erica oli laittanut pöydän koreaksi. \"Olet tullut aivan äitiisi, ruoanlaittoa myöten...\", Sandra sanoi hymyillen ja kosketti Erican käsivartta. \"Niin kai sitten... Toivottavasti teen yhtä hyvääkin kuin hän\", nainen vastasi ja kyyneleitä valui hänen poskilleen. \"Ottakaa mitä haluatte, käyn katsomassa muita\", Erica sanoi nopeasti ja kiirehti pois. Sandra vilkaisi Wyattia hämmentyneenä, joka vain kohautti olkapäitään. \"Syödään nyt jotain...\", Wyatt sanoi ja he kävelivät käsi kädessä pöydän ääreen.
*~*
\"Missä me asumme?\", Sandra kysyi, ja vilkaisi vieressään makoilevaa Wyattia. Chrisin kuolemasta, heidän paluustaan tulevaisuuteen, sekä Chrisin hautajaisista oli kulunut noin kuukausi. Ja he olivat viettäneet sen ajan Kartanossa, Wyattin serkut olivat joutuneet jakamaan yhden makuuhuoneen, jotta he olivat saaneet sen huoneen. Muutenkin talo alkoi olla liian pieni koko sille suurelle perheelle. \"Tuossa viereisessä talossa ei ole asunut ketään pitkiin aikoihin, ja minäpä ostin sen meille\", Wyatt tokaisi ja kääntyi katsomaan rakastamaansa naista silmät tuikkien. \"Mitäh?!\", Sandra huudahti ja nousi istumaan sängyllä. \"Niin, ostin meille talon, voimme muuttaa heti, pitää pyytää Alexanderia, Williamia ja Adamia auttamaan kantopuuhissa... Erica, Emily ja Elizabeth voivat olla sinun apunasi järjestelemässä taloa\", Wyatt sanoi hymyillen, nousten itsekin istumaan. \"Wau... Ihanko oma koti... Ja ihan naapurissa?\", Sandra tokaisi ja vilkaisi miestä kysyvästi. \"Kyllä... Peter ja Stephenkin ovat muuten ostaneet talot omille perheilleen. Tosin vain Alexander, Adam ja William muuttavat, koska Lumottujenhan täytyy asua yhdessä, jotta heidän Kolmen voimansa toimisi\", Wyatt selitti innoissaan. \"Oi... Tämä kaikki on niin uskomatonta... Eihän me vain kiiruhdeta yhteen muutossa?\", Sandra sanoi ja Wyatt pudisti päätään. \"Olin erossa sinusta seitsemän vuotta, se riittää minulle. Haluan olla sinun kanssasi, joka hetki, tai siis en nyt ehkä ihan joka hetki, tietenkin annan sinulle rauhaa, kun sitä tarvitset... Mutta... no, tiedäthän mitä tarkoitan?\", Wyatt sanoi katsoen Sandraa kuin pieni poika, joka kysyy äidiltään lupaa johonkin. \"Tiedän... No, jos sinä olet varma, minäkin olen\", Sandra totesi lopulta ja Wyatt hymyili, kaapaten naisen halaukseen, jonka jälkeen sulki hänet hellään, mutta intohimoiseen suudelmaan.
********************************************************************
Tämä ficci oli kokonaisuudessaan tässä. Tarina kuitenkin jatkuu trilogian kolmannella, eli viimeisellä osalla nimeltä Onnea ja ongelmia.
(kommenttia saa jättää :D)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.