Nimi: Meidän Joulu
Kirjoittaja: Enkeliprinsessa
Beta: ei ole
Fandom: Pako/Prison Break
Genre: romance, AU
Ikäraja: S
Paritus: Michael/Sara
Vastuuvapautus: En omista Prison Breakia, enkä näin ollen myöskään Michaelia tai Saraa. Kaikki, mitä et tunnista, kuuluu minulle. Ja minä vain leikin vähän hahmoilla ;) Enkä todellakaan ole tienaamassa tällä rahaa.

A/N: Osallistuu [url=http://tarinamaailma.enkeliprinsessa.net/forum]Tarinamaailman[/url] vuoden 2008 Joululahja -haasteeseen, tämä on lahjani ruaahille <3  Hyvää Joulua, rakas ystävä <3

Tämä osallistuu samalla myös siellä vuoden 2008 Jouluficci -haasteeseen.

Tämä on julkaistu alunperin 24.12. -08.

A/N2: Tämä sijoittuu aikaan, jolloin Michaelin ei tarvitse enää viettää aikaa vankiloissa ja hän on aloittanut yhteiselon Saran kanssa. He ovat menneet naimisiin vasta.

Meidän Joulu

Michael Scofield käänsi avainta oven lukossa, hymy kasvoillaan väreillen. Hän tuli juuri töistä kotiin, oli Jouluaatto ja hän oli luvannut vaimolleen, Saralle, ettei viettäisi koko Joulua töitä tehden. Hän oli joutunut olemaan muutaman tunnin töissä, koska häntä oli tarvittu, jottei rakennusyhtiön rakentama rakennus romahtaisi tuusan nuuskaksi. Kun mies oli päässyt lähtemään töistä, ei hän ollut mennyt vielä kotiin kuitenkaan. Hän oli tahtonut ostaa vaimolleen lahjan, sen täydellisen lahjan, koska he viettivät ensimmäisen yhteisen Joulunsa, ilman että heidän tarvitsi huolehtia minkään maailman vankilatuomioista tai muustakaan.

”Michael, sinäkö siellä?” Saran ääni kuului keittiöstä, josta kantautui ulko-ovelle Michaelin sieraimiin piparien herkullinen tuoksu. Talo tuoksui muutenkin hyvin Jouluiselta, oli tuoksunut itse asiassa jo muutaman viikon ja se oli vain ja ainoastaan hänen kauniin vaimonsa aikaansaannosta.

”Kuka muukaan?” Michael huudahti vaimolleen vastaukseksi, hymy kasvoillaan.

”No... Ei kukaan, tietenkään ei kukaan muu, rakas”, Sara totesi, ilmaannuttuaan eteiseen. Nainen painoi hymyillen suudelman miehen poskelle. ”Mukavaa, että olet kotona vihdoinkin.”

Paljon oli tapahtunut sinä aikana, kun Michael ja Sara olivat tutustuneet toisiinsa tähän päivään saakka.

Ja tapahtuneet asiat olivat jättäneet jälkensä, mutta myös muuttaneet heitä paljon.

”Luulin jo, että jotakin oli sattunut, kun sinua ei kuulunut takaisin kotiin”, Sara sanoi Michaelin korvan juurella, kun mies oli ottanut naisen halaukseen.

”Höh, minähän olen sanonut sinulle, ettei sinun pitäisi huolehtia turhia minun vuokseni. Sitä paitsi, turha huolehtiminen ei tee hyvää pienokaisillemme”, Michael sanoi naurahtaen, päästäessään vainonsa halauksesta.

”Minä huolehdin silti, tiedät sen, Michael. Vain luoja tietää, mitä olisi tapahtunut, jos sinä et olisi koskaan eksynyt elämääni. Olen todella onnellinen, että olen tavannut sinut ja todella onnellinen siitäkin, että kaikesta huolimatta saamme vihdoin viettää normaalia perhe-elämää”, Sara sanoi hurmaavasti hymyillen ja sipaisi Michaelin poskea. Michael nyökkäsi vain virnistäen, jonka jälkeen kaiveli taskujaan.

”Mitä sinä nyt?”, Sara kysyi hämmentyneenä, mutta Michael vain nosti etusormensa pystyyn, vilkaisi naista merkitsevästi ja jatkoi takkinsa kaivelua. Lopulta hän kaivoi lahjapaketin takkinsa syövereistä ja ojensi sitä Saralle.
”Tämä on sinulle rakkaani”, mies totesi virnistäen ja Sara tarttui lahjaan hämmentyneenä.

”Mitä sinä nyt olet mennyt ostamaan?”, Sara mutisi katsoessaan lahjapaperia, johon neliskanttinen paketti oli paketoitu. Lahjapaperissa oli erilaisia enkelikuvia ja lumisadetta, joita Sara nyt tutki kuin millään muulla ei olisi väliä.

”Jotakin, mistä on iloa meille molemmille, joten avaa se, äläkä vain katso lahjapaperia!”, Michael naurahti ja kuljetti sitten vaimonsa olohuoneen puolelle eteisestä. Hän istutti naisen rusehtavalle sohvalle ja istui itse Saran viereen.

Sara alkoi availla lahjanarun rusettia, laski narun pöydälle ja availi siististi lahjapaperin. Hän vilkaisi hämmentyneenä Michaelia, joka hymyili valloittavasti. Paketista oli paljastunut kaksi kirjaa.
”Nyt voin kunnolla opettaa sinulle origamien teon ja voimme yhdessä sitten tästä toisesta kirjasta selvittää kaiken, jotta pärjäämme kaksosien kanssa, kun ne syntyvät”, Michael sanoi hymyillen, kun huomasi Saran ilmeen. ”Tämä on meidän Joulu, hyvää Joulua, rakas.”

”Voi Michael... Ei sinun olisi tarvinnut”, Sara sanoi, laski kirjat pöydälle lahjapaperin ja narun päälle ja halasi sitten miestään, suudellen sen jälkeen hellästi tätä. ”Hyvää Joulua, Michael.”