Nimi: Rakastan sinua
Kirjoittaja: Enkeliprinsessa
Genre: romance/fluffy, oneshot
Paritus: Ron/Hermione
Ikäraja: S
Vastuuvapautus: En omista Harry Potterista tuttuja hahmoja ja paikkoja tai muuta minkä tunnistat. Kaikki mitä et tunnista, kuuluu minulle.

Traileri: Ron oli todella onnellinen, että sai olla vihdoin tytön kanssa kahden. Ron vilkaisi epävarmasti tyttöä, joka käveli niin nopeasti hänen vieressään, että kiharahiuspehko heilahteli kauniisti askeleiden mukana.
'Ron, nyt sinun on pakko kertoa se hänelle. Sinun täytyy kertoa rakastavasi häntä', Ron patisti itseään ja yritti avata suunsa. Mutta ei sieltä tullutkaan ulos sitä, mitä olisi pitänyt.
"Hermione, oletko jo tehnyt pimeyden voimilta suojautumisen läksyt?"

A/N: Ficci sijoittuu jonnekin Liekehtivän Pikarin ajoille. Osallistun tällä ficillä FinFanFunissa FF100 haasteeseen. Aiheena 088. Koulu ja Ron/Hermione.

Ron asteli koulun käytäviä kahden Hermionen kanssa, Harry oli sillä hetkellä Rohkelikon tuvan huispausharjoituksissa, vai oliko hän sittenkin harjoittelemassa kolmivelhoturnajaisten seuraavaa tehtävää varten. No, jotain Harry kuitenkin oli tekemässä, joka ei sisällyttänyt Ronin ja Hermionen läsnäoloa. Ron oli todella onnellinen, että sai olla vihdoin tytön kanssa kahden. Ron vilkaisi epävarmasti tyttöä, joka käveli niin nopeasti hänen vieressään, että kiharahiuspehko heilahteli kauniisti askeleiden mukana.
'Ron, nyt sinun on pakko kertoa se hänelle. Sinun täytyy kertoa rakastavasi häntä', Ron patisti itseään ja yritti avata suunsa. Mutta ei sieltä tullutkaan ulos sitä, mitä olisi pitänyt.
"Hermione, oletko jo tehnyt pimeyden voimilta suojautumisen läksyt?"
"Olen, kuinka niin? Et kai vain halua kopioida minulta? Ron, sinä et ikinä opi mitään, jos aina kopioit minulta tehtävät...", Hermione vastasi ja vilkaisi Ronia hämmentyneenä.
Ron tunsi palan kurkussaan ja katseli koulun seiniä mieluummin, kuin Hermionea.

"Ei, en minä sitä. Ajattelin vain, että olisimme voineet tehdä ne yhdessä", Ron vastasi hiljaisesti ja Hermione kosketti hellästi Ronin käsivartta. "Hei, tiedäthän minut, olen niin nopea. Mutta voin auttaa kyllä sinua, jos sinulla on ongelmia jossain kohdassa."
Ron pudisti päätään ja käveli pihalle. Hermione seurasi poikaa tuhahtaen. 'Ronald Bilius Weasley, nyt otat itseäsi niskasta kiinni! Ei tämä voi jatkua näin... Tämä on jo suorastaan itsensä kiduttamista!', Ron ajatteli jälleen ja vilkaisi takanaan tulevaa Hermionea. Tyttö näytti pojan mielestä niin mahdottoman kauniilta, varsinkin täällä pihalla auringonpaisteessa.

Tyttö oikein säteili, ja tuo hymy. Se sulatti ainakin Ronin sydämen. Poika käänsi katseensa eteensä ja käveli järven rannalla olevan puun luokse. Hän istahti sen varjoon ja siirsi katseensa veteen.
Hermione istahti hiljaisena Ronin viereen, ja hipaisi kuin ohimennen poikaa. Ron säpsähti huomaamattomasti ja tunsi ihanan tunteen sisällään, jota ei osannut selittää, ei ainakaan järkevästi.
"Ron, onko kaikki hyvin? Vaikutat poissaolevalta... Oliko sinulla jotain asiaakin, kun pyysit minua mukaasi, vai olemmeko vain huvin vuoksi täällä? Minun pitäisi vielä tarkistaa läksyni, jotta olen varmasti tehnyt ne ja tehnyt ne vielä oikein."
Ron vilkaisi tyttöä ja oli jälleen avaamassa suunsa sanoakseen sen, mitä halusi, mitä oli halunnut sanoa jo niin pitkään. Mutta ei se vieläkään mennyt oikein niin kuin piti.
"Kaikki on hyvin. Halusin vain, että pidämme pienen tauon kaiken aherruksen keskellä. Rentoutuen. Tiedäthän toki, mitä rentoutuminen on, Hermione, vai joko olet unohtanut?"
Hermione naurahti ja Ron virnisti, tuntien palleassaan ikävän puristuksen.

He molemmat hiljenivät ja tuijottivat ruohikkoa edessään. Hermione alkoi nyppiä hermostuneesti nurmea ja Ron tutkaili muka kiinnostuneena kynsiään. Tätä kesti yllättävän pitkään, kunnes molemmat kääntyivät katsomaan toisiaan ja kiusallinen hiljaisuus täyttyi ihanista sanoista.
"Minä rakastan sinua..."
Kaksi nuorta sanoi samat sanat yhtä aikaa, toinen hiljaa ja toinen melkein huudahtaen.

------------------------------------------------------

A/N: Että tällaista pientä tällä kertaa. Oli pakko kirjoittaa, kun näin yöllä sain inspiraation, ja tämä kohtaus syntyi pienessä päässäni xD Ja niin kaunis kohtaus, vaikka itse sanon.
Toivottavasti sain kauneuden ja muutenkin kaiken oleellisen sisällytettyä tähän ficciin...