Nimi: Onnea ja ongelmia
Kirjoittaja: Enkeliprinsessa / Prinsessa-Enkeli ©
Genre: drama, romance, action, excitement / draama, romantiikka, toiminta, jännitys
Ikäraja: K-15  (saattaa muuttua)

Päähenkilöt:
*Mary Sue (Sandra Carter) 24v.
*Wyatt Halliwell 27v.

Sivuhahmot:
*Gary Stu (Bezamar)
*Mary Sue (Emily Halliwell ~ Phoeben tytär, "Leppäkerttu") 22v.
*Gary Stu (Alexander Halliwell ~ Phoeben poika) 17v.
*Mary Sue (Erica Halliwell ~ Piperin tytär) 22v.
*Mary Sue (Elizabeth Halliwell ~ Paigen tytär) 22v.
*Gary Stu (Adam Halliwell ~ Paigen poika)19v.           -Paige halusi antaa lapsilleen oikean perheensä sukunimen, ja hänen miehensä suostui siihen...
*Gary Stu (William Halliwell ~ Paigen poika) 17v.
*Leo Wyatt
*Gary Stu (Peter Stewart ~ Phoeben mies) 45v.
*Gary Stu (Stephen Richardson ~ Paigen mies) 40v.

+
*yllätyshahmoja sekä uusia demoneja

Paritus:
*Sandra & Wyatt

Yhteenveto: Sandra ja Wyatt Halliwell avioituvat kahden vuoden päästä Chrisin kuolemasta, tulevaisuudessa eli omassa ajassaan. Ja aloittavat yhteisen perhe-elämän, mutta ei heidän elämänsä mitään ruusuilla tanssimista ole. Piper, Phoebe ja Paige ovat kuolleet (sen jälkeen, kun Sandran äiti kidnappasi Sandran, Chrisin ollessa 16 ja Wyattin ollessa 19 -vuotiaita, eli jonkin verran tulevaisuutta oli muutettu, mutta kuitenkin Lumotut kuolivat demonihyökkäykseen), mutta heillä on lapsia, jotka ovat melkein kaikki jo aikuisiakin. Lapset olivat kaikki alaikäisiä heidän äitiensä kuollessa, ja he ovat pitäneet yhdessä toisistaan huolta, tosin Wyattin huoltajuudessa, mutta koska Wyatt muuttui "pahaksi", hän ei edes halunnut huolehtia moisesta taakasta. Jokaisella vanhalla Lumotulla on yksi tytär (ja Piperilla ja Paigella kaksi poikaa, - tosin Chrishän on kuollut - sekä Phoebellä yksi poika) - ja he ovat halunneet antaa tyttärilleen E-kirjaimella alkavan nimen, koska eivät keksineet P-kirjaimella alkavia - ja näin ollen nykyisiä Lumottuja ovat Emily, Erica ja Elizabeth - serkukset. Demonit ajattelevat jälleen kerran (kuinkakohan monennen kerran) koko maailman valloitusta, joka alkaa San Franciscosta. Päättyykö kaikki hyvin ja saavatko Piperin, Phoeben ja Paigen lapset sekä Sandra ja Wyatt perheineen elää pitkät elämät vai valloittaako pahuus koko maapallon iäksi?

A/N: Tämä on Sandra-trilogian kolmas ja viimeinen ficci :/  Eli ensimmäinenhän oli Suuri salaisuus ja toinen Menneisyys ja tulevaisuus. Tämä ficci ei jatku suoraan edellisestä, niin kuin Menneisyys ja tulevaisuus, vaan tapahtumat alkavat, kun Chrisin kuolemasta on kulunut kaksi vuotta. Oon kertonut ihan liikaa Summaryssa jo ficistä, joten jos haluatte tietää lisää, lukekaa ficciä :D
Kiitos niille, jotka jaksoivat kommentoida ja lukea ensimmäistä ja toista osaa, toivottavasti jaksatte lukea ja kommentoida tätä viimeistäkin :D
Niin ja kuten olen luvannut, saatan ehkä käyttää Sandraa muissakin ficeissä, tai kirjoittaa ficcejä, jotka liittyvät tähän trilogiaan :) HUOM! -> ehkä :D 

1 LUKU

"Tahdotko sinä, Wyatt Matthew Halliwell, ottaa tämän Sandra Maria Carterin aviovaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä?", pappi kysyi katsoen Wyattia ja mies vilkaisi kaunista 24-vuotiasta morsiantaan. Sandra hymyili rohkaisevasti, vaikkei 27-vuotiasta miestä kovin paljon hänen mielestään tarvitse rohkaista. "Tahdon", Wyatt sanoi kääntyen katsomaan jälleen pappia. "Tahdotko sinä, Sandra Maria Carter, ottaa tämän Wyatt Matthew Halliwellin aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä?", pappi jatkoi katsoen nyt Sandraa. "Tahdon", Sandra sanoi välittömästi, jonka jälkeen hän katsoi hymyillen Wyattia. "Julistan teidät nyt mieheksi ja vaimoksi", pappi sanoi hymyillen ja jatkoi: "Voitte suudella morsianta." Wyatt ja Sandra katsoivat toisiaan rakastuneesti ja Wyatt otti naisen syleilyyn, ja he suutelivat intohimoisesti ja pitkään. Häävieraat päästivät ihastuneen "Ooh", äänen. Lopulta pari irrottautui toisistaan ja kääntyivät vieraisiin päin, jotka olivat nousseet seisomaan. "Juhlatilaisuus pidetään myöskin täällä Kartanolla. Siirtykäämme Aurinkoterassille, ainakin siksi aikaa, kunnes saamme olohuoneen ja ruokahuoneen raivattua näistä tuoleista ja muusta", Wyatt sanoi vieraille ja hänen siskonsa, Erica Halliwell alkoi ohjata vieraita terassille, jotka keskustellen lähtivät seuraamaan 22-vuotiasta naista. Juuri, kun Wyatt ja Sandra olivat myös siirtymässä viimeisten vieraiden jälkeen terassille, Phoeben tytär, Emily Halliwell kopautti hääparia olkapäille ja he kääntyivät ympäri hämmentyneinä, kohtaamaan Wyattin serkut. "Te ette mene sinne, koska meillä, siis minulla, Ericalla, Elizabethilla, Alexanderilla, Adamilla ja Williamilla on teille yllätys", nainen sanoi hymyillen ja katsoi takanaan seisovaa serkkuaan, Elizabeth Halliwellia merkitsevästi. Erica oli saanut viimeisetkin vieraat terassille ja liittyi heidän seuraansa. Elizabeth lähti kävelemään eteiseen nurkan taakse, jossa Wyattin isä, Leo Wyatt (Vanhin) odotti yllättävien vieraiden kanssa. Kun Elizabeth ja Leo ilmestyivät nurkan takaa seitsemän henkilön kanssa, Wyatt ja Sandra henkäisivät syvään, ja Sandrasta tuntui, että hän pyörtyisi pian. "Äiti!", Wyatt huudahti ja ryntäsi halaamaan yhtä kuudesta naisesta. Sandra katsoi kaikkia seitsemää henkilöä hämmentyneenä, tunnistaen kuitenkin neljä heistä. "Chris...", nainen henkäisi uskomatta silmiään ja ainut mies seitsemästä henkilöstä asteli rauhallisesti hänen luokseen. Chris Halliwell halasi kyynelehtivää Sandraa. "Mutta sinä... ja äitisi.. ja tätisi... tehän olette... kuolleita... Miten te voitte olla täällä?", Sandra sai sanottua ja irrottautui miehen halauksesta.

"Luulitko todella, että jättäisimme häänne väliin?", Chris kysyi silmät tuikkien. Sandra ei voinut vieläkään uskoa silmiään ja tyytyi vain tuijottamaan ihmeissään. "Mutta... kuinka?", hän lopulta kysyi hiljaisella äänellä. Chris katsoi Sandrasta sisareensa ja serkkuihinsa, jonka jälkeen käänsi hymyillen katseensa takaisiin naiseen. "He tekivät pienen loitsun, halusivat yllättää sinut ja veljeni", mies lausui. "Ja me kaikki vastasimme kutsuun, ilomielin... Jopa Prue", hän lisäsi vielä ja osoitti samalla yhtä kolmesta naisesta, joita Sandra ei tuntenut entuudestaan. Sandra katsoi Chrisin osoittamaa naista tarkemmin, huomaten hänet heti yhdeksi Halliwellin siskoista, yhdeksi Lumotuista. Naisella oli tummat pitkät hiukset, samanlaiset tuikkivat silmät kuin sisarillaan, ja nainen puhui yhtä antaumuksella kuin sisarensakin. Sandra hymyili, hän oli elämänsä aikana kuullut Lumotuista, ja myös siis Pruesta, vaikkei ollut tavannutkaan häntä, niin kuin oli menneisyydessä tavannut Piperin, Phoeben ja Paigen. Mutta Prue oli aivan erilainen kuin hän oli kuvitellut, nainen oli jotenkin varautuneen, asiallisen ja huolehtivaisen oloinen, se kaikki tuntui huokuvan Pruesta, kun Sandra katsoi häntä juttelemassa Wyattin ja tämän sisarten ja serkkujen kanssa. "Onko hän aina noin..", Sandra kysyi, muttei jatkanut, koska ei tiennyt millä sanoilla olisi kuvannut Lumottua. "Hän ei ole tavannut sinua... Hän on aina varautunut uusien ihmisten suhteen, vaikka hänelle selittäisi mitä", Chris tokaisi hymyillen ja Sandra käänsi katseensa takaisin mieheen. "Mutta se hänestä, ainakin tällä hetkellä, vai mitä?", mies jatkoi ja Sandra tyytyi nyökkäämään. "Niin kai sitten. Oi, on niin ihana nähdä sinua, ja koskettaa sinua... Olen kaivannut sinua niin paljon", Sandra lopulta sanoi ääneen sen mitä oli halunnut jo sanoa ensimmäisestä hetkestä lähtien, kun oli Chrisin nähnyt. "Niin, minä tiedän... Vaikka olen kuollut, olen kyllä kuullut jokaisen kerran, kun olet ollut haudallani ja itkenyt, sekä jokaisen öisen rukouksen, jonka olet lausunut...", Chris sanoi ja kyynel valui hänen poskelleen hänen sipaistessa hellästi naisen poskea. Sandra hätkähti, kun kuuli Chrisin sanat, ja kun sanat tavoittivat hänen aivonsa, nainen henkäisi syvään. "Ai... En tiennyt... Voi ei, kuvittelet varmasti, että olen aivan kauhea ihminen... Olen ollut Wyattin kanssa, ja silti olen kaivannut sinua, ja itkenyt sinun vuoksesi", Sandra voihkaisi ja Chris kosketti rauhoittavasti hänen käsivarttaan. "Hei, ei hätää. Sinulla on se oikeus. Olit rakastunut minuun, ja minä kuolin... Ihmettelisin, jos et olisi tehnyt niin", Chris vastasi myötätuntoisesti ja halasi vielä Sandraa. Nainen halasi häntä hämmentyneenä. "Minäkin olen kaivannut sinua, et tiedäkään miten paljon... Ja miten kauan olen halunnut sulkea sinut syleilyyni ja kastaa sinut tuhansilla suudelmilla", Chris kuiskasi hiljaa Sandran korvaan, ennen kuin päästi naisen halauksesta. Sandra häkeltyi hiukan, mutta kokosi itsensä. "Mutta kuten sanoin sinulle, ennen kuin jatkoin matkaani kohti valoa, kohti sitä paikkaa, mihin sielumme menevät, minä hyväksyn sen, että te lohdutatte ja olette lohduttaneet toisianne... Hyväksyn sen, että olette nyt naimisissa. Olette Wyattin kanssa äitini, isäni ja sisareni lisäksi tärkeimmät ihmiset elämässäni. Tai miksi tätä kuoleman jälkeistä tilaa kukin haluaakin kutsua. Ja haluan, että olette molemmat onnellisia, ja sen kuvan olen saanut, että olettekin. Tarkoitan, että tuskin olisitte menneet nyt naimisiinkaan, jos ette olisi onnellisia ja rakastaisi toisianne", Chris selitti ja vilkaisi sukulaisiaan, jotka juttelivat keskenään. Hän tavoitti Wyattin katseen, joka näytti ihmettelevän, miksi he olivat kahden, hänen veljensä ja vaimonsa. Chris hymyili veljelleen ja Wyatt vastasi hymyyn, jolloin Chris kääntyi katsomaan Sandraa. Wyatt seurasi edelleen katsellaan heitä, vaikka edelleen jutteli äitinsä, tätiensä, isoäitinsä ja isoisoäitinsä kanssa.

"Se ei siis ollutkaan mielikuvitustani", Sandra sanoi, huomaamatta veljesten katseita, koska oli omissa ajatuksissaan. Hän oli monta kertaa kahden vuoden aikana miettinyt, että oliko kuullut omiaan, vai oliko oikeasti kuullut Chrisin puhuvan. "Se ei ollut mielikuvitustasi. Sinä tarvitsit sen, enemmän kuin kukaan muu. Tiedän, ettet olisi jatkanut elämääsi, et kuten olet nyt, jos en olisi sanonut, mitä silloin sinulle sanoin", Chris sanoi ja tutki Sandraa mielenkiinnolla. Hänestä tuntui, että oli kulunut ikuisuus siitä, kun hän oli viimeksi nähnyt naisen, ja koskettanut tätä. Ja silti, hän ei voinut nytkään olla koko ajan koskettelemassa naista, koska tämä oli juuri nainut hänen veljensä. Chris tunsi piston sydämessään ajatellessaan sitä, mutta muistutti itseään, että oli itse halunnut heidän jatkavan elämää yhdessä. "Luulenpa, että olet aivan oikeassa... Olisin varmasti ryvennyt itsesäälissä, elänyt surussa ja murheessa, ja eristäytynyt muulta maailmalta... Luulenpa, etten olisi edes selvinnyt hengissä", Sandra sanoi surullisesti hymyillen. Hän oli jaksanut elää ainoastaan sen takia, että oli kuullut Chrisin sanovan, että mies rakastaa häntä, ja että hyväksyy Wyattin ja hänen suhteensa. Ja että Chris oli halunnut, että he jatkaisivat elämäänsä. Mutta tietenkään se ei ollut Sandran ainoa syy. Totta kai hän rakasti Wyattia, ja halusi elää elämänsä hänen kanssaan, kuolemaan saakka. Ja Sandra oli oppinut rakastamaan Wyattia koko ajan vain enemmän. Mutta silti hän rakasti vielä Chrisiä, ja oli kaivannut tätä, ja kyllä Wyattkin sen tiesi. He olivat usein jutelleet keskenään Chrisistä ja siitä, kuinka he kaipasivat häntä. "Minä tiedän sen, ja siksi en voinut jatkaa matkaa, ennen kuin olin sanonut sinulle niin", Chris selitti ja tarttui Sandraa kädestä. "Mutta nyt, tahdon esitellä tätini, isoäitini ja isoisoäitini", hän lisäsi poikamainen hymy huulillaan ja riensi muiden luokse innolla. "Tässä on tätini, joka kuoli ennen syntymääni, entinen Lumottu, niin kuin hyvin tiedät", Chris sanoi, osoittaen tummahiuksista naista, joka näytti Sandrasta häkellyttävän kauniilta, näin kaukaa katsottuna. Nainen käänsi katseensa kuullessaan Chrisin sanat, ja Sandra tunsi kuinka Pruen tutkaileva ja hivenen kylmä katse porautui häneen. "Sandra, sisarenpoikasi vaimo", Sandra esitteli itsensä, ojentaen kätensä. Prue näytti harkitsevan pitkään, mutta tarttui lopulta hänen ojennettuun käteensä, ja ruusunpunaiset täyteläiset huulet kaartuivat kauniiseen hymyyn. "Prue... Olet muuten hurmaavan kaunis. Kuka on hääpukusi suunnittelija? Entä ompelija?", hän puhui iloiseen sävyyn, ja Sandra tunsi, että nainen oli varmastikin hyväksynyt hänet osaksi sukua, vaikka aluksi oli vaikuttanut kylmältä ja varautuneelta. Nyt Prue säteili iloa, lämpöä ja onnellisuutta. "Prue-täti, odottaisitko pienen hetken kysymystulvasi kanssa. Tiedät varsin hyvin, ettei meillä ole paljoa aikaa", Chris keskeytti ja kääntyi nyt kahden muun naisen puoleen. "Patricia on mummini", Chris jatkoi esittelemistä ja Sandra ojensi kätensä, ja Patricia tarttui siihen välittömästi, hymyillen samalla, sitä samanlaista hymyä, kuin jokainen hänen tyttäristään, Lumotuista. "Hei, Sandra. Ja voit kutsua minua Pattyksi. Ja olen kuullut niin paljon sinusta tyttäriltäni, että on ihana tutustua sinuun vihdoinkin", Patricia sanoi edelleen hymyillen. "Voih, toivottavasti he ovat muistaneet edes jotain hyvää kertoa minusta", Sandra vastasi, muka dramaattisesti. Chris hymähti katsoessaan naisia, mutta jatkoi esittelyään: "Ja tämä tässä on ihastuttava isomummini, Penny"  Sandra katsoi hienostunutta vanhaa naista, jolla oli aivan samanlainen hymy, kuin Patricialla, Pruella, Piperilla, Phoebellä ja Paigella, ja samanlaiset tuikkivat tähtisilmät. "Minustakin on ihastuttavaa tavata sinut... Ja minun on aivan pakko mainita, että tyttärentyttäreni oikea nimi on Prudence, vaikka hän haluaakin itseään kutsuttavan Prueksi", Penny sanoi hymyillen, ojentaen kätensä, johon Sandra tarttui hieman epäröiden. "Oikein hauska tutustua teihin", Sandra sopersi hiljaa, mutta suhteellisen kuuluvasti.

Piper oli koko ajan seurannut sivusta Phoeben ja Paigen kanssa, kun hänen poikansa esitteli tätinsä, mumminsa ja isomumminsa, halaten samalla Leon kanssa. Hänellä oli ollut aivan liian ikävää miestään, joka oli jäänyt yksin hänen kuolemansa jälkeen, muttei ollut koskaan nainut ketään toista naista, ei ollut edes seurustellut muiden naisten kanssa. Nyt Piper irroitti Leon kädet ympäriltään, hiljaisena ja käveli Sandran luokse. "Hei, Sandra", hän sanoi ja sai naisen säpsähtäen kääntymään ympäri. Sandran silmät säteilivät ja suu kaartui leveään hymyyn. "Hei Piper!", hän huudahti iloisesti ja syöksyi halaamaan Piperia. "Pitkästä aikaa", Piper sanoi naurahtaen, ja vastasi Sandran halaukseen. Tällä välin Phoebe ja Paige olivat myös kävelleet Sandran lähettyville, voidakseen tervehtiä häntä. "Nyt olet sitten miniäni.. Voi kamala miten tunnen itseni vanhaksi sanoessani niin", Piper naurahti uudestaan ja työnsi Sandran pois, koska häntä oli alkanut hiukan ahdistaa. "Onneksi olkoon, onnittelimmekin jo Wyattia", hän vielä lisäsi. "Kiitos", Sandra sanoi loistaen ja tuntien itsensä onnelliseksi. "Onneksi olkoon, Sandra, ja todella ihana taas nähdä!", Phoebe tokaisi tähän väliin, ja samalla Piper karkasi takaisin Leon syleilyyn, koska hän halusi tuntea miehensä ympärillään, ennen kuin joutuisi takaisin sinne minne kaikkien sielut menevät, heidän kuollessaan. Sandra nyökkäsi pienesti, hymyillen ja säteillen edelleen. Phoebe halasi vielä häntä, ja sitten siirtyi kauemmas, jotta Paige pääsisi myös halaamaan tätä. "Onneksi olkoon minunkin puolestani, tervetuloa virallisesti sukuumme! Ja todella ihana nähdä taas", Paige sanoi halatessaan Sandraa. "Voih, te olette yhtä suurenmoisia kuin aina ennenkin... Ja Prue, Patty ja Penny, oli todella ihana tutustua teihin. Ihanaa tuntea enemmänkin Wyattin sukulaisia..." Sandra sanoi, kun Paige oli päästänyt hänestä irti. Wyatt käveli vaimonsa vierelle ja tarttui tämän kädestä. "Menisimmekö kaikki nyt Aurinkoterassille, ja Erica varmaan hoitaa Elizabethin ja Emilyn kanssa tuolit pois täältä?", mies kysyi, mutta Chris pudisti päätään. Kaikki neljä Lumottua, Patricia, Penny ja Chris näyttivät surullisilta. "Meidän täytyy mennä, emme voi viipyä enää pidempää...", Chris sai lopulta sanottua. Sandra ja Wyatt katsoivat kaikkia seitsemää ihmeissään, aivojen lopulta rekisteröidessä Chrisin sanat. "Mutta... Ette te voi lähteä", Sandra mutisi ja katsoi hädissään Chrisiä, joka laski katseensa surullisena maahan, ja sen jälkeen Sandra vilkaisi vielä Piperia, joka hiljaa itkien halasi Leoa, joka myös oli kyynelissä. "Meidän täytyy, emme voi jäädä. Me emme kuulu tänne, kultaseni", Penny lausui lopulta ja lähti kävelemään kohti portaita, ja kohti ullakkoa. Chris, Patricia, Prue, Phoebe ja Paige seurasivat hiljaisina Pennyä. Lopulta Piper ja Leokin, edelleen itkien, lähtivät seuraamaan heitä, käsi kädessä. Wyattin sisar ja serkut seurasivat heitä myös, ja viimeisinä lähtivät Wyatt ja Sandra, kävellen mahdollisimman hitaasti, ja molemmat puristivat toistensa käsiä niin lujasti kuin pystyivät, tajuamatta sitä kuitenkaan itse, eivätkä he reagoineet ollenkaan puristuksiensa tuomaan kipuunkaan.

Lopulta, kun he pääsivät ullakolle, muut odottelivat heitä hiljaisina sekä kyynelehtien. Kukaan heistä ei halunnut, että Lumotut, Patty, Penny ja Chris lähtisivät, eivätkä hekään halunneet lähteä, mutta kaikki tiesivät sen, että heidän oli pakko. Sandra purskahti itkuun, hän ei kestänyt toisia hyvästejä Chrisin kanssa. Wyatt halasi häntä turtana ja hämillään. Leokin halasi itkien vaimoaan, joka itki myös. Chris lähestyi Wyattia ja Sandraa, ja sanoi varovasti veljelleen: "Saanko minä?"  Wyattin silmissä häivähti mustasukkaisuus, mutta se katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynyt, ja vilkaistuaan tuoretta vaimoaan, hän irroitti otteensa ja nyökkäsi pienesti. Sandra katseli veljeksiä ihmeissään, tajuamatta oikein mitään, mutta itku laantui nyyhkytykseksi. Wyattin kävellessä äitinsä luokse, Chris otti Sandran halaukseen, ja kuiskasi: "Hei, ei ole mitään hätää... Ei sanota hyvästi, vaan näkemiin... Koska me tulemme näkemään vielä toisemme"  Sandra irrottautui Chrisin syleilystä ja katsoi miestä hieman järkyttyneenä. "Mutta te olette kuolleita", Sandra sanoi ja kyyneleet valuivat vuolaammin hänen silmistään. Chris talutti naisen hieman syrjemmälle, jotta he voisivat keskustella muiden kuulematta. "Sandra rakas, sinä olet noita, niin kuin muutkin... Ja miksi me olemme nyt täällä, äidin, tätieni, mummini ja isomummini kanssa? Koska Erica, Emily, Elizabeth, Adam, Alexander ja William, sekä Leo kutsuivat meidät tänne", hän sanoi lopulta ja Sandra kuivasi kyyneleensä, tajuten vihdoin mitä Chris tarkoitti. "Ja sitä paitsi, tapaamme viimeistään sitten, kun aika jättää teistä. Sillä sinä tulet elämään veljeni kanssa todella pitkään, ja tarkoitan siis, että tooodella pitkään", Chris lisäsi ja kosketti naisen käsivartta. "Mutta minusta on epäreilua hyvästellä sinut kahdesti, ensimmäinen kerta oli tarpeeksi, ja oikeastaan sekin oli jo liikaa... Ja sitä paitsi kuolemasi oli minun syytäni", Sandra kuiskasi käheästi ja Chris pudisteli päätään. "Luulin meidän kaikkien saaneen sinut jo vakuuttuneeksi siitä, että kuolemani ei ollut sinun syytäsi. Koska se ei ollut, oma syyni, kun lähdin veljeni kanssa, ilmoittamatta äidilleni ja tädeilleni, sekä varautumatta, ilman minkäänlaisia rohtoja ja muita. Mutta sinun syysi se ei ollut, ja tiedän, että tiedät sen itsekin", hän lopulta vastasi ja vilkaisi muita. Penny katseli heitä ja heidän katseiden kohdatessa, Penny viestitti hänelle, että oli aika lähteä. "Niin, kyllä minä sen tiedän... Mutta kun en haluaisi menettää sinua uudestaan", Sandra sanoi, katsoen Chrisiä silmiin. Chris halasi naista ja sanoi: "Hei, et sinä minua menetä, me tapaamme vielä. Nyt meidän on mentävä Sandra. Mutta haluan vielä sanoa sinulle yhden asian"  ja hän irrottautui naisesta ja katsoi vakavana suoraan hänen silmiinsä, mutta miehen silmät tuikkivat poikamaisesti. "Sinun ja Wyattin elämää lämmittää ja ilostuttaa pian pikkuruinen päivänsäde", hän lopulta jatkoi ja Sandra katsoi hämmästyneenä häntä. "Mitä sinä oikein tarkoitat?", nainen kysyi, mutta Chris pudisteli päätään, tarttui hänen käteensä ja lähti kävelemään kohti muita. "Päivänsäteeni, saat tietää sen pian", Chris sanoi salaperäisesti, kun he saavuttivat muut.

Piper oli irrottautunut Leosta, ja katseli tytärtään ja poikaansa hymyillen, mutta kyynelehtien. "Sinusta on kasvanut niin mahdottoman hieno nainen, Erica. Pidäthän huolen isoveljestäsi ja hänen vaimostaan?", hän lausahti ja vilkaisi Sandraa, joka oli siirtynyt Chrisin kanssa muiden lähettyville. Piper halasi tytärtään, ja sen jälkeen Wyattia ja sanoi: "Olet niin mahdottoman komea. Pidä huoli Sandrasta ja sisarestasi"  Sitten hän kääntyi katsomaan Sandraa, ja yritti kävellä rauhallisesti naisen luokse, vilkaisten samalla toista poikaansa merkitsevästi. Chris ei ollut moksiskaan äitinsä katseesta, vaan siirtyi Pattyn ja Pennyn luokse. Samaan aikaan Phoebe ja Paigekin hyvästelivät omia lapsiaan. "Voi Leppäkerttuni, olet kasvanut niin mahdottoman hienoksi naiseksi... Eikä siitä ole pitkäkään aika, kun olit se pieni käärö sylissäni sairaalassa", Phoebe lausahti ja halasi tytärtään. Emily kyynelehti ja vilkaisi veljeään, mutta Alexander katseli muualle, yrittäen olla itkemättä. "Elizabeth, olet niin kaunis... Sinulla on selvästi isäsi piirteitä", Paige sanoi itkien, ja kyynelehtivä Elizabeth halasi äitiään, kuiskaten: "Mutta minulla on sinun hiuksesi ja silmäsi, sekä korvat... Niin ainakin isä, Adam ja William väittävät"  Phoebe katseli nyt tutkivasti poikaansa. "Sinusta ei sitten koskaan ota selvää, Alexander", hän tokaisi ja halasi poikaansa, joka edelleen yritti olla itkemättä, purren hammasta hän halasi lujasti äitiään eikä ollut päästää irti. "Äiti, minä rakastan sinua... Miksi sinun täytyy taas mennä pois?", hän kuiskasi hiljaa, ja Phoebe nyyhkäisi äänekkäästi. "Voi kulta pieni. Tiedät, että minä olen kuollut, ja vierailumme on vain väliaikainen. Mutta minä olen sinun lähelläsi koko ajan, tiedät sen kyllä. Ja minäkin rakastan sinua, sekä siskoasi", hän lopulta sanoi, irrottautuen pojastaan, ja ottaen hänen kasvonsa käsiensä väliin. Sillä välin Piper oli ehtinyt Sandran luokse, muttei ollut sanonut mitään, ja he olivat hiljaa seisten seuranneet muiden hyvästejä. Phoebe halasi vielä molempia lapsiaan ja meni seisomaan Pennyn, Pattyn ja Chrisin luokse. Piper kosketti Sandran käsivartta ja Sandra säpsähti. "Tervetuloa perheeseemme, Sandra", hän sanoi hiljaa ja nyyhkäisi. "Vaikka olet kuulunut siihen jo monia vuosia, ennen kuin synnyit... Olen niin pahoillani, ettemme voi jakaa sinun ja Wyattin onnea pidempään, mutta meidän on mentävä, myös Chrisin", hän lisäsi ja lopulta Sandra katsoi anoppiaan, ja tunsi olonsa todella hölmöksi. Kuinka moni jutteli kuolleen anoppinsa kanssa, sekä tämän kuolleiden siskojen, kuolleen äidin, kuolleen isoäidin? Ja kuka jutteli kuolleen entisen poikaystävän, tai pikemminkin rakastetun kanssa?

'Niin, ei kai kukaan, jos ei satu olemaan noita', Sandra ajatteli, mutta sanoi ääneen: "Tiedän sen... En vain halua uudestaan hyvästellä teitä, tai oikeastaan Chrisiä, sinua ja siskojasi en ole koskaan oikeasti hyvästellyt..."  Piper halasi Sandraa, kuiskaten samalla: "Pidäthän huolen Wyattista, etkä anna hänen joutua ongelmiin... Ei sillä, etten luottaisi Ericaan, tai Wyattiin itseensä, mutta pelkään vain, että hän saattaa vieläkin muuttua pahaksi"  Sandra nyökkäsi hiljaisena ja Wyattin kävellessä isänsä viereltä heidän viereensä, Piper ryntäsi vielä nopeasti halaamaan miestään. Paige jatkoi vielä lastensa hyvästelyä, koska oli jäänyt seuraamaan Piperin ja Sandran keskustelua. "Adam, William, voih, teistä on kasvanut niin isoja poikia. Tai oikeastaan tehän olette jo miehiä. Pidättehän siskostanne ja isästänne huolta?", hän sanoi itkien, ja halasi ensin Adamia, ja sitten nuorinta lastaan, eli Williamia. Molemmat pojat kuiskasivat hiljaiset "Joo" -vastauksensa, ja Paige käveli muiden vierelle rikkonaisen kynttiläkehän keskelle. Ainut, joka puuttui kehästä oli Piper, sekä Prue, joka halusi vielä hyvästellä Leon, ja tietenkin hääparin. Prue käveli Wyattin ja Sandran luokse, ja halasi heitä molempia yhtä aikaa, tietenkin säästääkseen aikaa. "Toivon todella, että olette onnellisia. Pitäkää huolta toisistanne", hän sanoi hiljaa, ja kyynel vierähti hänen poskelleen, mutta ennen kuin kukaan muu Wyattin ja Sandran lisäksi ehti nähdä sitä, hän pyyhki sen kädellään. Arvokkaasti kävellen hän meni sisarensa ja lankonsa luokse. "Piper, meidän on aika mennä", hän sanoi, ja tarttui sisareensa. Piper ei aluksi tahtonut päästää irti, mutta Leo kuiskasi hänen korvaansa jotain, jolloin Piper päästi irti, itkien murheellisesti ja äänekkäästi, ja hän käveli muiden luokse kynttiläkehään, jossa Phoebe ja Paige heti halasivat sisartaan. Prue halasi Leoa ja sanoi: "Oli ihana nähdä sinua pitkästä aikaa. Äläkä luulekaan tulevasi piankin meidän luoksemme, pärjäämme mainiosti ilman sinua"  Leo katseli hämmästyneenä Prueta, joka oli jo kiirehtinyt muiden vierelle. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan antoi asian olla. Erica tarttui yksinäiseen kynttilään, joka oli laitettu pöydälle, Emilyn ja Elizabethin astellessa hänen vierelleen. Yhdessä he panivat kynttilän paikalleen, jotta kehästä tuli täysinäinen, ja kynttilät syttyivät, jokainen samanaikaisesti, ja näiden Lumottujen lausuessa jotain, mitä muut eivät kuulleet, kehän sisäpuolella olevat seitsemän henkilöä muuttuivat pian läpinäkyviksi vilkuttaviksi aaveiksi, ja lopulta kirkkaiksi valopallorykelmäksi, joka lopulta hiipui näkymättömiin.

Kukaan ullakolle jääneistä ei puhunut hetkeen mitään. Erica meni isänsä luokse, ja Leo halasi lohduttavasti itkevää tyttöä. Emily riensi nopeasti itkien Alexanderin halaukseen, ja Elizabeth Adamin ja Williamin halaukseen. Sandra painautui Wyattia vasten, joka kiersi kätensä hänen ympärilleen ja puristi lujasti, kuin viestittäen ettei koskaan antaisi kenenkään tai minkään satuttaa häntä, ja että hän olisi aina Sandran tukena ja turvana.