Title: Joskus kuunteleminen kannattaa
Author: Enkeliprinsessa
Beta: LoverDoll (ent. H.P Luvcraft), Qfeiss
Disclaimer: En omista Harry Potter -hahmoja, enkä maailmaa, enkä ansaitse rahaa tällä, eikä se ole tarkoituksenakaan, sillä teen tätä vain itseäni viihdyttääkseni ^_^
Genre: drama, romance, (fluffy)
Rating: PG
Paring: Ron/Hermione

Summary: Ron ei oikein osaa kuunnella Hermionea, eikä Hermione pidä siitä. Vaikkei asia niin suuri ehkä olisikaan, vaikkakin elämää muuttava...

A/N: Ensimmäinen ficci pitkään aikaan. Vihdoinkin jotain inspistä. Tämä ficci osallistuu FinFanFunissa niin Dialogihaasteeseen kuin myös FF100 -haasteeseen sanalla kuulo ja Ron/Hermione. Kiitokset ihanille betoille <3

"Ron..."
"..."
"Ron, kuunteletko sinä?"
"Mitä?"
"Ron, etkö sinä voisi kerrankin keskittyä siihen, mitä sinulle sanotaan."
"Kyllä minä kuuntelen koko ajan."
"..."
"No kuuntelin."
"Mitä minä sitten olen selittänyt sinulle viimeiset 15 minuuttia?"
"Öh..."
" Turhaan katsot Harrya, hän ei voi sinua tässä auttaa. Harry, varokin antamasta Ronille vihjeitä. Noh, Ronald Weasley, mistä minä olen puhunut sinulle viimeiset 15 minuuttia?"
"..."
"..."
"En minä tiedä. Meni vähän ohi, anteeksi Hermione."
"Ron, olet uskomattoman typerä. Voisit kuunnella, kun minä puhun sinulle."
"Niinhän minä kuuntelenkin."
"No ETHÄN sinä KUUNNELLUT äskenkään. Olen puhunut innoissani seinille viimeiset 15 minuuttia!"
"Hei, rauhoitu, enhän minä sitä tahallani tehnyt. Minä vain... Keskityin tähän velhoshakkiin niin intensiivisesti."
"Voi luoja! Te ja teidän velhoshakkinne! Minä en ymmärrä vieläkään, miten te kaikkien näiden vuosien jälkeen jaksatte pelata jotakin typerää velhoshakkia. Mitä te opetatte lapsillekin?!"
"Hermione, ota rauhallisesti. Ei kannata hermoilla, ei tämä niin vakava asia ole. Kohta et enää edes muista, miksi olet vihainen."
"Ronald, älä yritäkään. Kyllä minä tiedän mitä sinä koetat, teit tuota jo kouluaikoina. Muistan yhä aivan hyvin, miten kouluaikoinakin saatoin puhua sinulle 15 minuuttia, etkä sinä himskatti soikoon kuullut sanaakaan!)"
"No, etkö voisi sitten kertoa asiaasi uudelleen?"
"MINUNKO PITÄISI TOISTAA KAIKKI SE, MISTÄ ÄSKEN PUHUIN?!"
"..."
"Ron, ehkä olisi vain kannattanut kuunnella. Kyllä minäkin kuuntelin puolella korvalla Hermionea."
"Kiitos Harry."
"No, sittenhän sinä voit kertoa minulle, mitä Hermione sanoi äsken?"
"Olen pahoillani, kuuntelin vain puolella korvalla, ja koska hän ei puhunut minulle, en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota."
"No niin. Harry sentään kuunteli minua, vaikken puhunut hänelle. Mikset sinä, Ron, voi koskaan keskittyä kuuntelemaan minua? Onko se niin vaikeaa keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa? Pystynhän minäkin keskittymään ainakin kolmeen asiaan kerralla."
"No sinä olet nainen. Sinun kuuluukin keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Sitä paitsi, jos en keskity siirtoihini, Harry voittaa minut!"
" Ja aihe kääntyy takaisin velhoshakkiin, voi luoja!"
" No, itsepähän käänsit sen."
"..."
"En varmasti kääntänyt. Harry, minä näin tuon."
"Käänsitpäs."
"Näit minkä?"
"Sinä käännät puheenaiheen koko ajan takaisin typerään shakkiisi, minä en ymmärrä tuollaisia vulgaareja pelejä. Ja sinä, sinä pyörittelet silmiäsi siinä, kuin joku aivoton variksenpelätin. Ihan kuin en olisi kuullut sinusta Ginnyltä."
"..."
"Olet kuullut minusta Ginnyltä? Mitä hän on sinulle sanonut?"
"Hei, minä en puutu teidän asioihinne, kunhan vain mainitsin, että muistutat Ronia paljon enemmän kuin kuvittelet."
"Joko pääsimme yli siitä, etten kuunnellut?"
"Ai Ginny on kertonut sinulle jotain meidän suhteesta?"
" Ron, heti kun osaat kertoa mistä puhuin sinulle aiemmin, pääsemme asian ylitse. Harry, me olemme Ginnyn kanssa naisia, me puhumme kaikesta. En tosin tarkoittanut, että hän jotain sellaista olisi kertonut."
"Eli mitä hän siis on kertonut?"
"Anteeksi, mutta minä yritän keskustella Ronin kanssa."
"Niin, minä tiedän, mutta mitä Ginny on kertonut?"
"..."
"Minulla on oikeus tietää."
"Olen pahoillani, minä en puutu sinun ja Ginnyn ongelmiin enkä teidän parisuhteeseenne. Mikset menisi kotiin ja juttelisi Ginnyn kanssa?"
"Mitä Ginny on kertonut?"
"Argh, teidän miesten kanssa menee hermot. Okei, Ginny vain mainitsi, että olet Ronin kanssa aivan samanlainen. Et kuuntele häntä ja sen sellaista. Noin, kerroin sinulle, voisinko nyt saada puhua Ronin kanssa?"
"Siis miten niin olen samanlainen kuin Ron?"
" Tuota, emme taida enää puhua siitä, etten äsken kuunnellut…?"
"Minä vain sanon sen, mitä Ginny on selittänyt. Mene kotiin juttelemaan vaimosi kanssa, jos tahdot tietää tarkemmin. Minä en puhu teidän asioista. Meillä on sitä paitsi edelleen asia puitavana Ronin kanssa."
"..."
"Ihan oikeasti, mene kotiin."
"Ron, anteeksi, meidän peli jää nyt kesken, koska... Noh, nähdään joku toinen päivä, okei?"
"Mitä?! Et kai sinä nyt tämän takia -"
"Ron, minä en anna sinun jatkaa peliä, joten on aivan sama, lähteekö Harry vai ei."
"Anteeksi, Ron. Nähdään!"
"Hmh."
" No, joko tiedät, mistä minä puhuin aiemmin?"
" Sait jo todennäköisesti aiheutettua riidan Harryn ja Ginnyn välille."
"Anteeksi nyt vain, mutta herrat ovat ihan itse aiheuttaneet ongelmat avioliittoihinsa. Olette molemmat samanlaisia luupäitä. Onneksi Harry sentään osaa tehdä jotain asioiden eteen. Eikä hän todellakaan aina ole ollut sellainen. kuin sinä! Sinä et tunnu koskaan kuuntelevan minua, varsinkaan jos Harry on kylässä. Tai veljesi. Georgekin kuuntelee minua enemmän kuin sinä. Ja Bill kuten myös Charlie. Jopa Percy. Ja puhumattakaan vanhemmistasi, varsinkin isästäsi. "
"Voi Merlin. Nytkö sitten kaikki muut ovat parempia ihmisiä kuin minä? Ja vain sen takia, että yhden ainoan kerran en kuuntele sinua."
"Kunpa tämä olisikin vain yksi ja ainoa kerta."
"Ihan sama. Miksi sinä sitten menit minun kanssani naimisiin, mikset vain ottanut jotakuta veljistäni tai Harrya tai jotakuta muuta sen puoleen?"
"..."
"..."
"Ron, minä rakastan sinua. Älä ole hölmö. En kai minä nyt ketään muuta naisi! Olet ainoa ihminen koko maailmassa, jota olen ikinä rakastanut ja jota tulen ikinä rakastamaan."
"Ai."
"Tuoko on sinun vastauksesi?!"
"Ei, kun... Äh... Minä en odottanut sinun sanovan noin. Minäkin rakastan sinua."
"Mitä sinä sitten odotit minun sanovan? Että olen rakastunut isääsi?"
"Mitä? En minä. Hah ha hahaha."
"Mitä sinä naurat?"
"Anteeksi, mutta erehdyin kuvittelemaan sinua rakastuneena isääni."
"Voi Merlinin pöksyt sinun kanssasi Ronald Weasley."
"Mutta rouva Weasley, minä luulin, että pidät minusta juuri tällaisena?"
"Niin pidänkin. Olet uskomattoman hölmö, mutta silti niin ihana ja hauska."
"Oo, saan siis anteeksi, etten epähuomiossa kuunnellut sinua?"
"Et."
"Hermione, tuo on epäreilua."
"Koiranpentuilme ei nyt auta, Ron."
"Nyt minä kuuntelen, kuuntelen vain ja ainoastaan sinua, enkä keskity mihinkään muuhun."
"..."
"Hermione, kiltti..."
"..."
"Raaa-kaaa-ssss..."
"..."
"Lupaan, että tästä lähin kuuntelen sinua aina, kun puhut minulle."
"..."
"Minä lupaan ja vannon."
"No parempi olisi."
"Jos joudut vielä joskus muistuttamaan minua kuuntelemaan, niin saat päättää jonkun ihan hirveän, kaamean ja sivistävän lomakohteen - tai vaihtoehtoisesti jotain muuta äärettömän tylsää tekemistä ja minä lupaan suostua sen toteuttamiseen!"
"Oikeastiko?"
"Oikeasti."
"Okei. Minä vain ajattelin..."
"Niin?"
"Kun meillä on Rose, mutta tahtoisin vielä toisenkin lapsen. Olisi kiva, jos saisimme vaikka pojan - sitten meillä olisi kaksi lasta, tyttö ja poika..."
"Mitä?"
"Niin, mitä mieltä olisit, jos me rupeaisimme yrittämään toista lasta?"
"Siitäkö sinä juttelit minulle 15 minuuttia?!"
"Ronald!"
"Anteeksi, mutta en tiennyt, että sinä tahdoit keskustella tuollaisesta asiasta Harryn kuullen..."
"Minä tiesin, ettei hän kuuntelisi niin tarkasti. Mutta näköjään en ole vuosien varrella vieläkään oppinut, että sinä et kuuntele yhtään."
"No nyt minä kuuntelen."
"Niin kuuntelet."
"Minusta ajatus toisesta lapsesta kuulostaa mainiolta."
"Oikeasti?"
"Kyllä, ihan oikeasti."
"Voi Ron..."
"Joten, jospa lähdettäisiin yläkertaan?"
"Entä Rose?"
"Eikös tyttö ole vielä päiväunilla? Ainakin puolisen tuntia?"
"Niinhän hän taitaa olla..."
"Joten...?"
"Ron, tarvitseeko siitä vielä keskustella?"
"..."