Title: Rakastan sinua, ystäväni…
Author: Enkeliprinsessa
Beta: H.P Luvcraft
Fandom: Harry Potter
Genre: oneshot, fluffy
Rating: G
Disclaimer: En omista Harry Pottereista tuttuja hahmoja ja paikkoja tai muuta minkä tunnistat. Kaikki mitä et tunnista, kuuluu minulle.
Muuta: Sijoittuu Kelmien kuudenteen vuoteen.

Summary: Kyllä nuori Remus tietää, miksi kaikkien tulisi rakastaa Siriusta.

A/N: Osallistun tällä Tarinamaailman ”5 kertaa, kun…” -haasteeseen. Aiheena 5 syytä rakastaa Siriusta.

1. Sirius on hassu
Remus katseli kuinka Sirius suunnitteli Jamesin kanssa jotain todella suurta kepposta. Poika ei voinut olla hymyilemättä, sillä tuo toinen poika kertoi niin suurella innolla keksimäänsä ideaa, heilutteli käsiään, suun käydessä kuin papupadalla. Hän ei tiennyt, milloin oli rakastunut Siriukseen, mutta tiesi, ettei koskaan voisi sitä paljastaa toiselle. Mitä Siriuskin sanoisi, jos tietäisi Remuksen rakastavan häntä enemmän kuin ystävää? Muista puhumattakaan. Remus keskittyi katselemaan Siriusta jälleen. “Katsokaa nyt, kyllä se onnistuu, kyllä minä pystyn koskettamaan kielellä nenänpäätäni.”
Näköjään Sirius oli jo vaihtanut silla aikaa puheenaihetta. Remuksen kasvoille nousi hymy, mutta hymy katosi, sillä hän häkeltyi, kun Sirius yhtäkkiä hyökkäsi hänen kimppuunsa.
“Ja katsokaa, pystyn koskettamaan kielelläni myös Remuksen nenää”, ja poika räjähti nauramaan nuolaistuaan Remuksen nenää. Remus hymyili nolona ja löi Siriusta olkavarteen niin lujaa kuin uskalsi, jonka jälkeen pyyhkäisi kaapunsa hihaan nenänsä ja yritti keskittyä ajattelemaan jotain muuta kuin sitä, mitä Sirius oli juuri tehnyt.

*

2. Sirius on ihana
“Siis en oikeasti ymmärrä naisia! Me miehet olemme paljon helpompia ymmärtää. Olisi paljon helpompaa seurustella miesten kuin naisten kanssa!”
Remus katsoi Siriusta, joka asteli hänen luokseen tuhisten ja istahti Remuksen viereen nojatuolin käsinojalle, jolla poika istui Rohkelikon oleskeluhuoneen takan vieressä.
Hän kääntyi katsomaan toista ihmeissään, silmät oikein pyöreinä. Mikäs “naistenmiehellä” nyt oli? Sirius ei ollut koskaan ennen sanonut mitään tuon kaltaistakaan, joten Remus oli aivan ymmällään.
“No, Kuutamo, etkö muka itse ole huomannut? Naisille ei kelpaa mikään, mitä me miehet teemme, vaikka tekisimme kaikkemme heidän puolestaan. Mutta miehet, me kyllä arvostamme toisiamme, eikö niin Kuutamo? Sinähän arvostat minua ja tekisit kaikkesi puolestani, eikö?”
Remus tuijotti nyt suu auki hymyilevää Siriusta. Mitä ihmettä nyt oikein oli tekeillä? Hän vilkaisi ympärilleen melko tyhjässä oleskeluhuoneessa, terästi kuuloaan, mutta mikään ei viitannut siihen, että tämä olisi jokin Jamesin ja Siriuksen kepponen saada hänet tunnustamaan se tosiasia, että hän, Remus Lupin, oli rakastunut Sirius Mustaan.
Ettei hän pitänyt tytöistä… Eikä kyllä pojistakaan, vain ainoastaan Siriuksesta.
“Pöhkö, mikset sano mitään?”, Sirius tokaisi naurahtaen ja siirsi Remuksen kasvojen edestä hiussuortuvan korvan taakse, joka oli karannut sieltä, kun poika oli katsellut ympärilleen. Remus naurahti ja vastasi ympäri pyöreästi “Niin, olenhan minä huomannut ja totta kai tekisin vuoksesi mitä tahansa.”

*

3. Sirius osaa piristää
Remus huokaisi. Kuinka hän voisi jatkaa tätä, kertomatta oikeita tunteitaan Siriukselle? Tosin, ei hän koskaan voisi siltikään kertoa. Hän ei halunnut pilata parhainta ystävyyssuhdettaan. Sirius, James ja Peter olivat hänen parhaimpia ystäviään ja Sirius oli tärkein ihminen hänen elämässään. Eikä Remus halunnut pilata kaikkea tunnustamalla rakastavansa Siriusta. Poika tunsi olonsa todella ahdistuneeksi, kuin häntä revittäisiin kahtia, sillä sydän sanoi toista ja järki toista.
“Hei, onko kaikki hyvin, Kuutamo? Vaikutat jotenkin surulliselta…”
Remus siirsi katseensa Siriukseen. “Kaikki on ihan hyvin.”
Poika käänsi katseensa järven pintaan ja nojasi selkänsä kiinni puuhun.
“Kuutamo…”
Remus ei vastannut. Hän halusi tunnustaa rakkautensa, muttei tahtonut pilata ystävyyssuhdetta tuon ihanan mustahiuksisen pojan kanssa.
“Pian on täysikuu, eikö? Huolehdit taas siitä, millaista siitä tulee… Niinkö, Kuutamo?”
Remus huokaisi jälleen ja käänsi surullisen katseensa Siriukseen. Tekosyy, jonka toinen tarjoili kultalautasella.
“Niin…”, hän vastasi, jolloin Sirius istahti hänen viereensä ja kiersi kätensä toisen olalle.
“Hei, sinulla on James ja Peter tukenasi, ja tietenkin minä. Kaikki menee jälleen loistavasti, mitään pahaa ei tapahdu ja vietämme vain hauskaa, eläiminä. Sinä tiedät, että sinun hyvinvointisi on minulle pääasia, sinä olet kaikkein tärkein, Kuutamo”, Sirius sanoi ja hymyili hyväntahtoisesti, rutistaen Remusta samalla hellästi.
“Kiitos, Anturajalka”, Remus kuiskasi ja nojasi päänsä toisen olkapäätä vasten.

*

4. Sirius tekee kaikkensa, jotta sinulla olisi kaikki hyvin
“Remus, en enää ymmärrä sinua. Auta minua ymmärtämään, että mikä ihme sinua vaivaa…”
Remus tuijotti Siriusta, joka tuijotti takaisin. Minä rakastan sinua, kolme niin helppoa sanaa, joita Remus oli jo pitkään harjoitellut, mutta jotka eivät kuitenkaan tulleet ulos niin helposti.
“Ei minua mikään vaivaa, kaikki on hyvin ja ei ole mitään ymmärrettävää tai selitettävää.”
Mutta Siriuspa ei uskonut ja Remuksen huokaillessa vastasikin, korottaen ääntään “Perhana, Remus! Olen minä huomannut, kuinka allapäin olet aina, sanoisit mikä sinua vaivaa! En kestä nähdä parhainta ystävääni tuollaisena… Olet aina niin surkean näköinen. Et enää edes piristy tekemisistäni ja sanomisistani, niin kuin ennen.”
Remus huokaisi jälleen. Veti syvään henkeä ja… mutta ei sitä tullut vieläkään.
“Älä viitsi -”
“KUULE! Nyt kerrot mikä sinulla on ennen kuin hermostun, en kestä nähdä sinua tuollaisena! Minähän olen sanonut, että sinun hyvinvointisi on minulle tärkeintä, mitä sinä et siinä ymmärrä?!”
Remus säikähti hieman Siriuksen huutoa, mutta onneksi Rohkelikon oleskeluhuone oli melko tyhjä, joten nolostukselta hän välttyi (ei tosin täysin, koska olihan siellä muutamia kolmosluokkalaisia sekä viidesluokkalaisia).
“Voi elämä… Minä rakastan sinua, Sirius Musta. R-A-K-A-S-T-A-N. Ja koska en ole uskaltanut kertoa sinulle, sen takia etten pilaa ystävyyttämme, siksi olen ollut sellainen kuin olen! Oletko nyt tyytyväinen?!”, Remus huudahti takaisin ja purskahti itkuun. Hän lysähti istumaan nojatuoliin ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Milloin hänestä oli oikein tullut näin… naismainen?
“Sinä… rakastat… minua…? Remus, miksi et kertonut aikaisemmin. Olet aivan totaalisen hölmö, tiesitkö sen? Hei, lopeta nyt heti paikalla tuo itku“, Sirius vastasi liikuttuneena ja istahti Remuksen nojatuolin käsinojalle. Hän nosti toisen kasvot kohtaamaan omansa ja suuteli hellästi tuota, näykkäisten lopuksi toisen huulia.
“Remus, minäkin rakastan sinua… En vain koskaan uskonut… Olet todella hölmö, kun et kertonut aikaisemmin. Tule tänne, senkin hukkaseni…”, Sirius naurahti hyväntahtoisesti ja kaappasi toisen halaukseen, valuen tämän syliin. Remus oli vielä aivan shokissa suudelmasta ja nyt toinen ilmoitti olevansa myös rakastunut häneen. Lopulta Remus onnistui jopa hymyilemään, kaiken sen halailemisen ja suukottelun lomassa. Nyt hän oli onnellinen.

*

5. Sirius on romanttinen
“Remus rakkaani, tämä, tai siis nämä on sinulle.”
Remus katsoi ihmeissään Siriusta, joka ojensi tulipunaisten ruusujen kimppua ja koriste-esinettä, joka esitti halailevia koiraa ja sutta (ainakin Remuksen mielestä) ja joiden alla luki “Rakastan sinua, se oli rakkautta ensi haukahduksella”.
“Sirius, mitä ihmettä -”
“Ei, ei ihmettä, vaan maailman ihanimpia kukkia maailman ihanimmalle poikaystävälle, ja ikuista rakkauttamme todistamaan koriste, jonka voit laittaa yöpöydällesi, jotta silloin, kun nukut omassa sängyssäsikin, niin voit nähdä meidät yhdessä. Tosin, sinähän katselet vain minua.”
Sirius naurahti ja Remuksen kasvoille kohosi vääjäämättä hymy, eikä poika kyllä sitä olisi estellytkään. Sirius oli vain niin ihana kaikkine lahjoineen, ettei Remus koskaan voinut olla hymyilemättä.
“Kiitos, Anturajalka… Nämä ovat kyllä todella näköisiä, oletko oikein teettänyt tämän valokuvillamme?”
“Se on salaisuus, Kuutamo.”
Remus hymähti, otti ruusut ja koristeen käsiinsä, siirsi ruusut vierelleen sänkyyn ja tutki tarkemmin ja lähempää esinettä. Se oli todella näyttävän ja ihanan näköinen pojan mielestä.
“Kiitos, Sirius, se on aivan mahtava, ruusutkin, olet mahdottoman romanttinen ja ihana, en tiedä mitä tekisin ilman sinua ja lahjojasi”, Remus tokaisi, laittoi esineen tarkasti yöpöydälleen ja syöksähti innoissaan Siriuksen kaulaan, suudellen ja halaillen toista.
“Remus, kultaseni, Romanttinen on toinen nimeni”, Sirius tokaisi suudelmien lomasta ja he purskahtivat molemmat nauruun.

*

(ylimääräinen kappale, jonka tein FinFanFunin "3 kertaa, kun..." -haastetta varten)

Sirius on rakastava ja uskalias
"Hei Remus", Sirius tokaisi, juostessaan ruskeahiuksisen pojan luokse, joka istui Tylypahkan pihalla, puun juurella lukemassa. Remus ei nostanut edes katsettaan kirjasta. "Hei Sirius."
Tuo mustahiuksinen poika istahti toisen viereen ja vilkaisi kirjaa, jota toinen luki, jolloin Remus sulki kirjan ja laittoi sen piiloon laukkuunsa, joka lojui siististi pojan vierellä.
"Höh", Sirius tokaisi muka pettyneenä, jolloin Remus vilkaisi poikaa kysyvästi. "Kiinnostaako sinua muka oikeasti se, mitä minä luen?"
Sirius pyöritteli nauraen päätään. "Sitähän minäkin. No, etkö sitten kestänyt tuntia pidempää erossa oloa?", Remus tokaisi naurahtaen, jolloin toinen lopetti nauramisen ja väänsi huulensa mutrulle.
"Kuka nyt sinusta voisi olla erossa, Kuutamo?", hän totesi, kosketti Remuksen poskea, jolloin tämä vilkaisi ympärilleen, nähden että ihmiset tuijottelivat ihmeissään heitä.
"En tiedä. Kaikki? Paitsi tietenkin sinä, Anturajalka", hän sitten totesi ja sai Siriuksen murahtamaan leikkisästi. Remus suli yhteen suureen hymyyn siihen paikkaan ja käänsi katseensa Siriukseen. "Remus, minä rakastan sinua, enkä tahtoisi olla erossa sinusta, joten onko meidän pakko teeskennellä ja olla erossa toisistamme? Tahtoisin kaikkien tietävän, että olet minun."
Remus nielaisi äänekkäästi, vilkaisten ympärilleen jälleen kerran, ennen kuin vastasi: "En minäkään tahtoisi olla erossa. Olen jo niin pitkään rakastanut sinua, enkä uskaltanut kertoa... Mutta mitä muutkin -"
Loppuun hän ei kuitenkaan saanut sanottavaansa sanottua, sillä Sirius oli ottanut häntä hellästi kiinni niskasta ja suuteli nyt häntä intohimoisesti.
Ympäriltä kuului monia "Aaww!" -huudahduksia, mutta myös pahempia huudahduksiakin, mutta nuo kaksi toisiaan suutelevaa poikaa eivät kuulleet yhtäkään noista huudoista, sillä heille oli muodostunut hetki, jossa ei ollut ketään muita kuin he kaksi, Remus ja Sirius, ikuisesti.

****************************

A/N2: Siinäpä se. Ensimmäinen slash ja Remus/Sirius -ficcini. Toivottavasti onnistuin mielestänne yhtä hyvin, kuin betani ajattelee ^_^
Ja tiedän, että tekstissä on monet kolmoispisteet, betani huomautti niistä jo, mutta kun en voi sille mitään. Laitan kolmoispisteet aina silloin, kun puhuja vaikuttaa sellaiselta, että meinaa jatkaa, muttei jatkakaan. Mutta yritän jatkossa olla viljelemättä niitä niin paljon.
Kuitenkin, toivottavasti voitte nauttia ficistä silti. Ja olisin todella onnellinen, jos jaksaisitte jättää kommenttia lukemisestanne.